pikkukuva

Kysely: yli 60-vuotiaat kokevat sosiaalisen median vähentävän yksinäisyyttä

Verkkokyselyssä* selvisi, että 90 % nettiä käyttävistä 60–90-vuotiaista on käyttänyt jotain sosiaalisen median palvelua. Puolet somea käyttävistä ikäihmisistä ilmoitti löytäneensä sen kautta uudelleen vanhoja tuttuja. Lähes kaksi kolmasosaa (59 %) arvioi, että sosiaalinen media vähentää ihmisten yksinäisyyden tunnetta.

”Some laajentaa sosiaalista verkostoa ja auttaa yhteydenpidossa myös silloin, kun liikkuminen pois kotoa on vaikeaa. Monissa vastauksissa kuvattiin somen lievittävän yksinäisyyttä. Verkko voi jollekin olla ainoa paikka kohdata ihmisiä.”, kuvaa Lähiverkko-projektin projektipäällikkö Marja Pakarinen.

Kyselyssä selvisi, että Facebook on tunnetuin ja käytetyin sosiaalisen median palvelu. Sen tunsivat lähes kaikki vastaajat ja heistä 74 % kertoi myös käyttäneensä palvelua. Jopa puolet kertoo käyttävänsä palvelua päivittäin. Vanhempi ikäpolvi kuvaa sosiaalisen median auttavan ajan hermolla pysymistä, avartavan maailmankuvaa ja lisäävän yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”Huonokuuloiselle se on erinomainen tapa ylläpitää sosiaalisia kontakteja. Kielitaito pysyy paremmin tallella kuin muuten. Iän tuomista haitoista huolimatta voi kokea kuuluvansa tähän aikaan ja maailmanlaajuiseen perheeseen, jossa voidaan olla asioista myös eri mieltä”, kertoo kyselyyn vastannut 72-vuotias mies.

”Käytän joka päivä sosiaalista mediaa eri tavoin. Kuuntelen, katselen, luen, vaihdan mielipiteitä ja koen olevani perillä ja tietoinen sukulaisten, ystävien ja varsinkin yhteiskunnan ajankohtaisista asioista. Elämäni olisi köyhää ilman somea!” summaa kyselyyn vastannut 70-vuotias nainen.

Lapset, lapsenlapset ja ystävät auttavat yli 60-vuotiaita somen käytössä. Suuri osa (70 %) vastaajista kertoi saaneensa tukea palveluiden käyttöön joltain läheiseltä. Yhtä suuri osa kertoi myös kiinnittävänsä paljon huomiota yksityisyyden suojaamiseen somessa.

”Monia iäkkäämpiä netin käyttäjiä askarruttavat tietoturvaan ja yksityisyyden suojaamiseen liittyvät asiat. Yksityisyyden suojaaminen on jätetty somessa usein käyttäjän vastuulle ja vaatii tietoa ja taitoa. Esimerkiksi Facebook päivittää usein yksityisyysasetuksia, joten käyttäjän täytyy pysyä ajan tasalla profiilinsa asetuksista”, kertoo Pakarinen.

*Ikäihmisten sosiaalisen median käyttöä selvitettiin Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n LähiVerkko-projektissa. Tuloksista löytyy yhteenveto alla olevasta PowerPoint-esityksestä.  Kysely toteutettiin internetissä TNS Gallupin Forum -paneelissa toukokuussa 2017. Kyselyyn vastasi 1561 60–90-vuotiasta internetin käyttäjää.  Sosiaalisen median käyttäjien keski-ikä oli 68 vuotta, vanhin kyselyyn osallistunut henkilö oli 90-vuotias.

Lisätietoja:

Marja Pakarinen
Projektipäällikkö Lähiverkko-projekti
marja.pakarinen@elakeliitto.fi
puh. 040 7257 362

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pilotteja ja matkustelua

Olin jo edellisen työpaikkani kautta tutustunut alustavasti LähiVerkko-projektiin yhteisen palaverin kautta. Silloinkin työskentelin ikäihmisten ja tietotekniikan parissa toisella työnantajalla ja LähiVerkkolaiset ottivat yhteyttä kysyäkseen kokemuksistamme, kun projektin toiminta alkoi. En siis ole ollut mukana LähiVerkon alkuajoista asti, mutta tänä syksynä tulee jo neljä vuotta täyteen. Melko pitkä projekti siis. Ja voi ihmetys, miten nopeasti nämä vuodet ovatkaan kuluneet.

Olen työskennellyt monissa projekteissa ja ehtinyt olemaan niin monen työnantajan palveluksessa, etten enää pysy laskuissa mukana. Aikaisemmin en ole kuitenkaan ollut järjestössä töissä, vaan ainoastaan yritysten ja kuntien palveluksessa. Kun aloin ensimmäisenä työpäivänäni lukea projektisuunnitelmaa, huomasin pikaisesti, että järjestöissä ja projekteissa on omanlainen kielensä, jota uuden ihmisen oli vaikea ymmärtää. Aluksi kielimuuri vaikutti lähes ylitsepääsemättömältä. Mietin jonkin aikaa mitähän kaikkea minulta oikein odotetaan?

Jälkeenpäin rupesin miettimään, että niin sanottu tietokonetermistö kuulostaa varmasti yhtä haastavalta ihmisille, jotka eivät ole kasvaneet tietotekniikan parissa. Toivottavasti voisimme LähiVerkossa helpottaa ihmisten arkea kansanomaistamalla tätä hiukan pelottavaakin maailmaa kaikkien kiinnostuneiden käyttöön.

Ensimmäistä työvuotta varjostivat jonkin verran henkilöstövaihdokset. Puolet tiimistämme vaihtui, mutta onneksi saimme loistavia tyyppejä poislähteneiden tilalle. Myös projektipäällikkömme Marja palasi äityslomalta ja toiminta lähti todella käyntiin.

Ihan helppoa alkutaipale ei ollut muistakaan syistä. Toimintamme ja toimintatapamme tuntuivat monista hieman vieraalta. Yleensä Eläkeliiton projektit ja toiminnot ovat järjestäneet kursseja, mutta LähiVerkko järjestikin erilaisia pilottikokeiluja. Meitä pyydettiin järjestämään kursseja kerta toisensa jälkeen, mutta kyselijöille oli ikävää kertoa, että ne eivät kuuluneet projektimme toimintaan. Onneksi muutaman toimintavuoden jälkeen asia alkoi tuntumaan selvemmältä kaikille.

Olemme järjestäneet vuosien varrella monenlaisia pilotteja, joita suurin osa liittyi yhteydenpitoon tietotekniikan välityksellä. Osa koettiin toimiviksi, ihan kaikkia ei. Havaitsimme mm, että kaikki yhteydenpitosovellukset eivät ole yhtä toimivia. Samoin yritimme itse tehdä ikäihmisille suunnattua omaa sovellusta, mutta sekään ei ollut jättimenestys. Onneksi kuitenkin toimivia kokeiluja oli reilusti enemmän ja löysimme uusia tapoja vertaistukeen ja esimerkiksi verkkokokousten ja -koulutusten järjestämiseen.

Toivottavasti näiden onnistuneiden kokeilujen pysyvämpiä jälkiä nähdään jatkossakin Eläkeliiton ja EHYTin toiminnassa. Ainakin nettiopastajatoiminta, erilaiset yhteydenpitomahdollisuudet ja ylisukupolvinen toiminta tuntuvat tärkeiltä sekä meille, että muille mukana olijoille. On ollut ilo huomata, että osa ryhmistä on jatkunut itsenäisesti yhteydenpitoa ja vertaistukea senkin jälkeen, kun LähiVerkon työntekijät eivät ole enää mukana sen toiminnassa.

Mukana on ollut niin mahtavaa porukkaa, ettei heitä voi kehua tarpeeksi. Tärkeät sisältötutorit, kaikki pilottien osallistujat ja kaikki tavalla tai toisella mukana olleet ansaitsevat ison kiitoksen. Kiitos kaikille nykyisille ja entisille LähiVerkon työtovereille näistä vuosista!

Jouni Ahonen

Kirjoittaja on Lähiverkko-projektin aluesuunnittelija

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Uusi Netikäs-projekti käynnistyy

Eläkeliitto käynnistää uuden projektin ”Netikäs – ikäihmisten digitaalisen mediasivistyksen vahvistaminen”. Projekti käynnistyy syksyllä 2017 ja jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka. Projekti on osa sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaa.

Tietoyhteiskunnan kehitys etenee nopeassa tahdissa. Ihmisten arki, asiointi ja vuorovaikutus ovat saaneet sähköisiä kanavia. Digitalisaatiossa ikäihmiset ovat haavoittuvassa asemassa tottumattomina tietotekniikan käyttäjinä. Perustaidot tietokoneen käyttöön auttavat yksittäisten asioiden  hoitamiseen, mutta täysipainoiseen kansalaisuuteen ja  osallisuuteen tarvitaan digitaalista mediasivistystä eli tietoja, taitoja ja ymmärrystä verkossa toimimisesta, vaikuttamisesta ja vuorovaikutuksesta.

Mediasivistys on yksi keino, jonka kautta voidaan  voimaannuttaa ja valtauttaa ihmisiä aktiivisiksi oman elämänsä toimijoiksi yhteiskunnassa. Se auttaa myös niitä, jotka eivät käytä konetta tai jotka kokevat digitalisaation  negatiivisena. Mediasivistyksen kautta voidaan lisätä ihmisen ymmärrystä verkon omakohtaisista hyödyistä ja vähentää  netin käyttöön liittyviä pelkoja.

Netikäs-projektin tavoitteena on ikäihmisten aktiivisen  kansalaisuuden ja osallisuuden tukeminen  tietoyhteiskunnassa vahvistamalla ikäihmisten nettitietoja ja -taitoja (mediasivistys), osallistamalla ikäihmisiä aktiiviseen verkossa toimimiseen, kehittämällä tapoja ikäihmisten  digitaalisen mediasivistyksen vahvistamiseksi ja lisäämällä yleistä tietoisuutta ikäihmisten digitaalisen mediasivistyksen tarpeista ja keinoista. Idea Netikäs-projektiin on syntynyt Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteisessä LähiVerkko-projektissa, joka päättyy vuoden 2017 lopussa. Netikäs-projektissa on mukana joukko osaavia yhteistyökumppaneita, kuten Lapin yliopisto, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Maaseudun sivistysliitto, Mediakasvatusseura, Enter ry, Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminta ja SenioriVerkko-projekti (Itä-Helsingin lähimmäistyö Hely ry). Mukana projektissa ovat myös Eläkeliiton piirit ja yhdistykset ympäri Suomea.

Netikäs-projekti on osa sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaa, joka käynnistyi tänä vuonna. Järjestö 2.0: mukana muutoksessa – avustusohjelmalla tuetaan kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua ja toimia osana nykypäivän tietoyhteiskuntaa. Avustusohjelma rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen pelituotoista, jotka jäivät jakamatta ennen kuin Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus Oy ja Fintoto yhdistyivät yhdeksi yhtiöksi tämän vuoden vaihteessa. Avustusohjelmaan tuli yhteensä 388 hakemusta, joista avustus myönnettiin 70 hakijalle. Eläkeliiton Netikäs-projekti yhteistyökumppaneineen on yksi valituista projekteista.

Lisätietoja projektista: Marja Pakarinen, marja.pakarinen@elakeliitto.fi

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

LähiVerkon sisältötutorista nettiopastajaksi

Olin muutama vuosi sitten vapaaehtoiset verkossa-kurssilla Lehmirannassa. Järjestäjä  oli LähiVerkko. Kurssilla neuvottiin vapaaehtoistyöstä tietokoneen välityksellä.  Siellä oli mukana hyvin innostunut noin 15 hengen ryhmä. Näistä taisi suurin osa olla jo LähiVerkon tutoreita. Myös minä liityin Ida-Marian kehoituksesta tutoriksi, vaikka en todellakaan hallinnut tietotekniikkaa. Ikäni kuitenkin oli sellainen, että hyvällä syyllä voitiin sanoa ikäihmiseksi ja ehkä jonkin verran myös tiesin, mihin ikäihmiset tietotekniikassa pystyvät.

Sisältötutorien ensi tapaamisessa huomasin LähiVerkon vetäjien innostavan ja toverillisen otteen meitä kohtaan. Erikoisesti Ida-Marian eloisa olemus oli mukaansa tempaavaa ja Jouni on tietotekniikasta erikoisen hyvin perillä. Rauhallisesti hän aina jaksoi neuvoa ongelmatilanteissa. Myös koko LähiVerkon henkilökunta ansaitsee kiitoksen.

Sisätötutoreissa minulle oli ensikokemus tablettiin.  Näppäränä pienenä tietokoneena se soveltuu vallan hyvin ikäihmisille, jotka eivät voi paljoa sijoittaa tietotekniikkaan. Myös toisena koneena se on varsin käyttökelpoinen ja helposti opittava.

Aikaisemmin olin tietokonetta pitänyt työvälineenä, mutta tutoreissa vasta minulle valkeni tietotekniikan käyttö erittäin moneen muuhunkin tarkoitukseen. Nykypäivänä netin käyttö on nuoremmille itsestään selvyys, mutta monelle ikäihmiselle se on nyt tulossa kaikkien niiden toimenpiteiden johdosta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Tutorit ovat vuosien aikana testanneet ja käyttäneet monenlaisia ohjelmia. Ne kaikki ovat sellaisia, jotka soveltuvat ikäihmisille aina sen mukaan, mikä kutakin kiinnostaa.

Yhteistoiminnassa on Ida-Maria  ollut toimittamassa NETIKÄS- ohjeistoa. Siinä on hyvin selkeästi selostettu mm. sosiaalinen media, pelit, tietoturva ja paljon muuta tärkeää netin käytöstä ikäihmisten ja muidenkin opittavaksi. NETIKÄS- sarja on luettavissa myös LähiVerkon nettisivuilta. Myös useissa kirjastoissa on koko sarja NETIKÄSTÄ.

Usein keskusteluaiheena on ollut myös nettiopastuksen järjestäminen.

Tapaamisissa on myös ollut huvia ja hauskuutta mukana. Varsinainen hauskuttaja meillä on Asko, esiintyjänä Eero ja paljon muita iloisia hetkiä olemme saaneet yhdessä viettää. Olemme kisailleet, etsineet aarteita, tehneet videoita ja monia tehtäviä, joita tietotekniikalla voidaan suorittaa.

 

Nettiopastajaksi

2014 syksyllä aloitettiin keskustelut nettiopastuksen järjestämisestä Varsinais-Suomessa kokeiluna. Keskustelujen ja yhteydenpitojen jälkeen LähiVerkko päätti kevätpuolella 2015 järjestää VTKL:n SENIORIT SURFFAA – NETTIOPASTAJA AUTTAA –pilotin alkavaksi syksyllä EL:n yhdistyksissä. Varsinais-Suomen piiristä löytyikin halukkaita nettiopastusyhdistyksiä yli 30. Alkukoulutus opastajille oli Lehmirannassa ja alueittain aluevastaavat järjestivät opastuksen tiedotusta kuhunkin yhdistykseen.

Halikon yhdistyksessä olin kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa  ilmoittelemassa opastuksen alkamista syksyllä kirjastossa. Sain myös opastajiksi Birgerin, jolla oli vankka opettajan tausta sekä Riston, joka oli ammattinsa puolesta perehtynyt erittäin hyvin tietotekniikkaan.

Itselläni ei ollut kuin vähäinen kokemus tietotekniikan käytöstä työvälineenä.

Ensimmäiseen opastustilaisuuteen saapui  12 henkilöä. Siitä se alkoi opastus osaksi kerhomuotoisena , mutta annettiin myös henkilökohtaista opastusta. Kerhomuotoista opastusta ei koulutuksissa  käsitelty, joten täytyi yrittää täällä käytännössä kehittää sellaista. Kun opastusta näin jatkettiin, oli siinä eteneminen hitaanpaa, mitä se olisi henkilökohtaisella opastuksella. Ryhmässä etenemisessä oli hyvänä puolena se, että ne jotka oppivat nopeammin, avustivat toveriaan oppimisessa. Tammikuussa kuitenkin oli jo kaikilla sähköposti ja voitiin opastettaville aina ennen seuraavaa opastustilaisuutta sen aihe. Myöhemmin pyydettiin vastausta sähköpostiin ja edellytettiin pyytämällä myös kuvallista vastausta. Siitä edettiin opettaen sovellusten lataamista ja muitakin kuten suojausta ym. Näin edettiin pilotin loppuun eli toukokuuhun saakka. Pilotissa oli opastuksia 204. Vähiten opastettavia opastuksessa  oli 12 ja eniten 17. Opastuskertoja oli 15.

Syksyllä 2016 aloitettiin kerhomuotoinen nettiopastus jälleen kirjastossa. Aika paljon keväisestä netinkäytöstä oli unohtunut. Sovellusten käyttöä ei muistettu. Siispä kertaamaan. Myös irroitettiin Risto ryhmässä opastamisessa ja hän ryhtyi opastamaan ongelmissa ja myös niitä jotka ensi kertaaa tulivat joko ryhmään tai vain hakemaan apua määrätyssä asiassa. Hänelle tuli myös paljon sellaisia, jotka olivat siirtyneet älypuhelimeen ja tarvitsivat joko alkuasennusta tai neuvoa käyttöön.

Kevätkauden alussa alettiin tekemään ohjeita sovellusten käytöstä. Näitä ohjeita olivat pankin, kanta, kortit joiden käyttöohjeista saatiin myös Jounin vahvistus. Lisäksi ohjeita tehtiin nyt mallin mukaisesti kelasta, veroista, Matkahuollosta, TV kanavista ja lehdistä. Lisäksi pyrittiin tekemään paikallisten nettisivujen käytöstä ohjeet kuten kaupunkista, seurakunnasta, kansalaisopistosta, kirjastosta, Ikäkeskuksesta ja yhdistyksistä. Lisäksi kehitetään luetteloa nettiosoitteista, joista saa ohjeita. Nämä käyttöohjeet ilmoitettiin vapaasti olevan käytettävissä, jos henkilö antaa jollekin nettiopastusta.

Nettiopastusta jatkettanee nyt syksyllä 2017 samoilla ohjeilla. Kertaus on aina paikallaan, mutta uusina aiheina tulee ehkä kuvien käsittety ja järjestely, pilvipalvelu, valokuvakirjan teko sekä tietysti osallistujien toiveet eri  ohjelmista. Opastajana toivoo, että se innostus, joka osallistujilla on  jatkuisi ja saataisiin opastuksesta miellyttävä yhdessäolo, jossa kuitenkin pääpaino on omalla oppimisella sekä että jakaisi tietoja myös ystäville, naapureille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet oppimaan tietotekniikkaa.

Unto Rauhala

Kirjoittaja on aktiivinen eläkeläinen, nettiopastaja sekä LähiVerkon sisältötutor

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Puolikkaita projektimuistoja

Kun kirjoitan tätä, LähiVerkko-projektia on vielä 4,5 kuukautta jäljellä. Haluaisin jakaa teille muutamia projektimuistoja. Ne ovat tosin hiukan vajavaisia, olenhan ollut projektissa mukana vain puolikkaana työntekijänä.

LähiVerkko-projekti on omassa työhistoriassani ensimmäinen, jota olen ollut alusta asti käynnistämässä. Projektityöskentelyä kuvastaa usein innovatiivisuus, kokeilunhalu ja epävarmuus. Kaikki nämä elementit olivat alusta asti läsnä myös LähiVerkossa. Ensimmäinen palaverimme kolmen työntekijän kesken Eläkeliiton toimiston keittiössä oli lähinnä ihmettelyä, mitäs me nyt sitten tehtäisiin. Ideoita oli paljon, oli vaikea päättää mistä aloittaa. Into oli suuri saada kaikki ideat valmiiksi heti! Jos jotakin, niin epävarmuuden sietoa tämä projekti on minulle opettanut. Lopulta päätettiin aloittaa nettisivuista ja projektin ilmeestä. Nimeäkin mietittiin, kertooko muka LähiVerkko kenellekään mitään? Muistan, että puheissa haaveilimme jostain senioriverkon kaltaisesta nimestä, mutta se oli harmiksemme jo varattu. Näin jälkikäteen ajateltuna, nimi LähiVerkko on ollut oikein hyvä. Ensimmäinen projektivuosi meni hyvin käytännönläheisissä merkeissä, saimme oman toimiston, nettisivut ja logon, teimme projektille ensimmäisen esitteen ja haimme paikkaamme muiden vastaavanlaista työtä tekevien projektien joukossa.

Toinen projektivuosi oli ehkä koko projektimme vaikein. Projektipäällikkömme Marja jäi äitiyslomalle ja kaksi muuta työntekijää vaihtoivat työpaikkaa. Olimme hetken aikaa kuin laiva myrskyssä, täysin ilman ohjausta. Pelastus tuli kahden uuden työntekijän muodossa. Ida-Maria ja Riikka toivat innokkuutensa ja osaamisensa projektin käyttöön ja siitä alkoikin kokonaan uusi luku. Yhtäkkiä suunnitelmat muuttuivat todeksi. Marjan palaaminen ruoriin äitiyslomansa jälkeen viimeisteli projektin oikean kurssin.

Kuvia matkan varrelta, tietotekniikka läsnä tavalla tai toisella

Muistan kun projekti oli vähän yli puolenvälin. Tuntui, että aikaa on vielä tehdä monenlaista, kokonaista kaksi vuotta. Kuitenkin monet tehtävistä asioista oli jo kirjattu toimintasuunnitelmaan, ja viimeisenä vuonna ei enää uusia asioita aloiteta. Se on jo juurruttamisen aikaa. Silloin tunsin haikeutta, olemmeko tehneet riittävästi?

Nyt kun projektimme on loppusuoralla, oloni on ylpeä. Uskon, että olemme muuttaneet maailmaa. Ainakin yksittäisten ihmisten! Viisi vuotta on lyhyt aika isoille projekteille, mutta henkilökohtaiselle elämälle pitkä. Projektin aikana olen ehtinyt muuttanut kaksi kertaa, saatellut tyttäreni eskarista koulutielle, opiskellut maisteriksi ja tavannut elämäni rakkauden. LähiVerkko antoi minulle aiheen graduuni, ja ymmärrykseni teemasta ikäihmiset ja tietotekniikka on täysin uudella tasolla verrattuna siihen, mitä se projektin alussa oli. Projekteissa saa usein tehdä monenlaista. LähiVerkon aikana olen saanut ohjata ja kouluttaa, toteuttaa ideoita aina kännykkäsovelluksesta mainosvideoihin, sisustaa messuosastoa ja jopa tanssia (kyllä! Flash Mob Kampissa syksyllä 2015 edellytti myös työntekijöiden osallistumista tanssitunneille).

Pian on kuitenkin jäähyväisten aika. Monet ihmiset ovat tulleet projektin aikana tutuiksi, osa läheisiksi. Toisten kanssa matka vielä jatkuu, osan kanssa tiet erkanevat. Kiitos parhaimmalle projektipäällikölle Marjalle lukuisten langanpätkien yhdessä pitämisestä, Jounille loputtomasta rauhallisuudesta ja kaikista neuvoista, Riikalle verkostoista ja sovellusvelhoilusta, Ida-Marialle älystä ja koulutustaidoista ja Hannalle tutkimuspohdinnoista. Kiitos Eläkeliiton työkavereille, oli ilo nähdä pala toisenkin järjestön arjesta. Kiitos kaikille keiden kanssa tiemme ovat kohdanneet projektin aikana. Jokainen kohtaaminen jättää jäljen.

Maarit Nyqvist

Kirjoittaja on Lähiverkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija

Yhteystiedot: maarit.nyqvist(at)ehyt.fi

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ihanaa kamalaa teknologiaa yhdessä kokeilemaan – nettiopastajien kokemuksia vertaisohjauksesta

”Joo mä olen kuitenkin sitä mieltä että mä olen saanut siitä enempi kun mä pystyn antamaan sitten. Ihan toisella tavalla suhtautuu näihin omiin koneisiinkin niin. Kotona sitä tulee katottua että ai emmä oo tienny että täältä löytyy tämmöstäkin täältä koneesta. Kun siihen joutuu oikein syventymään niin se niinkun avartaa aika paljon tätä koneitten käyttö juttua ittellekin. Ja tietysti sitten sitä pystyy toisellekin antamaan siitä. Ei niitten tartte kantapään kautta kaikkien lähteekään siihen että.”

Vapaaehtoisuutta ja vertaisuutta. Niihin nettiopastajana toimiminen perustuu. Mukavaa yhdessä tekemistä ja samalla pysyy teknologian maailmassa mukana itsekin.

Halusin syventyä pro gradu -tutkielmassani ajankohtaiseen aiheeseen: ikäihmiset ja teknologia. Ja mikäs sen antoisampaa kuin tarkastella aihetta nettiopastustoiminnan kautta. Kuten jo todettua, nettiopastajat ovat mukana toiminnassa vapaaehtoisesti ja he ovat opastettavien kanssa vertaisia muun muassa ikänsä puolesta.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nettiopastajatoimintaa nettiopastajien omasta katsantokulmasta. Pro gradun aineisto on kerätty LähiVerkko-projektin nettiopastajatoiminnan pilottiin osallistuneilta opastajilta Varsinais-Suomen alueella. LähiVerkko haluaa yhdistää opastustoiminnan jo olemassa olevaan yhdistystoimintaan.

Opastus käynnissä Halikon kirjastossa keväällä 2016.

Tutkielmani tulosten mukaan nettiopastajan oma suhde teknologiaan on usein ristiriitainen. Suurinta osaa nettiopastajista pystyy kuvailemaan valveutuneiksi tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiksi, mutta suhtautumisessa omaa osaamista kohtaan on myös epävarmuutta. Tästä huolimatta nettiopastajatoimintaan on lähdetty ennakkoluulottomasti mukaan.

”Tässä opastuksessa sitä sitten on pakko pitää yllä ei sitä muuten kyllä sitä pelaa niillä vanhoilla mitä on tottunu tekemään mutta nyt joutuu uuden eteen kokonaan tässä nettiopastuksessa… Kyl se on haaste mutta kyllä se on samalla ainakin ainakin mun omakohtanen kokemus on se, että mä otan sen niinku tämmösenä että että mä saan aivoille töitä oikein tässä oikein reilusti että että pikkasen menee yli kapasiteetinkin välillä. Mutta onneks on meitä porukka mistä saa sitten apua kyllä että.”

Haastattelujeni perusteella vapaaehtoisuuteen perustuva vertaisohjaus on osoittautunut toimivaksi tietotekniikkaopastuksen käytännöksi ikääntyneiden parissa. Nettiopastajien mukaan apua on helpompi pyytää ikätoverilta. Vertaiset nettiopastajat auttavat sitoutuneella toiminnallaan ikätovereitaan pysymään mukana yhteiskunnan teknologisessa kehityksessä. Kyse ei kuitenkaan ole kestävästä ratkaisusta, sillä ikääntyneiden tietotekniikkaopastuksen tarve kasvaa jatkuvasti. Uusia opastajia on toisilla paikkakunnilla myös vaikea löytää. Tällä hetkellä nettiopastajien vertaisuuteen perustuva toiminta on kuitenkin arvossa arvaamattomassa, toimien monimuotoisena hyvinvoinnin lähteenä. Nettiopastajatoiminta antaa myös tekijöilleen paljon, esimerkiksi sisältöä omaan arkipäivään.

Mietitkö vapaaehtoiseksi ryhtymistä? Mietitkö voisiko nettiopastajatoiminta olla se oikea tapa sinulle hypätä mukaan vapaaehtoiseksi? Kuule, minä sanon sinulle, että mukaan vain! Niin sanovat Varsinais-Suomen alueella toimivat nettiopastajatkin.

”No mää nään ettei tässä oo enää mitään paluuta enää. Se on jatkettava tätä opastusta.”

”Ja siin sivussa tulee, kun ei olla liian ryppyotsasii niin tulee montaa muutakin kun ihan tätä tiukkaa asiaa et sitä ei saa unohtaa. Smile.”

”Ja sen ei tarvii olla kovin kummonen, kummonen probleemi saa johonkin, pikku juttu mistä ei pääse yli ja sitten kun se tuetaan niin voi sitä kiitollisuuden määrää mikä siit tulee. Se on se miks mä oon vapaaehtonen, se on aina hyvä mieli kun sieltä lähtee. Taas tuli niinku päivä pelastettuu monelta ihmiseltä. Kyl siitä saa itelleen aika paljon.”

 

Mikäli haluat tutustua koko tutkimukseen, löydät sen täältä!

Tuija Vidgren
Kirjoittaja valmistui gradun myötä Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta sosiaalityön pääaineesta. Nykyisin hän työskentelee sosiaalityöntekijänä Helsingin kaupungin vammaispalveluissa.

 

LähiVerkko järjestää kaikille avoimen Perehdytys nettiopastajaksi -verkkokoulutuksen lokakuussa. Kurssilla saat valmiuksia toimia tietotekniikan vertaisohjaajana sekä aloittaa nettiopastustoiminnan omalla paikkakunnalla. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan täällä!

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Tervetuloa syksyn verkkokursseille

LähiVerkko järjestää syksyllä verkkokursseja eri aiheista:

28.9.2017 alkaa syksyn Netikäs –verkkokurssi (vain kurssille hakeneille)
Netikäs on kuusiosainen materiaali mediasivistysaiheista, kuten sosiaalisesta mediasta, verkossa toimimisesta, tekijänoikeuksista ja tietoturvasta. Verkkokurssilla opitaan, keskustellaan ja tutustutaan aiheisiin pienessä ryhmässä.  Verkkokurssi järjestetään seitsemänä peräkkäisenä torstaina 28.9.2017 alkaen. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: http://lahiverkko.fi/netikas-verkkokurssi/.

10.-17.10.2017  nettiopastajien perehdytyskoulutus verkkokurssina
Koulutuksena saat:
1. valmiuksia toimia vertaisohjaajana muille ikäihmisille,
2. valmiuksia aloittaa opastustoimintaa omalla paikkakunnallasi,
3. itsellesi uuden harrastuksen tai vapaaehtoistoiminnan muodon. ​

Kurssilla ei opetella mobiililaitteiden käyttöä, mutta saadaan käytännön vinkkejä opastustilanteisiin​. Huom! Tämä on LähiVerkon viimeinen nettiopastajien perehdytyskoulutus verkossa. Saat tarkempia tietoja ja voit ilmoittautua kurssille painamalla tätä linkkiä.

 

 

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Inspiroidutaan!

Voiko tietotekniikasta inspiroitua? Voiko yli 80-vuotiaana innostua uuden oppimisesta? Voiko elämässä löytää aivan uuden vaiheen koska tahansa?

Minä sanoisin kyllä kaikkiin kolmeen.

Vaikeampaa on saada joku toinen innostumaan tietotekniikasta, uuden oppimisesta tai uudesta elämänvaiheesta. Näin kesän kunniaksi keräsin keväältä muutaman idean miten vastahankaisen ystävän, epäilevän Tuomaan tai jääräpäisen puolison voisi saada innostumaan.

1. Älä oleta!

Tästä mielestäni kaikki lähtee. Me emme koskaan tiedä täysin miten joku suhtautuu käsillä olevaan asiaan. Emmekä tiedä miksi hän niin suhtautuu. Älä siis oleta, että yli 80-vuotias ei ole kiinnostunut älypuhelimesta, jos sinä itse et ole niistä niin kiinnostunut. Älä oleta, että kuka tahansa voi hurahtaa somen maailmaan samalla tavalla kuin sinä. Älä oleta, että sairaus on este tabletlaitteen käyttöön. Ja mikä ratkaisevinta, älä oleta tietäväsi mikä on apua kysymään tulleen ongelma, vaan anna hänen kertoa. Kun oletat, estät toiselta mahdollisuuden innostua.

Olettamista tärkeämpi on kysyä. Kysyä monella eri tavalla ja monenlaisia kysymyksiä. Netikäs-verkkokursseilla olen kysellyt ihmisten nykyisestä teknologian käytöstä, millainen teknologiahistoria heillä on ollut, mitkä ovat olleet positiivisia käyttökokemuksia ja mitkä negatiivisiä.  Yhteisestä keskustelusta on syntynyt oivalluksia, puolin ja toisin. Kun en ole olettanut tietäväni, on jäänyt tilaa innostumiselle ja aiheesta inspiroitumiselle. Monen kurssilaisen arkeen on avautunut uutta pohdittavaa, tehtävää ja mahdollisuuksia.

 

2.Kuuntele!

Oletko oikeasti pysähtynyt kuuntelemaan toista? Itse huomasin joitakin vuosia sitten, että vaikka osasin kysyä, en osannut kuunnella tarkkaan. Kuuntelemisella tarkoitan tässä kohtaa muutakin kuin hiljaa pysymistä. Tarkoitan sitä, että keskittyy toiseen ja kuulee  mitä hän sanoo, eikä pyöräytä asiaa omien tunteiden ja odotusten läpi sellaiseksi havainnoksi, joka miellyttää itseään. Kuulee oikeasti mitä toinen sanoo.

Olen huomannut, että uudesta innostumiseen tarvitaan kokemus kuulluksi tulemisesta. Väärinymmärykset tekevät hallaa inspiroitumiselle, sekä omalle että toisen.

Kouluttajana olen myös todennut, kun jättää tilaa kuuntelemisella mahdollistaa innostumisen kehittymisen. Älä kiirehdi asioita läpi vaan anna itsellesi mahdollisuus kuunnella ja katsoa muiden reaktioita, ajatuksia ja mikä tärkeintä sanoja. Vaikka aika olisi rajallinen, inspiroituminen lähtee mahdollisuudesta sanoittaa asiansa toiselle (siis kouluttajalle, ystävälle…). Useimmiten puhujan omat sanat voivat olla oman inspiraation lähde ja kannattelija. Sinä olet vain lannoite, joka saa sen puhkeamaan kukkaan. Ja yllättävän paljon pitää antaa tilaa myös teknologiasta puhumiselle, jotta sen kokeileminen alkaa kiinnostaa ihmistä.

 

3. Yhdessä!

Tämä on varmasti yksi meidän LähiVerkon tärkeimmistä ohjenuorista. Näyttämällä ja tarjoamalla mahdollisuuden kokeilla itse, saa ihmiset kiinnostumaan. Kokeilemiseen ei pidä kuitenkaan jättää ihmistä yksin. Yhdessä tehden ja iloiten onnistumisista, ihminen hahmottaa paremmin mihin pystyy ja mitä hänen pitäisi tehdä oppiakseen paremmaksi. Kun on toinen, jolle näyttää oma riemu, inspiroituminen jää niin sanotusti päälle.

Ehkä ihaninta yhdessä teknologiaan tutustumisessa on mahdollisuus paljastaa oma osaamattomuutensa. Vaikka itse koulutan lähes viikottain erilaisista sosiaaliseen mediaan ja teknologiaan liittyvistä aiheista tiedän, että samalla osaan vain murto-osan siitä kaikesta mitä olisi mahdollisuus osata. Se on vapauttavaa, kun voi sanoa, etten minä tiedä, mutta selvitetään yhdessä. Tai kuten minä usein sanon: ”Kysytään Jounilta!” tai ”Kysytään hakukoneelta!”. Yhdessä tiedon kaivaminen on paljon mukavempaa kuin yksinään. Esimerkiksi hakusanoja keksii paremmin kaverin kanssa kuin yksin.

 

4. Löydä!

Minusta inspiroitumisen ehkä tärkein käynnistäjä on löytäminen. Itsessään jonkin uuden tai unohtuneen asian löytäminen. Oppimisen ilon löytäminen on teknologian käytön ja sen opettelun kohdalla äärimmäisen tärkeää. Pakottamalla ei tee kuin hallaa. Inspiroituminen voi johtaa oppimisen iloon, mutta myös toisin päin.

Olen huomannut, että moni väittää ”en minä tässä iässä enää mitään opi” tai ”en minä ole sellainen joka…”.   Minä uskallan sanoa, että löytämällä itsestään voi oikeasti pystyä ja tehdä asioita, joita ei ikinä olisi kuvitellutkaan tekevänsä. Täytyy vain löytää itsestä rohkeus kokeilla, päättäväisyys tehdä ja puolihullu uteliaisuus kysyä.

Omaa elämää saa muuttaa, vaikka ikää olisi 80 vuotta. Elämän ihana rikkaus on siinä, että aina saa löytää itsestään uutta ja siten uusia asioita elämään. Itsestään saa inspiroitua ja innostua! Teknologian kautta ja avulla voi sen myös tehdä.

 

Minä inspiroiduin viimeeksi

  • ihanasta langasta, joka muistutti minua siitä, kuinka hyvin neulepuikot sopivat käteeni.
  • keskustelusta ystäväni kanssa, jossa pohdimme millaisia vahvuuksia meillä on ensi vuoden uusiin haasteisiin.
  • ukulelesta ja ipadista olevasta appsista, jolla pystyi virittämään soittimen. Niin ja tietenkin kärsivällisestä puolisosta, joka opetti sointuja ärräpäitteni keskellä.

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija, joka kouluttaa erityisesti Netikäs-materiaaliin liittyen ja opettelee löytämään itseästään uutta. 

 

 

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Tyttöjen treffit kiinnostivat keskuspoikaa

Nyt hymyilyttää. Kaikki muistavat sen ajan, kun puhelimeen vastattiin koko nimellä eikä siinä jaariteltu turhia – kuten kuulumisia.  Urjalassa kokoontuva kansalaisopiston Päivän lehti -ryhmä on tarkastelemassa pöydälle koottua vanhojen puhelimien kasaa.

Hyvässä muistissa on se statusarvo, joka ensimmäisillä Suomeen rantautuneilla kännyköillä oli. Ne olivat harvojen herkkua, sillä hinta oli korkea ja tekniikka uuden uutta. Juppinalleksikin kutsutun kannettavan puhelimen sai ensimmäistä kertaa käyttöönsä useimmiten työnantajalta. Samalla alkoi vaivihkaa aika, jolloin työpuheluihin vastattiin myös vapaa-aikana.

– Tuo puhelin oli miehelläni joskus 1980-luvulla. Kun menimme ulos syömään, se asetettiin huolellisesti keskelle pöytää, että tulisi varmasti huomatuksi, Elli Paananen-Stenlund hymyilee ja osoittaa tukevarakenteista mustaa, lähes takkapuun kokoista puhelinta .

– Tämä nokialainen oli kestävä kuin mikä. Luovuin siitä kuitenkin vähitellen, kun sen käyttäminen alkoi herättää yleistä hilpeyttä vanhanaikaisuutensa vuoksi, Erkki Salo kertoo.

Laitekasassa oleva NMT-puhelin oli puolestaan melkoinen vekkuli, sillä siitä kuuli myös poliisien välistä virkakeskustelua.

Vielä muutaman vuosikymmen harppaus taaksepäin saa muistamaan ajat, jolloin monessa kodissa oli puhelinkeskus, josta välitettiin puheluita lähitaloihin. Välillä, tai ehkä useinkin, puhelunvälittäjä jäi uteliaana kuuntelemaan, millaista asiaa soittajalla oli. Käsitys yksityisyydestä oli nykypäivään verrattuna kovin toisenlainen, sitä voisi luonnehtia yhteisölliseksi yksityisyydeksi.  Asko Viholainen huomauttaa, että kyllä puhelimessa puhujat sen myös tiesivät, ja kertoo omasta kokemuksestaan.

– Olin jäänyt kuuntelemaan yhdistämääni puhelua, jossa tytöt sopivat treffejä. Sitten toinen sanoi, ettei sovitakaan tarkkaa aikaa tässä, koska keskuspoika kuuntelee kuitenkin. No, kuuntelinhan minä, mutta harmistuin vähän liikaa ja parahdin ”paskan marjat”. Paljastin tietenkin itseni.

Koko kylän yhteisestä puhelimesta on siirrytty vähitellen jokaisen henkilökohtaiseen puhelimeen. Ei ole tapana varta vasten kuunnella perheenjäsenten puheluja eikä tutkia keille soittavat ja ketkä soittavat heille. Käsitys puhelujen yksityisyydestä on liukunut vähitellen kohti kirjesalaisuuden luonnetta.

Puhelimeen vastaaminen oli sekä tekniikasta että käytöstavoista johtuen perin toisenlaista kuin tänään. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten annoit epämääräisen, ylimielisen vaikutelman jos tokaisit puhelimeen vastatessasi pelkän etunimen tai ainoastaan ”haloo”.

– Minulle on kyllä jäänyt päälle vastata puheluun vieläkin etu- ja sukunimellä. Vaimo siitä välillä huomauttelee, Markku Koivula naurahtaa.

Koko nimen lateleminen oli tietenkin luontevaa ennen kuin puhelimiin tulivat numeronäytöt, joista saattoi päätellä soittajan.

Puhelin koettiin myös ennen kaikkea tiedonvälityksen välineenä. Seurustelu ja jutustelu saivat olla toissijaisia. Suoraan asiaan, niin ainakin koulussa opetettiin, kertoo Erkki Salo.

– Koulussa opetettiin, että puhutte asian ensin ja sitten vasta terveiset. Osittain tuo neuvo johtui varmaan siitä, että linjat olivat ainakin maaseudulla aika huonoja, eikä koskaan tiennyt, milloin puhelu katkeaisi. Tulisi sitten ainakin soiton asia selväksi.

Veivattavasta hiplattavaan. Urjalan Päivän lehti -ryhmä yhteisen puhelinhistoriansa ääressä.

Puhelimesta on kehkeytynyt tietojenkäsittelyväline, joka toisinaan lannistaa monimutkaisuudellaan, mutta on toisaalta avannut uusia mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Päivän lehti -ryhmässä älypuhelinta käytetään muun muassa herätyskellona, turvapuhelimena metsäretkillä, uutisten lukemiseen, somettamiseen, kuvien ottamiseen – ja joskus vielä puhumiseenkin.

 

Marja-Leena Salo
Kirjoittaja on Valkeakoski-opiston Päivän lehti -ryhmän ohjaaja. Hän otti yhteyttä LähiVerkkoon käyttääkseen Netikäs-mediasivistysmateriaalia toiminnassaan. Netikäs-materiaalin ensimmäinen osa Media ennen ja nyt -kannustaa tarkastelemaan omaa teknologia- ja mediahistoriaa.

 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kohtaamispaikka suorana verkossa

Elokolot ovat kansalaisten kohtaamispaikkoja, jotka saivat alkunsa 1990-luvulla. Ne ovat nykyään Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja sen paikallisten jäsenyhdistysten ylläpitämiä. Elokolot ovat kaikille avoimia, päihteettömiä kohtaamispaikkoja. Niiden tavoitteena on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen päihdehaittoja ehkäisemällä ja tukemalla ihmisten omaehtoista, aktiivista elämää. Elokoloja on kuusi kappaletta: Helsingissä, Hyvinkäällä, Lahdessa, Pirkkalassa, Tampereella ja Turussa. Niissä tarjotaan mm. vertaistukea, palveluneuvontaa sekä luottamuksellista keskustelua työttömille, nuorille, eläkeläisille ja syrjäytymisuhan alaisille.

Elokolojen ovet ovat auki kaikille. (kuva: Jonna Yletyinen)

Miten tämä sitten liittyy LähiVerkkoon? LähiVerkkolaisilla on projektin viime vuosina kertynyt kokemusta webinaarien eli verkon välityksellä pidettävien seminaarien tai koulutusten järjestämisestä. Webinaareihin on käytetty Adobe Connect -nimistä verkkokokousohjelmaa.

Viime vuonna Elokolot ilmaisivat kiinnostuksensa webinaarien järjestämiseen. Ensimmäisen webinaarin järjesti vuoden 2016 marraskuussa Pirkkalan Elokolo aiheesta ”Kela toimeentulotuen maksajana”. Seuraavina vuoroissa olivat Helsingin Elokolo aiheenaan ”Lääkkeet ja alkoholi”, ja Tampere aiheenaan ”Rahapelaamisen hallinta ja ongelmapelaajan kohtaaminen”. Loputkin Elokolot järjestävät omat webinaarinsa lähiaikoina. Näiden webinaarien sisältö on kokonaan Elokolojen valitsema ja tuottama.  LähiVerkkolaiset ovat mukana webinaareissa teknisenä tukena ja välineiden lainaajana.

LähiVerkko on kokenut Adobe Connectin hyväksi, mutta alussa jonkin verran harjoitusta vaativaksi verkkoneuvottelu- eli webinaariohjelmaksi. Tästä johtuen menimme pariin ensimmäiseen seminaariin paikan päälle varmistamaan, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Elokolot pitivät webinaarit omilta tietokoneiltaan ja LähiVerkko toi paikalle osaamisensa lisäksi web-kameran ja mikrofonikuulokkeet, joilla lähetyksen laatu paranee huomattavasti. Webinaarien aikaan muissa Elokoloissa oli myös yleisöä seuraamassa webinaareja, joten oli toivottavaa, että tekninen puoli sujui alusta asti jouhevasti.

Ennen webinaaria muihin Elokoloihin lähetettiin sähköpostilla kirjalliset ohjeet verkkokokoukseen kirjautumisesta. Tähän kuului sekä kuvallinen käyttöohje että webinaarihuoneen osoite. Adobe Connect on webinaarin järjestäjälle maksullinen ohjelma, mutta webinaareihin voi osallistua ilmaiseksi. Webinaarin seuraajat, tässä tapauksessa muut Elokolot, eivät tarvinneet käyttäjätunnuksia vaan kirjautumissivulla piti antaa vain nimi tai nimimerkki. Osallistujia pyydettiin myös saapumaan paikalle puolisen tuntia ennen varsinaisen lähetyksen alkua, jotta mahdolliset ongelmat ehdittiin korjata.

Kotoa osallistuja voi keskustella chat-ikkunan kautta, seurata luennoitsijan toimintaa ja näkee samat esitysdiat kuin Elokolossa olijat. (Kuva: Kuvakaappaus Adobe Connect -huoneesta.)

Adobe Connectiin voi ladata kuvia ja esimerkiksi PowerPoint-esityksiä mukaan esityksiä selkeyttämään, kuten näissä webinaareissa tehtiin. Näkymiä ja puhujien esityksiä voi vaihtaa lennosta yhdellä hiiren painalluksella, mikä on hyödyksi, kun webinaarissa on useampi luennoitsija. Vaikka luennoitsijat käyttivät äänen lisäksi omaa videokuvaansa esityksissään, jo puolen tunnin – tunnin esitys saattaa käydä tylsäksi ilman havainnoillistavia kuvia ja tekstejä. Kaikille tuttu PowerPoint-esitys auttaa sekä luennoitsijaa muistamaan asiansa paremmin että tekee webinaarista seuraajille mielenkiintoisemman.

Webinaarin pitäjät voivat myös määritellä, mitä mahdollisuuksia seuraajilla on osallistua webinaariin. Mikäli webinaarissa on paljon seuraajia, voi olla parasta, että muut kuin luennoitsija pystyvät ainoastaan kuuntelemaan luentoa. Muuten esitykseen saattaa tulla liikaa keskeytyksiä ja häiriötekijöitä. Tässä tapauksessa yleisöä oli sen verran rajattu määrä, että heille annettiin mahdollisuus tarvittaessa puhua mikrofoniin sekä kirjoittaa kysymyksiä ja kommentteja kaikille näkyvään keskusteluikkunaan.

Käyttämässämme verkkokokousohjelmassa on myös tallennusmahdollisuus. Nämä webinaarit tallennettiin ja tallenteen osoite lähetettiin jälkeenpäin osallistujille, koska sitä toivottiin. Kaikki kiinnostuneet eivät pääseet webinaarin aikaan paikalle, joten tallenteet tulivat tarpeeseen.

Palaute tähän mennessä pidetyistä webinaareista on ollut positiivista. Välimatkojen poistuminen oli yksi tärkeimmistä vaikutuksista, mutta myös tallenteen katselumahdollisuus oli kiitelty ominaisuus. Tunnin pituisessa luennossa tulee esiin helposti monta asiaa, joita ei muistakaan jälkeenpäin, vaikka olisikin ollut paikalla.

 

Jouni Ahonen
Kirjoittaja on LähiVerkon aluesuunnittelija, joka on vetänyt viimeisen kahden vuoden aikana ainakin 30 webinaaria. 

Tarkempaa tietoa LähiVerkon järjestämistä webinaareista löydät sivulta www.lahiverkko.fi/webinaarit

 

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

Lataa lisää