pikkukuva

Polkuni nettiin – Minun Suomi 100

Elettiin viimeisten sotakorvausjunien lähdönjälkeisiä vuosia, hakkasin metsurina halkoja Porvoon saaristossa ja opiskelin iltaisin Kansanvalistusseuran kirjekurssilla keskikoulun lukuaineita. En voinut aavistaa mitä tulevat vuodet ja vuosikymmenet opettaisivat elämänkoulussa.

Olin työnjohtajani perheessä kotiopettajan roolissa. Kielikylvettäjä: on osuvampi ilmaisu tehtävästäni, ruotsinkielinen perhe, kaksi kouluikäistä poikaa. Perheen isä oli kaksikielinen.

Tehtäväni oli puhua perheessä vain suomea, perheen äiti puhui ruotsia. Että pojat siitä keskustelusta oppisivat suomenkielen puheilmaisun.

Asuin poikien kanssa heidän huoneessaan, palkkioni oli, asunto ja ruoka sekä työnjohtajani järjestämä työpaikka. Vähäinen ruotsinosaamiseni kohentui, mutta nyt 80 kymppisenä en osaa montakaan ruotsinkielistä lausetta.

Vieraassa perheessä ja kulttuurissa eläminen oli todellista elämän koulua. Se inhimillisyys jolla minut otettiin perheen jäseneksi, on ohjannut monissa elämäni valinnoissa, olen toiminut työnjohtotehtävissä.

Aloitin kouluni 1944 elokuussa, Kauhavan Viinikan supistetussa kansakoulussa, alakansakoulun ensimmäisellä luokalla, opettajaksi tuli keväällä ylioppilaaksi valmistunut neiti. Seuraavan kouluvuoden opettajaksi, jälleen ylioppilaaksi valmistunut nuori, nyt poika, näin jatkui opiskelu myös monissa maaseudun syrjäkylien supistetuissa kansakouluissa.

Opiskelun jatkoon ei kohdallani ollut mitään mahdollisuuksia, varattomuus, pitkä koulumatka ja bussiyhteyksien puute estivät koulunkäyntini.

Vähäinen metsurina tapahtunut kirjeopiskelu on viitoittanut opiskelupolkuani, olen löytänyt nettiverkossa etä- opiskelun mahdollisuuden.

Olin ensimmäisten mukana, kun Maaseudun Sivistysliitto aloitti verkossa tapahtuvan luovan kirjoittamisen koulutuksen vuonna 2000. Ensimmäiset läksytehtäväni suoritin kirjaston koneelta, oma tietokone tuli hankituksi jo tuolloin. Alussa meillä oli ammatti opettaja, mutta nopeasti siirryttiin vertaistuki opiskeluun, sellaisena toiminta jatkui MSL:N ja Eläkeliiton ryhmissä. Kirjoituksista on koottu muutama antologia, ne on julkaisut Maahenki Oy.

Elämänkoulu, jota voi käydä myös verkossa, on valmentanut vapaaehtois-, järjestö-, netti- ja vertaistukitoimintaan. Eläkeliitto ja Lähiverkko ovat kursittaen valmentaneet tehtävään.

Tietokone ja älylaitteet ovat rikastuttaneet ja vapauttaneet elämääni, laajentaneet ystäväpiiriäni, parantaneet ja helpottaneet tiedonhankintaa, tuoneet viihteen kotisohvalle. Antoisaa on kohdata etäällä asuvia ystäviä ja lastenlapsia Skype yhteydellä, se lievittää omaakin yksinoloa.

METSURI      1960

Kun metsän humistessa syntyi halkopino
vain kuukkeli sen katsoi onko vino
termos aukaistiin ja tuoksui kahvi
lauantaisin useasti tehtiin silloin työtä
viikonlopun viettoon vasta
ehtookellon myötä
ei ollut kännykkää ei somelinjaa
tänään vuonna 2016
ystäville pinon näyttää SELFIE
ja kriittisenä mittaa SOME
elämäämme kirjaa TIETOKONE

 

Eero Peltoniemi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, elokuvantekijä, dokumentaristi, runoilija ja runonlausuja. 

Eeron kirjoitus aloittaa LähiVerkon Suomi 100 -blogikirjoitusten sarjan. Julkaisimme lukijoittemme ja toiminnassamme mukana olleiden ihmisten kirjoituksia teemalla Minun Suomi 100 – tietotekniikaan opettelu. Ota yhteyttä.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pelejä ja sovelluksia älylaitteille

Tältä sivulta löydät listan ilmaisista tai edullisista sovelluksista. Sovellus on ohjelma, joka on suunniteltu jonkin tietyn tehtävän tekemiseen tai helpottamiseen. Suurin osa tämän sivun sovelluksista on pelejä. Älylaitteiden sovellukset ladataan laitteeseen omasta sovelluskaupasta (Applen laitteissa ”App Store”, Android-laitteissa ”Play Kauppa” tai Windows-laitteissa ”Kauppa”).

Älypää

http://alypaa.com/

Mikäli olet kiinnostunut tietovisoista, kannattaa käydä tutustumassa tällä internetsivulla erilaisiin tietovisoihin. Tietovisoissa on valittavana eri aihealueita ja kysymysten vaikeustason valitseminen on myös mahdollista.

 

Sanajahti

Sanajahti
iPad: https://appsto.re/fi/y8_gE.i
Android: https://play.google.com/store/search?q=sanajahti&c=apps
Hinta: Ilmainen
Pidätkö sanojen etsinnästä? Tässä pelissä etsitään sanoja ruudukosta ja koitetaan löytää mahdollisimman monta sanaa.

 

GeoChallange

GeoChallenge
iPad: https://appsto.re/fi/_geIO.i
Hinta: Ilmainen
Mikäli haluat joko testata tietämystäsi tai oppia jotakin uutta eri maista, kannattaa tähän tietovisaan tutustua.

 

Ylehirsipuu

YLE hirsipuu
iPad:https://appsto.re/fi/2Pb-B.i
Hinta: Ilmainen
Testaa Yle hirsipuu-pelin avulla tiedätkö mikä sana puuttuu päivän uutisotsikosta.

 

rop

rop
iPad: https://appsto.re/fi/Az315.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=air.com.mildmania.rop
Hinta: iPad ja iPhone: 0,99 €, Android: Ilmainen
Testaa kuinka pitkälle pääset tässä mielenkiintoisessa pelissä. Pelissä muodostetaan mallin mukaisia kuvioita alustalle.

 

Threes!

Threes!
iPad: https://appsto.re/fi/Mdzo6.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=vo.threes.free
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/threes/9nblggh3rsrq
Hinta: Ilmainen
Pidätkö numeroiden pyörittelemisestä? Kokeile tässä pelissä kuinka pitkälle pääset yhdistelemällä numeroita toistensa kanssa.

 

2048

2048
iPad: https://appsto.re/fi/QT2hY.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.presselite.the2048game
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/2048/9wzdncrfhvtl
Hinta: Ilmainen
Tässä numeropelissä yhdistellään parillisia numeroita toistensa kanssa ja koitetaan saada summaksi 2048.

 

Mubik

Mubik Musical Puzzle
iPad: https://appsto.re/fi/1IrtI.i
Hinta: 1,99 €
Musiikkipeli, jossa soitetaan sormea näytöllä liikuttamalla kappaleita ja tunnistetaan niitä. Lisäksi pelissä mahdollista kokeilla kuinka tarkasti nuottien mukaisesti saat soitettua kappaleen. Pelistä löytyy myös lisätietoa kappaleen historiasta.

BlockPiano
BlockPianolla voit harjoitella oikeita musiikillisia taitoja hauskalla tavalla
Soita suosikkimusiikkiasi yksin tai yhdessä ystäviesi kanssa
Jopa 3 henkilöä voivat soittaa yhdessä samalla iPadillä
Ilmainen
Saatavilla vain iOS laitteille (iPhone ja iPad)

Candy Crush
Pulmapeli, jossa pitää liikutella kolme tai useampia samanvärisiä makeisia vierekkäin, jolloin ne poistuvat kentältä
Tavoitteena on saada kaikki makeiset poistettua kentältä, jolloin pääse seuraavalle tasolle
Tätä kaikenikäisille soveltuvaa peliä näkee pelattavan uisein esimerkiksi bussissa tai junassa myös keski-ikäisten toimesta.
Ilmainen
Saatavilla: iOS/Android/Windows laitteille

112 Suomi
112 Suomi –sovelluksella voit soittaa hätäpuheluita
Sovelluksen avulla soitetut puhelut välittävät hätäkeskukseen automaattisesti ja avun saanti nopeutuu
ILMAINEN
Saatavilla: iOS/Android/Windows laitteille

Quiver
iPad: Sovellukset jotka herättävät piirustukset eloon!
Tulosta värityskuvia: quivervision.com
Quiver ja Quiver Fashion: Jos et halua maksaa kuvan avaamisesta, tulosta vain FREE kuvia
Quiver Education: Saat auki kaikki Education kuvat, mutta et kaikkia Quiver ja Quiver Fashion sovellusten maksullisia kuvia

Listan kokosivat Elina Kolehmainen, Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kaikki pelaa! -seminaari 8.11.2016

#kaikkipelaa
Kaikki pelaa! -seminaari keräsi Helsinkiin Kuntatalolle 8.11. tiistaina digitaalisista peleistä kiinnostuneet ikäihmiset, ikääntyneiden kanssa työskentelevät ammattilaiset ja pelintekijät.

Päivän ohjelman löydät TÄSTÄ LINKISTÄ.


TALLENNE seminaarista, Kunta.tv

Kirsi Alm-Siira avasi seminaarin:

Muiden puhujien videoita voit katsella painamalla tästä. Puhujina olivat mm. kansanedustaja Olli-Poika Parviainen, asiantuntija Inka Sivennoinen sekä LähiVerkko-projektin projektipäällikkö Marja Pakarinen. Paneelikeskustelussa olivat mukana Kari Lahti, Jorma Lindqvist, Anelma Kantola ja Ritva Ojanperä-Peurala.


ESITYKSET:

Päivän esitykset löytyvät koottuna SlideShare-palvelusta.


FACEBOOK:

Kaikki pelaa -seminaari Facebookissa


Keskustelua Twitterissä ja Instragramissa:

TWITTER:


TULOSSA:

Digitaaliseen pelaamiseen voi tutustua myös Enter ry:n pelitapahtumassa Kampin palvelukeskuksessa 14.11. Lue lisää painamalla tästä linkistä.


 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kirppari – Aarreaitta

Sataa. Mitä tekisin tänään? Kirppari? Se on tuossa aivan lähellä.
Kiertelen ympäriinsä. On kauniita laseja, mökille sopivia lautasia 0,80€ ja isoja kahvikuppeja 0,50€.

eevan-kupit-kirppari-blogi

 

Minusta on hauska kattaa mökkipöytä siten, että esim. jokaiselle parille tulee erilainen, kaunis lautanen. Samoin on kiva antaa jokaiselle erilainen iso kahvikuppi. Se on minun tyyliäni!

 

eevan-lautaset-kirppari-blogi

 

On ajatellut myös syksyä ja kerhopäiviä. Miten niitä voisi elävöittää? Siihenkin löysin kirpparilta ’työkaluja’; marakasseja ja kaikenlaisia helistimiä, joita voi käyttää niin liikunnassa kuin laulannassa. Miltähän tuo syksy tulee näyttämään?

eevan-marakasseja-kirppari-blogi

 

Onpa ihmeen näköistä lankaa! Se on kuin kanttinauhaa, jossa on aukkoja. Mitähän tuosta voisi tehdä? Ei se oikeastaan mitään maksa – muutaman euron. En paljon häviä, vaikka ostan nuo kaikki kerät. Pidän väristä. Siinä on ruskean eri vivahteita. Minulle ei sovi ruskea väri sanoi eräs väriasiantuntija, joka kävi työpaikallani tekemässä meille jotain värianalyysejä. Sen vain muistan tapahtumasta, kun hän sanoi, ettei minulle sovi ruskea väri. Ruskea on kuitenkin ollut yksi mieliväreistäni. Löysin myös ihmeen muhkuraista vaaleaa villalankaa. Nuo värit sopivat mielestäni hyvin yhteen..

Lehmirannan takkahuoneessa on ollut joskus kylmä lattia, jospa neuloisin lämpimät tossukat. Aloitan työn. Minulla ei ole mitään mallia, joten neulon, purkaan, neulon ja purkaan, kunnes olen tyytyväinen aikaansaannokseen. Minua ei harmita yhtään, vaikka joutuisin purkamaan jo melkein valmiin työn kokonaan. Sittenpä siitä tulee minulle mieluisampi. Jätän vanhan kappaleen malliksi ja teen uuteen haluamani korjaukset. Olen jonkun työn purkanut kolmeen jopa neljäänkin kertaan ennen kuin olen ollut tyytyväinen.

Paksuhkoista langoista tulee valmista nopeasti. Työ tuntuu ihanan lämpöiseltä.

Laitan päälleni pitkävartiset tossukat, jakun ja otan iPadille neulotun laukun. Katson paikan valmiiksi. Asetan iPadin kameran ajastukseen, painan nappia ja kiiruhdan istumaan aurinkotuoliin.

neulottu-unelma-kirppari-blogi

 

Eeva Kanerva
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, joka kirjoittaa eläkeläisen arjesta ja löytämisen ilosta. 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Mummot Hypeconissa

Mitä ihmettä nuo mummot täällä tekevät?  Nuoret ihmettelivät varmaan mielessään kun kaksi mummoihmistä oli tullut kesäkuun alkupuolella olleeseen Hypecon tapahtumaan Hyvinkäällä.

Mikä ihmeen Hypecon?

Mummuilla ei ollut asiasta minkäänlaista tietoa etukäteen. Tiesimme vain sen olevan nuorisotapahtuma joka jotenkin liittyy roolipeleihin. Paikalla meille selvisi, että Hypecon on Hyvinkään Nuorisopalvelun ja nuorten itsensä järjestämä jo vuosittainen tapahtuma, jossa  erilaisista japanilaisista animaatioista  ja sarjakuvista eli mangoista sekä roolipeleistä kiinnostuneet nuoret tapaavat toisiaan. Nuoret hoitivat itse tapahtuman järjestelyt.

img_9576

Hypeconissa oli monenlaista tekemistä lapsille ja nuorille. Osa osallistujista oli pukeutunut esim. sarjakuvahahmoksi. Cosplayna tunnettu ilmiö on ollut yleistä Suomessa kohta jo parinkymmenen vuoden ajan.

Tapahtumapaikka Takomo oli täynnä erilaisia tapahtumapisteitä, työpajoja, roolipelejä, myyntipisteitä jne. Mummot olivat EHYT:n mukana JOLOponin tuunauspisteessä. Siellä nuoret saattoivat tuunata JOLOponille uusia asusteita tai tehdä niitä paikalle tuoduille pehmoleluille, jotka he saivat halutessaan mukaansa.

 

img_9588

Poneja ja muita pehmoleluja tuli tuunaamaan eri ikäisiä Hypeconin kävijöitä. Kun pöydän ääreen ei mahduttu, istuttiin rohkeasti lattialle väkertämään mitä ihmeellisimpiä koristuksia JOLOponille.

 

Mummojen mietteitä tapahtumasta:

Mieleen jäi päällimmäisenä se, miten paljon nuoria, hyvin käyttäytyviä ihmisiä oudoissa vaatteissa  oli kokoontuneena askartelemaan, tanssimaan, näyttelemään ja tekemään monia asioita joihin emme ehtineet perehtyä. Roolipelien maailma ei ollut meille ollenkaan tuttua. Tilaisuudesta välittyi lämmin tunnelma, iloisia ilmeitä, mukavia tuttujen tapaamisia. Mutta me mummut? Aluksi en saanut yhtään kiinni, mitä siellä teemme. Oli kuitenkin mukava huomata, että omilla käsityötaidoilla olikin käyttöä. Keskustelu nuorten kanssa oli luontevaa,ajatuksia voitiin vaihtaa vaikka mummu olikin ihan pihalla itse asiasta. Tilaisuudesta muodostui mukava kokemus, vaikka olimme sukeltaneet mukaan täysin tuntemattomaan asiaan. Totta puhuen, ei meille vieläkään ole ihan selvää, mikä sai nuoret tulemaan opiskelupaikkakunnilta takaisin Hyvinkäälle tällaiseen tapahtumaan. Ehkä he olivat juurtuneet kotikaupunkiinsa, halusivat olla edelleen mukana rakkaassa Hypeconissa.

 

img_9618

JOLOponi sai päivän aikana itselleen esimerkiksi uuden hupullisen viitan. Norsulle tehtiin uudet hiukset ja lettikampaus. Hauva-pehmolelun fleda muuttui siniseksi. Pehmolelujen tuunaus oli hauskaa yhdessä lasten ja nuorten kanssa.

 

Mummuja nuorison taidokkaat, itse tehdyt asusteet, innokas osallistuminen ja luonteva kanssakäyminen viihdytti sekä myöskin antoi uskoa turvalliseen tulevaisuuteen: kyllä nuoret osaavat.

Anna-Maija Muromaa ja Marja-Leena Mahlamäki
Kirjoittajat ovat kaksi rohkeaa mummoa, jotka lähtivät JOLOponin kanssa Hypeconiin

Kuvat: LähiVerkko/Riikka Marttinen

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta

Sosiaalisesta mediasta voi löytää itselleen monenlaista tekemistä, millä ei itse asiassa ole tietotekniikan kanssa kuin vähän tekemistä. Facebookissa on esimerkiksi erilaisia ryhmiä ja tapahtumia, joissa voi vaikka neuloa hyväntekeväisyyteen. Yksi tällainen ryhmä liittyy tulevaan juhlavuoteen. Suomi täyttää ensi vuonna täydet 100 vuotta. Tämän innoittamana on käynnistynyt Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta -hanke toimimalla Facebook-ryhmänä, johon kuuluu tätä kirjoittaessani lähes 3000 jäsentä ja lisää väkeä liittyy mukaan kaiken aikaa.

Tarkoituksena on neuloa sotien veteraaneille yhdenmukaiset villasukat, joiden luovutus aloitetaan alueittain ensi vuoden alusta. Yhteistyötä tehdään veteraanijärjestöjen kanssa ja lisäksi tarkoitus on muistaa kaikkia henkilöitä, joille veteraanitunnus on myönnetty. Iäkkäitten veteraanien määrä on vielä noin 20.000, joten puikkojen heiluttamista riittää. Ryhmään on sitoutunut niin kokeneita sukantekijöitä kuin vasta-alkajiakin. Ennätys lienee tällä hetkellä lähes 50 paria yhdeltä kutojalta. Jokaisen työpanos on kuitenkin yhtä tärkeä määrästä riippumatta.

Sukantekijät haluavat muistaa pienellä huomaavaisuudella ja villasukkien lämmöllä kaikkia heitä, jotka ovat osallistuneet Suomen puolustamiseen sotien aikana ja turvanneet meille jälkipolville itsenäisen isänmaan.

Ryhmässä on mahtavaa olla mukana ja ainoa asia mikä hieman harmittaa on se, että liikkeellä olisi pitänyt olla jo pari vuosikymmentä aikaisemmin. Sosiaalista mediaa nykymuodossaan ja laajuudessaan ei kuitenkaan ollut käytettävissä. Teknisen kehityksen hienous näkyy siinä, että nyt on mahdollista koota lyhyessä ajassa valtakunnallinen ryhmä, joka voidaan ohjeistaa ja keskustelut käydä sähköisesti.

Kiinnostuitko asiasta tai tunnetko innokkaan neulomisen harrastajan? Lisätietoja löytyy facebookista ryhmän nimellä  ”Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta”. Uusia toimijoita otetaan ilolla mukaan mittavaan hankkeeseen.

villasukat

Kuva: Sirpa Rautio

 

Sirpa Rautio
Kirjoittaja on vaasalainen maailmanmenon tarkkailija. 

 

Alkuperäistä blogitekstiä on editoitu 14.9.2016 kirjoittajan pyynnöstä. Otsikkoon ja tekstiin on korjattu Facebook-ryhmän nimi.

7 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pokémon villitsee ja yhdistää!

Pokémon Go villitsi Suomen kesällä. Ensimmäistä kertaa Suomessa digitaalinen peli sai kaikki ikäryhmät liikkeelle. Millaista lisätyn todellisuuden pelin pelaaminen oli eläkeläisen näkökulmasta?

Pokémon Go sai eri ikäiset kesällä metsiin, puistoihin, nähtävyyksille, toreille ja ties minne. Minäkin kokeilin, mutta jäin kyllä kauas niistä, jotka innostuivat asiasta. Ilmiö ei kuitenkaan jäänyt arjessa huomaamatta, vaikka itse en alkanutkaan aktiivisesti pelata. Katukuvassa se nimittäin näkyi nopeasti ja näkyy edelleen. Ihmiset lähtivät liikkeelle etsimään Pokémoneja, valtaamaan saleja (gymejä) ja pelaamaan yhdessä oman tiimin kanssa.

”Hämmästyin todella, kun joka puolella oli vähän eksyneen oloisia pariskuntia kännykät kourassa, iloisia nuorten ryhmiä ja yksittäin pyöriviä lapsia, nuoria, aikuisia ja kaikki iloisessa hyörinässä. Sellaisia en ole ikinä nähnyt Rantapuistossa enkä katujen kulmissakaan täällä Heinolassa. Tuntui kuin koko kaupungin ”sisäeläjät” olisivat yht’äkkiä lähteneet ulos.” kertoo Pirkko Marjavaara (73 vuotta), kun häneltä tiedustelin hänen kokemuksiaan Pokémon Go:n pelaamisesta. Tämä on varmasti monelle muullekin tuttu tilanne tältä kesältä.

Moni eläkeläinen innostui kesällä Pokémon Go:n pelaamisesta. Pirkko pelasi itse ensimmäisen kerran jo pelin Suomen virallisena ilmestymispäivänä. ­”Latasin sen ja rupesin ihmettelemään. Pokémonit ovat olleet noitten lastenlasteni suosikkeja kauan, joten kysäisin heiltä. Tytön nauroivat ja kehottivat lataamaan. Siitä se alkoi, samana päivänä ja jatkuu edelleen.”

Pokémon Go:ssa on kysymys lisätystä todellisuudesta. Se kuulostaa monimutkaisemmalta kuin se onkaan. Kun katselet pihanäkymääsi näet puut, pensaat ja nurmikon. Pokémon Go -peli näkee todellisen maailman puhelimen kameralla. Peli sijoittaa kameralla kuvattuun ympäristöön Pokémon-hahmoja. Jos katsot pihaasi Pokémon Go:n läpi, voi pihapuusi juurella istuskella Pokémon.  Pelissä ei ole kysymys vain Pokémonien pyydystämisestä. Pokémoneja haudotaan munista, niitä kehitetään uusille tasoille ja niillä kisataan muita pelaajia vastaan saleilla (gym). Poké-stopeilta voi saada erilaisia tarvikkeita pelaamista varten. Pelissä on yhtenä ulottuvuutena joukkueet, jolloin voi ryhmänä tavoitella esimerkiksi salien valtiutta tai harvinaisia pokémoneja.

”Pelaaminen on saanut liikkeelle kaikki ikäryhmät. Ehkä ikäihmisiä vähemmän. Ihmiset hymyilevät vastaan tullessaan, heittävät usein jonkin vinkin. On kuin tunne samaan yhteisöön kuulumisesta olisi tunnistettavissa, erottelematta ketään. Nyt jo tunnistaa muutamat ryhmät ja melkein arvaa, minne he ovat seuraavaksi menossa.” kuvailee Pirkko pelaamiskokemustaan ja jatkaa ” Enimmäkseen liikuskelen yhdessä noitten tyttöjen (lastenlasten) kanssa. Joissakin stopeilla on isoja joukkoja etsimässä harvinaisia ja voimakkaita Pokemoneja. Yhteinen riemu nousee, jos joku sellaisen saa, sillä todennäköisestä myös toisetkin saavat.”

Pirkko pelaa Pokémon Go:ta omalla älypuhelimellaan. Kuvan on ottanut Netta Marjavaara.

Pirkko pelaa Pokémon Go:ta omalla älypuhelimellaan yhdessä lastanlastensa kanssa. Kuvan on ottanut Netta Marjavaara.

Olen kuullut muiltakin, että he lähtevät omien lastensa tai lastenlastensa kanssa etsimään Pokémoneja tai valtaamaan saleja. Aina ei onnistuta, mutta yhdessä liikkuminen ja yrittäminen on ollut hauskaa. Mutta minua mietityttää mitä Pokémonin pelaaminen on antanut eläkeläiselle. Oli pakko kysyä sitä Pirkolta.

”Se on avannut näköalan toisenlaisiin yhteisöihin, missä olen normaalisti elänyt. Se on aivan uusi tapa viestiä. Se on samaan yhteisöön kuulumista, läpi sukupuoli-, sukupolvi-, ikä- ja sosiaalisen aseman. Tämän päivän yhteiskuntaan kuuluva aggressiivinen, tuomitseva ja räyhäävä asenne ovat siitä kaukana. Luottamus, iloisuus, yhteisyys ja pikkukisailu positiivisessa hengessä näyttävät ainakin vielä olevan mukana.” kertoo Pirkko Marjavaara ja lopuksi vielä kuittaa ”Aikaa menee, mutta mistä se on pois! Tiijä häntä. Toistaiseksi näin on kivaa.”

Nii’in, mistä se on pois? Peli on mahdollisuus nähdä ja kokea arjessa uutta. Ehkä minun pitää sittenkin kokeilla peliä uudestaan.

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija, joka pelaa tabletilla mieluiten Menolippu-peliä.
Blogia varten haastateltu Pirkko Marjavaara on ollut mukana LähiVerkon pilotissa 2014-2015. 

 

Lisätietoa Pokémon Go -pelistä saa Ikinörtti-blogista.
LähiVerkon Kaikki pelaa! -seminaarissa käsitellään myös Pokémon Gp -peliä. Seminaariin voi ilmoittautua vielä mukaan!
Netikäs VI: Digitaalinen pelaaminen -vihkossa löytyy perustietoa älylaitteilla pelaamisesta.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Oikaisu: Yli puolet internetiä käyttävistä* eläkeikäisistä pelaa digitaalisia pelejä

Digitaalinen pelaaminen on hauskaa ajanvietettä suurelle osalle ikäihmisistä. Suomalaisista internetiä käyttävistä* yli 64-vuotiaista 56 % on pelannut digitaalisia pelejä kuluneen vuoden aikana, selviää TNS-gallupilla teetetyssä kyselyssä.

Yhdessä pelaaminen innostaa

Mobiilipelaaminen ei ole vielä noussut suureen suosioon vanhemmassa ikäryhmässä. “Yleisimmin pelataan pöytäkoneella. Älypuhelimen käyttäjät kokevat pienellä näytöllä pelaamisen usein hankalaksi”, toteaa Marja Pakarinen Eläkeliiton ja EHYT ry:n LähiVerkko-projektista.

Mobiilipelit, sekä äly- ja taitopelit kiinnostavat ikäihmisiä. “Porukalla H peliseminaari 2016 2pelattavat pelit ovat herättäneet innostusta järjestämissämme pelitapahtumissa. Moni pelaa lastenlasten kanssa. Pelaaminen on sosiaalinen tapahtuma. Haastamme käsityksiä digitaalisesta pelaamisesta nuorten harrastuksena ja järjestämme ikäihmisille suunnatun peliseminaarin. Ohjelmassa on ajankohtaista tietoa ja lisäksi pelataan – tietysti!”, kertoo Riikka Marttinen LähiVerkosta.

Pelaaminen sopii hyvin ikääntyvän hyvinvoinnin ylläpitämiseen, eikä pelien kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä osattu hyödyntää. Pelit muun muassa viihdyttävät, rentouttavat, edistävät  hyvinvointia, opettavat, harjoittavat muistia, tuovat sosiaalista vuorovaikutusta ja ajanvietettä. Myös ikäihmisten kuntoutuksessa digitaaliset pelit ovat nouseva trendi.

Virtuaalitodellisuutta ja pelitietoa ikäihmisille

Ikäihmisiä ei olla juurikaan huomioitu digitaalisista peleistä kiinnostuneina ja niitä pelaavina kansalaisina. Helsingissä Kuntatalolla 8.11.2016 järjestettävä Kaikki pelaa -seminaari tuo yhteen ikäihmiset, peliteollisuuden ja ikääntyvien parissa työskentelevät. Seminaari sisältää asiantuntijoiden puheenvuoroja digitaalisesta pelaamisesta, sekä työpajoja, joissa pääsee kokeilemaan pelaamista, virtuaalitodellisuutta ja keskustelemaan aiheesta muiden osallistujien kanssa.

Seminaarissa julkaistaan TNS-gallupilla teetetyn ikäihmisten pelaamista käsittelevän kyselyn tuloksia. Toimittajat ovat tervetulleita koko seminaarin ohjelmaan ja haastattelemaan osallistujia, sekä toimintaa toteuttavien organisaatioiden edustajia.

Lisätietoja: Riikka Marttinen, riikka.marttinen@ehyt.fi, puh. 050 518 0466 tai  Marja Pakarinen, marja.pakarinen@elakeliitto.fi, puh. 040 7257 362.

www.lähiverkko.fi

www.lähiverkko.fi/peliseminaari

*Kyselyn teettivät TNS-Gallupilla LähiVerkko-projekti (Eläkeliiton ja EHYT ry:n yhteisprojekti) sekä Arpa-projekti (EHYT ry). Kyselyssä selvitettiin yli 64-vuotiaiden suomalaisten raha- ja tietokonepelien pelaamista ja suhtautumista niihin. Kyselyssä toteutettiin puhelinhaastattelu, johon vastasi 400 suomalaista. Internet-paneeliin vastasi 1001 vastaajaa.

HUOM. Alkuperäisen artikkelin (18.8. julkaistu) otsikkoa on korjattu 27.10.2016 TNS-gallupilla sattuneen painotusvirheen vuoksi. Kuluneen vuoden aikana jotain digitaalista peliä pelanneiden määrä 56 % koskee ainoastaan Internet-paneeliin vastanneita, eikä koko väestöä, kuten alkuperäisessä artikkelissa virheellisesti otsikoidaan. Alkuperäinen otsikko on ollut ”Yli puolet suomalaisista eläkeikäisistä pelaa digitaalisia pelejä”. Muilta osin kyselyn tulokset pitävät paikkansa.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Viisi some-vinkkiä tapahtumaan

suurkuoro 3

Pienten resurssien some-viestintää tapahtumassa – viisi vinkkiä viestintään

Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri järjesti 4.-6. elokuuta Laula kanssain -laulujuhlat. Juhlat olivat vanhemmille laulunystäville suunnattu tapahtuma, jossa Joensuun tori, Areena ja Laululava täyttyivät eri puolilta Suomea saapuneista kuoroista ja tapahtumavieraista. Tapahtumassa vieraili arviolta 6500 kävijää.

Eläkeliitossa sosiaalinen media on tullut mukaan järjestön viestintään aivan viime vuosien aikana. Laulujuhlilla teimme yhdessä Eläkeliiton vapaaehtoisten kanssa sosiaalisen median viestintää ja samalla keräsimme kokemuksia siitä, mitä asioita tapahtumaviestinnässä on hyvä ottaa huomioon. Tavoitteena oli lisätä tapahtuman näkyvyyttä ja houkutella lähiseudun kävijöitä paikalle sosiaalisen median näkyvyyden keinoin. Toisaalta tavoitteena oli myös kertoa tapahtuman kulusta niille, jotka eivät päässeet paikalle Joensuuhun.

Tapahtumapäivien viestintää hoitamaan kokosimme pienen vapaaehtoisten joukon, jonka kesken kävimme läpisometiimi tapahtumapäivien kulun ja mietimme itse kunkin roolia. Osa otti valokuvia, yksi kirjoitti uutisjuttuja ennalta sovituista tapahtumista ja itse vastasin sosiaalisen median kanavien sekä nettisivujen päivittämisestä ja keskustelun seuraamisesta, sekä siihen vastaamisesta. Pieni joukko riitti, kun julkaisujen aiheet ja tilanteet oli ennalta mietitty ja viestintä oli keskitetty yhteen kanavaan – Facebookiin. Jos sosiaalisen median kanavia olisi ollut useampia käytössä, esimerkiksi Twitter, Instagram ja Youtube, olisi päivittämässä pitänyt olla useampia henkilöitä.

Laulujuhlien sosiaalisen median viestintä päätettiin keskittää Facebookiin, koska tapahtuman kohderyhmän, ikäihmisten, tavoittamiseksi se on ehdottomasti merkittävin ja kattavin sosiaalisen median kanava. Tapahtumalle perustettiin oma Facebook-sivu noin vuosi ennen tapahtumaa ja siellä julkaistiin uutisia noin 1-2 kertaa kuukaudessa ensimmäisten kuukausien ajan. Tykkääjien määrä kasvoi hiljalleen ja tätä kirjoittaessa tykkääjiä oli 315. Julkaisutahti kasvoi tapahtuman aikana, jolloin julkaisimme 2-3 julkaisua päivässä. Pienestä tykkääjämäärästä huolimatta julkaisut saivat varsin hyvin näkyvyyttä.

Parhaiten Facebookissa toimivia julkaisuja ovat videot, jotka ladataan suoraan Facebookin sisällöksi (ei jaeta esim. Youtube-linkin kautta). Testasimme myös live-videoita, jotka eivät lyhyytensä vuoksi (2-3 minuuttia) ehtineet keräämään juurikaan live-yleisöä. Live-videot jätettiin sivuille tallenteina nähtäväksi, jolloin ne keräsivät enemmän katsojia.

fb someSuurimman kattavuuden saaneeksi julkaisuksi sivuilla nousi ensimmäisen tapahtumapäivän lehdistötilaisuudesta julkaistu video, jossa Udmurtian babuskat esittävät tervehdyslaulun. Tämä julkaisu tavoitti 3250 henkilöä ja sai 228 reaktiota (tykkäystä, kommenttia, jakoa). Viimeisimmän kuukauden aikana sivu oli tavoittanut lähes 12 000 henkilöä. Tähän määrään olimme varsin tyytyväisiä ottaen huomioon, että rahaa sosiaaliseen mediaan emme käyttäneet lainkaan ja kovin suurta työpanosta meillä ei ollut viestintään käytettävissä.

www.facebook.fi/laulakanssain2016
www.laulakanssain.fi
#laulakanssain

 

 

Mitä tekisimme seuraavalla kerralla toisin ja missä onnistuttiin? Tässä kootut viisi vinkkiä:

Vinkki 1: Valitse viestintäkanava kohderyhmän ja resurssien mukaan. Jos kohderyhmänä ovat eläkeläiset, on Facebook paras kanava. Mitä vähemmän ihmisiä on tekemässä some-viestintää, sitä enemmän kannattaa panostaa some-kanavien laatuun kuin määrään.

Vinkki 2: Some-kanavat ja hastag (#laulakanssain) kannattaa valita varhaisessa vaiheessa, jotta niiden osoitteet voidaan lisätä kaikkeen kirjalliseen ja painettuun tapahtumaviestintään, kuten mainoksiin, kutsuihin, käsiohjelmiin, julisteisiin, flyereihin jne. Sosiaalisen median kanavat kannattaa myös lisätä näkyviin nettisivuille.

Vinkki 3: Videokuvaamista ja live-lähetystä älypuhelimella kannattaa testata etukäteen, esimerkiksi sitä, miten tarkentaminen vaikuttaa kuvaan ja miltä etäisyydeltä kannattaa kuvata. Kannattaa myös miettiä millaista jalustaa voisi käyttää apuna kuvaamisessa. Käsi väsyy nopeasti jo muutaman minuutin videoita tai live-lähetystä kuvatessa.

Vinkki 4: Jos tapahtumassa on useita valokuvaajia, kertyy kuvamateriaalia helposti suuri määrä. Kuvia varten kannattaa perustaa jokin tallennuspaikka (esim. Google drive). Kuvien nimeäminen kannattaa suunnitella ja nimeäminen tehdä heti tallennusvaiheessa. Muuten kuvassa esiintyvät henkilöt, tilanteet ja kuvaajat nopeasti hukkuvat.

Vinkki 5: Tapahtumalla on usein oma nettisivu. Some-viestintä ja nettisivun viestintä kannattaa linkittää toiseensa. Nettisivuilla voi esimerkiksi julkaista pientä tapahtumablogia tai uutispalstaa, jonka juttuja voi jakaa somessa. Näin houkutellaan myös nettisivuille kävijöitä.

 

Kirjoittaja Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektin projektipäällikkö
Kiitos Laulujuhlien järjestäjille ja vapaaehtoisille! On suuri ilo työskennellä kanssanne.

 

 

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Eviva Espanja (2/2)

On kaunis aamu. Matkalla eläinpuistoon tutkailen avautuvaa maisemaa, ruskeita mäkiä, ruskeita kukkuloita ei vihreitä niittyjä ei kukikkaita pensaita. Mitä maisemat siis kertoo minulle – täällä sataa harvoin ja aurinko paistaa usein ja sehän sopii lomalla minulle.

Oasis Park oli täynnään eläimiä, oli elefantit, kirahvit, linnut, virtahevot ja tietysti alligaattorit ym. Minua kiehtoi nuo alligaattorit. Voi miten ne osasivat nauttia auringosta kiviniemekkeellä. Osalla oli suu auki. Niitä piti vahtia kauan ennen kuin huomasi, että ne olivat eläviä! Minulla iPad kädessäni odotti tilaisuutta videoida niitä. Kesti tovin. Nyt se tapahtui, yksi vedessä olleista lähti nousemaan muiden sekaan kivelle ja kaksi sukelsi sieltä veteen. Sain tosi onnistuneen videopätkän.

Olin löytänyt baarin, jossa oli WiFi. Sinne oli mukava piipahtaa silloin tällöin iltapäivisin teelle tai oluelle. Laitoin siellä tyttärilleni spostiin alligaattorivideon, mutta voi, molemmilta tuli vastauksena, etteivät saa sitä auki. Pitää kysyä apua LähiVerkon Jounilta. No onneksi se video on iPadin hallussa.

”Nään merta silmänkantamattomiin, kun katson maininkeihin hohtaviin..”

Tässä yhtenä päivänä sokea lapsi tuotiin taluttaen, kahden aikuisen välissä, meren rannalle. Hän sai tuntea auringon lämmittävän toista poskea ja toiseen poskeen puhalsi jo näin alkuillasta viileähkö merituuli. Hän kuuli meren vaahtopäisten laineiden paukahtelut niiden törmätessä rantahiekkaan, tunsi viileän kostean hienorakeisen hiekan jalkapohjissaan. Hän aisti varmasti meren suolaisen tuoksun. Lieneekö ollut ensimmäistä kertaa meren rannalla? Katsoin nauttivaa lasta – olin onnellinen!

Joku voi olla sitä mieltä, että on tyhmää kuljettaa iPadiä mukanaan kulkiessaan. Minusta se on ihanaa! Saan kaikista mieluisista tapahtumista otettua tosi hyviä kuvia kuin myös lyhyitä videoitakin ja voin kirjoittaa muistiin minulle tärkeitä tietoja heti paikan päällä. Sitten kotona saan elää tapahtumat uudelleen ja uudelleen. On minulla myös ’äly’ aina mukana, mutta vain sitä varten, jos jotain sattuisi tapahtumaan, kännyssä kun on tuo oppaan numero.

Jo kaukaa kuuluu meren kohina. Tänään on ensimmäinen pilvinen päivä. Pärskeet kostuttavat lähellä rantaa kulkevan hiukset. Minun ei kannata tällaisena päivänä laittaa hiuksiani, sillä meren kosteus ja tuuli muovaavat ne omalla tavallaan.

Tuulee, merellä vaahtopäiset aallot paukahtelevat, rannalla punaiset liput liehuvat ja aalloissa lainelautailijat nauttivat. Onneksi iPad oli mukanani. Sain hienoja videoita onnistuneista ja epäonnistuneista kiitämisistä vaahtopäisten laineiden harjoilla.

Loma on loppumassa. Vaatekaapit ja laatikot tyhjiksi. Kaikki mahtui mukaan! Vielä lounaalle ja sitten matkaan.

Iso kasa puolilikaisia vaatteita odottaa vuoroaan pesukoneeseen.

Ripustan hellevaatteita narulle kuivumaan…

”Kun täältä kerran sinne matkustaa ei kotimaassa enää rauhaa saa.
Kuin varkain sydämeni vei   – Eviva Espanja
Nyt kaipuu rauhaa anna ei    – Eviva Espanja
Tuon kaiken silmissäni nään – Eviva Espanja..”
(Eviva España, suom. Vexi Salmi)

 

Eeva Kanerva
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, joka karkasi talvella etelän lämpöön. Ensimmäinen osa blogista on luettavissa täällä

P.S. Palattuani kotiin luin Pratsam-ohjeet uudelleen, kirjoja voi myös kuunnella offline-tilassa, mutta se tapahtuu vähän eri tavalla.

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

Lataa lisää