pikkukuva

Mediasivistystä, yhteiskehittämistä ja yhteisiä tavoitteita

Rohkeudella ja innokkuudella saa paljon aikaan. Kun hankkeessa uskalletaan tarttua ajankohtaisiin sisältöihin vaikkei sitä alunperin suunnitelmissa ole ollutkaan, on hyvät mahdollisuudet syntyä jotain todella tarpeellista. LähiVerkko-projektissa on näytetty hyvää esimerkkiä suunnitelmallisesta ja silti reagointiherkästä toiminnasta, joka palvelee eri toimintaryhmiä.

Kun kävi selväksi, ettei senioreille ole tehty aineistoa mediakasvatuksen – tai paremmin mediasivistyksen – parista, LähiVerkko päätti tarttua aiheeseen. Kehitystyöhön pääsivät mukaan yhteistyökumppanit ja kohderyhmä ja materiaalista tuli yksinkertaisesti mainio. Yhtenä kumppanina sisällöntuotannossa oli Enter, joka jo odotti aineistoa kuin kuuta nousevaa.

Kuva: ENTER ry
Kuvaaja: Katri Lassila

Maksuttoman ja vapaasti hyödynnettävän aineiston lisäksi Enterin vapaaehtoiset vertaisopastajat saivat aiheesta myös perehdytystä kuluneena syksynä. Vaikka laitteiden ja ohjelmien opastusta on annettu jo pitkään, moni opastaja heräsi vasta nyt miettimään omaa rooliaan tämän hetken mediasivistäjänä. Siihen kuuluu paljon enemmän kuin asetukset, painikkeet ja valikot. Se on medialukutaitoa, turvallista netissä toimimista, mahdollisuuksia ja velvollisuuksia.

Mediasivistysmateriaali Netikäs on yksi hyvä esimerkki onnistuneesta ja hyödyllisestä yhteistyöstä, jossa LähiVerkko on toiminut veturina. Aineisto on palvellut hankkeen aikana monia toimijoita ja tulee palvelemaan jatkossakin. Siinä on ymmärretty kentän tarpeet ja toiveet ja tehty sisältöä mutkattomassa yhteistyössä kaikkien hyödynnettäväksi.

Mediasivistystä, yhteiskehittämistä ja yhteisiä tavoitteita. Niistä on hyvä yhteistyö tehty, ainakin LähiVerkko-projektin ja ENTER ry:n tapauksessa. Kun voi hyvillä mielin puhaltaa yhteen hiileen, saavat sekä tekijät että kohderyhmät parhaat lopputulokset käyttöönsä.

Tiina Etelämäki ja Nina Ziessler

Kirjoittaja ovat ENTER ry:n vs. toiminnanjohtaja ja  vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. ENTER ry juhli 20 vuotista taivaltaan tänä syksynä. 

www.entersenior.fi

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Näin kuivaat puhelimesi ja noin 100 muuta vinkkiä

LähiVerkon Viikon Vinkki: Apua, puhelin putosi mökkilaiturilta veteen! Sammuta puhelin. Kuivaa puhelin laittamalla se riisin sekaan tiiviiseen astiaan. Jos vesi oli likaista, huuhtele puhelin ensin puhtaalla vedellä. Hyvää viikonloppua!

LähiVerkko-projektin Viikon Vinkki -tekstiviestipalvelu toimi reilun kahden vuoden ajan. Palvelu oli tilattavissa omaan puhelimeen, ja se oli tilaajalle ilmainen. Vinkit liittyivät projektin teeman mukaan tietotekniikkaan, välillä löyhästi ja välillä vahvemmin. Ajatus oli tuoda tietotekniikan mahdollisuuksia lähelle arkista aherrusta, ja toisaalta näyttää, mihin kaikkeen esimerkiksi älykännyköitä voidaan käyttää.

Unohtuuko ostoslista kotiin? Ostoslistan voi kirjoittaa tekstiviestillä jonka lähettää itselleen. Tavalliseen tapaan kirjoitetusta ostoslistasta voi ottaa myös kännykällä kuvan, eikä tarvitse pelätä paperilappusen katoamista. Hyvää viikonloppua!

112 Suomi -sovellus nopeuttaa avunsaantia hätätilanteissa paikannuksen avulla. Sopii erityisesti metsässä liikkujille ja muistiongelmista kärsiville. Hätätilanteessa soita hätäkeskukseen sovelluksen kautta, tieto sijainnistasi paikantuu hätäkeskuspäivystäjälle automaattisesti. Sovellus on ilmainen. Turvallista viikonloppua!

Palvelu sai paljon kehuja. Yksi kertoi keskustelevansa vinkeistä aina ystäviensä kanssa. Toisen mielestä tuo aina perjantaisin ilmestynyt viikonlopun toivotus toi iloa päivään. Kolmas kertoi oppineensa niistä monta uutta asiaa. Osa vinkeistä oli hiukan huvittaviakin, kuten tämä toukokuussa 2017 lähetetty:

Puhelimeen laitettavat muistutukset voivat toimia myös tsemppausviesteinä itselle. Ajasta vaikka viikon päähän muistutus ”olet hyvä tyyppi” ja ilahdut kun saat muistutuksen. Viestit voivat muistuttaa myös päivittäisestä taukojumpasta tai vaikka kukkien kastelusta. Leppoisaa viikonloppua!

Tekstiviestin väitetään olevan jo aikansa elänyttä teknologiaa. Kuitenkin se on yhä yksi käytetympiä viestintävälineitä mitä olemassa on. Ensimmäinen tekstiviesti kännykästä toiseen lähetettiin Nokian puhelimella 1993. Vuonna 1995 tekstiviestit olivat kaikkien matkapuhelinomistajien ulottuvilla. Suosio kasvoi kovaa vauhtia, ja tekstiviestien määrä lähti laskuun vasta vuonna 2013. Suurimpana syynä tekstiviestien suosion hiipumiseen oli muiden verkon kautta tapahtuvien viestintämahdollisuuksien hintojen selvä lasku. Tekstiviestejä lähetetään Suomessa silti vielä paljon, tänäkin vuonna 863 miljoonaa kappaletta*. Tekstiviestien ehdoton hyvä puoli on se, että ne toimivat kaikissa matkapuhelimissa.

Voit halutessasi jatkaa Viikon vinkkien viitoittamaa tietä. Kokoa ystävä- tai tuttavapiiristäsi porukka, ja lähettäkää vuoron perään oma teknologiaan liittyvä vinkkinne muille. Tai ehkä porukastasi löytyy yksi aktiivinen, joka aina muutoinkin intoilee laitteista ja härveleistä? Vinkit voi lähettää tekstiviestinä, tai kokeilla maksuttomia verkon yli toimivia viestipalveluita, esim. WhatsAppia. Sen avulla ryhmäviestien lähettäminen on helppoa, nopeaa ja ilmaista (puhelinliittymäsi datapaketista riippuen).

LähiVerkon viimeinen Viikon Vinkki -tekstiviesti lähetettiin 24.11.2017. Viestissä jätettiin hyvästit.

 

Maarit Nyqvist
Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija (1.12.2017 asti)

*) Viestintävirasto 2017: https://www.viestintavirasto.fi/tilastotjatutkimukset/tilastot/2013/lahetettyjentekstiviestienmaara.html

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Elämä on ihanaa oppimista

Kolme vuotta sitten syksyllä tulin töihin LähiVerkko-projektiin. Karjalaiselle, vilkkaalle opettajalle tehtävä oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava alusta asti. Ensimmäisen puolen vuoden aikana eteeni tuli monta järkytystä. Suurin niistä oli yhteiskunnassa vallalla oleva välinpitämättömyys ikäihmisten media- ja tietotekniikkataitoja kohtaan. Jo tuolloin ympäri Suomea löytyi yli kuusikymppisiä, jotka olisivat halunneet oppia käyttämään tietokonetta ja internettiä turvallisesti ja monipuolisesti. Samaan aikaan kuitenkin päättäjät halusivat heidät vain virallisten sähköisten palvelujen pariin ja läheiset toitottivat ”et sinä älykännykkää tarvitse, koska olet jo noin vanha”. Ikäihmisetkin epäilivät omaa kykenemistään ja tarpeitaan, kun ympäröivä puhe oli pelottelevaa, väheksyvää ja vaativaa.

Nyt kolme vuotta myöhemmin huomaan kuulevani erilaista puhetta. Ikäihmiset itse ovat innoissaan kokeilemassa mukana erilaisia laitteita ja sosiaalisen median palveluita, ei vain pakollisia pankki- ja terveyspalveluja. Läheiset suhtautuvat positiivisemmin vanhempiensa ja isovanhempiensa laitehankintoihin, vaikka eivät edelleenkään kovinkaan hyvin tue niiden käyttöönottoa. Yhteiskunnassa päättäjät  alkavat vähitellen ymmärtää senioreiden olevan lähes samanlaisia somettajia kuin he itsekin, jos heille siihen vain annetaan mahdollisuus.

Netikäs-mediasivistysmateriaali on ollut oman työni yksi keskeisimmistä asioista alusta asti. Materiaalin teko oli minulle iso tiedollinen oppimisprosessi. Ikäihmisten mediasivistys jää varmaan sydämeeni pitkäksi aikaa.

Olen aina pitänyt jokaista työpaikkaani oppimisprosessina. LähiVerkko on avannut minulle mahdollisuuden tutustua erilaisiin yhdistyksiin ja järjestöihin. Olen alkanut ymmärtää paremmin RAY:n (nykyisen STEA:n) rahoituksen merkitystä ja haavoittuvaisuutta. Suurin oppimisprosessini on kuitenkin ollut niissä arkisissa koulutuskohtaamisissa, joissa eri ikäiset ikäihmiset ympäri Suomea ovat olleet läsnä, niin kasvokkain kuin verkossa. Ajatukset suomalaisten heimojen erilaisuudesta pitävät paikkansa, kuten myös näkemykset yksilön historian merkityksestä oppimiseen ja asenteisiin. Olen saanut tavata mitä uskomattomimpia yli kuusikymmenvuotiaita, joiden elämänhalu ja taistelutahto yhteiskunnassa aktiivisena kansalaisena pysymiseksi on ihailtavaa.

Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. On ollut onnistumisia, innostumisia, löytöjä, mokia, epäonnistumisia, ymmärtämättömyyttä ja virhearviointeja. Eteenpäin on menty kiireellä ja suuntaa silmällä pitäen. On ollut hauskaa reissata ympäri maata hyvien työkaverien kanssa; yhteistä päämäärää tavoitellen.

Jouni, Riikka, Marja ja Maarit tammikuussa 2015.

Meillä on itse asiassa ollut todella hyvä tiimi, jossa on toisiaan täydentäviä ihmisiä.Tiimissä yhdistyy  Jounin rauhallinen ja kärsivällinen opastus- ja neuvomistaito, Riikan verkostoitumistaito ja taito löytää oikea kontakti eri tilanteisiin, Maaritin rauhallinen kyseenalaistaminen ”kuuluuko tämä projektiin?” ja Marjan arviointiherkkyys, joka sekoittuu innovointiin ja uuden luontiin. Ja sitten olen minä, joka pedagogina olen tunkenut hankkeeseen mediasivistystä, ajatusta elinikäisen oppimisen kehityksestä ja vaateen nopeammasta etenemisestä.  Unohtamatta tietenkään sijaisena ollutta innostavaa arvioitsija-fasilitijoija Hannaa.  Emme ole olleet täydellisiä, mutta ainakin kovasti tähdenneet onnistumiseen. Haikeudella jätän tämän tiimin, jossa on saanut olla oma itsensä.

Voin sanoa nyt, että olen työskennellyt tähänastisella työurallani kaikkien ikäryhmien kanssa vauvoista vaareihin. Ja samojen asioiden puolesta olen saanut puhua koko ajan: ”Sinulla on oikeus.”, ”Sinä opit.”, ”Sinä olet tämän arvoinen.” Näitä sanoja olen kantanut ohjenuorana koko projektin ajan ja tuntuu, että niiden voimalla olen myös rohkeasti kyseenalaistanut ihmisten käsityksiä ikäihmisistä tietotekniikan käyttäjinä, somettajina, pelaajina ja eläkeläisinä. Toivon, että vaikka LähiVerkko-projekti päättyy, molemmat taustaorganisaatioit, jatkohankkeemme, yhteistyötahomme ja kaikki kohtaamamme ikäihmiset uskaltaisivat rohkeammin kyseenalaista kuvaa tämän päivän eläkeläisestä. Hän on verkko-opiskelija, vertaisohjaaja, isovanhempi, puoliso, bloggaaja, tuleva tubettaja, runoilija, keksijä, taiturimainen sanankäyttäjä, läheinen, lähimmäinen, osaaja, oivaltaja, innostaja, aktiivinen kansalainen…

Lopuksi näistä kolmesta ihmeellisestä projektivuodesta haluan kiittää myös vanhempiani, jotka ovat tänä aikana jääneet eläkkeelle. Yhdessä projektissa kohtaamieni ihmisten kanssa, he ovat opettaneet minua näinä vuosina rauhallisemmaksi. Karjalainen energia vie tulevaisuudessakin eteenpäin, mutta lempeämmällä ja rauhallisemmalla lähestymisellä.

Kiitos!

Ida-Maria Tanhua
Kirjoittaja on LähiVerkko-projektisuunnittelija, joka on työskennellyt projektista 14.9.2015 alkaen ja on viimeistä työpäivää 14.12.2017. 

7 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Täältä pesee, nyt puhuu DigiKylli!

Aloitin työt SenioriVerkko-projektin virtuaaliprojektityöntekijänä vuonna 2014. Silloin tavoitteenani oli avoimuudella antaa uusia ajatuksia ja kertoa miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan käyttää ikääntyneiden ja ammattilaisten parissa. Olen halunnut ilon ja hauskuuden kautta vakuuttaa, että tietotekniikka ja teknologia sopii kaikille ja on hyödyksi. Mielestäni olen siinä onnistunutkin!

SenioriVerkossa viestimme, että hyvinvointia voidaan luoda tieto- ja viestintätekniikan kautta. Olemmekin kutsuneet digitaaliselle tutkimusmatkalle seniorit ja heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Olemme kertoneet tietotekniikasta ja sen hyödyistä sekä hyvinvointia tukevista palveluista. Samalla olemme saaneet murrettua monia ennakkoluuloja teknologiaa kohtaan. Digikynnyksen ylitettyään seniorit ovat hankkineet älylaitteita, hakeutuneet opastuspisteisiin ja ryhtyneet hyödyntämään sähköisiä palveluja.

Kuva: Digikylli ja SenioriVerkko

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat opastuksiemme kautta huomanneet, miten teknologia voi auttaa heitä työssään. Yhdessä tekemiseen tulee uusia mahdollisuuksia, sen avulla voi markkinoida omaa arvokasta työtään ja vahvistaa ikäihmisten osallisuutta. Ammattilaiset ovat omaksuneet uudenlaisia toiminta- ja työtapoja, hieno juttu!

Pari lausetta on tullut mahdottoman tutuksi näiden vuosien aikana. ”Kone ei korvaa ihmistä” ja ”Kyllä ihmisen pitää kohdata toisensa.” Tottahan toki pitää kohdata. Välillä moinen vastakkainasettelu turhauttaa. SenioriVerkon toiminnalla on kaksi ydinviestiä: että päästäisiin eroon pelosta, jossa ihminen korvataan laitteilla ja se, että fyysinen kohtaaminen olisi maailman tärkein asia. Onko niitä pakko arvottaa? Kohtaaminen on aina tärkeä, tapahtui se kasvotusten tai tekniikan avulla. Meneillään oleva digibuumi on onneksi vähentänyt mustavalkoista ajattelua, mutta vielä on työtä tehtävänä ja sanaa levitettävänä!

Onneksi emme ole olleet asialla yksin. Iäkkäiden ja tietotekniikan puolesta toimivat myös muun muassa LähiVerkko, Enter ry, SeniorSurf ja Verkosta Virtaa. Yhdessä olemme muodostaneet tiiviin yhteistyöverkoston. Sama aihe ja samat haasteet ovat luoneet ymmärrystä. Olemme onnistuneet ajamaan vaikuttavasti yhteistä asiaa eteenpäin.

Kuva: DigiKylli ja SenioriVerkko

 

LähiVerkko-projekti on toiminut monipuolisesti ja erityisesti on minun mieltäni lämmittänyt ylisukupolvellinen toiminta. Isovanhemmat ja lastenlapset yhdessä, se on niin liikuttavaa ja ilahduttavaa. Ja voiko olla hienompaa toimintaa kuin Muruset.fi. LähiVerkon Netikäs-materiaalia olen lukenut ja käyttänyt hyödyksi opastuksissa. Olen osallistunut teidän webinaareihin ja pelitietämys on teidän ansiosta lisääntynyt. Olen aistinut, että haasteita on asettanut se, että projekti on kahden eri yhdistyksen yhteistyöprojekti. Ison projektin hallinta on varmasti ollut vaativaa. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, monta pilottia olette tehneet, uusia tekemisen muotoja olette kokeilleet rohkeasti ja taistelleet sinnikkäästi teknologiamyönteisyyden eteen.

SenioriVerkon sanomana on se, että tieto- ja viestintätekniikan hyödyt ja huvit voivat olla, ja niiden tottavie pitäisikin olla, myös iäkkäiden ulottuvilla! Sitä on myös LähiVerkko toiminnallaan edistänyt ansiokkaasti, kiitos siitä teille!

 

DigiKylli
Kirjoittaja on SenioriVerkko-projektin virtuaalihahmo. Taustatukena toimivat verkkopalveluasiantuntijat Satu Veltheim ja Minna Piispanen.

DigiKylli-blogi (digikylli.blogspot.fi)
SenioriVerkko-projekti (senioriverkko.com)

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pelit jatkukoon!

Enää muutama viikko ja sitten on minun aika sulkea LähiVerkon ovi viimeistä kertaa. Hieman reilu kolmen vuoden työrupeama LähiVerkossa alkaa olla päättymässä. Täytyy sanoa, että se on ollut seikkailu, josta en osannut edes haaveilla. Seikkailu, joka on vienyt ympäri Suomea paikkoihin, joissa en ollut koskaan käynyt. Mukanani seikkailemassa on ollut huikean hieno tiimi, jonka osaamista on voinut vain ihmetellä.  Yhdessä on tehty paljon ja opittu vielä enemmän. Itsestäni olen oppinut ehkä eniten. Iso kiitos siitä!

Ensimmäinen työpäiväni oli SeniorSurf tapahtuma 2014.

Näihin vuosiin lukeutuu myös huikea määrä kohtaamisia eri-ikäisten ihmisten kanssa eri puolella Suomea, ja täytyy sanoa, että ne ovat olleet tämän työn suola. On ollut ilo olla kehittämässä uutta, oppimassa ja opettamassa sekä jakamassa hetkiä, joiden fiilistä eivät sanat riitä kuvailemaan.

LähiVerkon sisältötutorit ovat avanneet minulle monia uusia näkökulmia, innostaneet ja hämmästyttäneet osaamisellaan sekä rohkeudellaan kokeilla uutta. Haluaisin seurata teidän hienoa työtänne LähiVerkon jälkeenkin.  Kiitos ihanista yhteisistä hetkistä!

Sisältötutorit keväällä 2017 Lehmirannassa.

Haluan myös kiittää yhteistyökumppaneita näistä kuluneista vuosista. On ollut upeaa huomata, kuinka olemme voineet tehdä yhdessä rinnakkain työtämme –   jakaa iloja ja murheita sekä oppia toisiltamme onnistumisista kuin myös epäonnistumisista. Tuleva Moka-webinaari kiteyttää mielestäni hienosti sen mitä olemme yhdessä saaneet aikaan. Verkostomme avoimuus, uskallus pyytää apua, rohkeus jakaa erilaisia kokemuksia ja mokia, asioiden kriittinen pohtiminen sekä toisten kannustus ovat olleet yhteistyömme parasta antia. Toivottavasti kohtaamme vielä uudelleen muissa merkeissä!

Kun mietin näitä kuluneita vuosia, nousee erityisesti mieleen yksi toimintamalli, jota tulen lämmöllä muistelemaan vielä pitkään.  On ollut hienoa seurata, miten ikäihmisten digitaalinen pelaaminen ja siihen suhtautuminen on muuttunut näiden vuosien aikana.  Erityisen iloiseksi minut on tehnyt ylisukupolviset pelitapahtumat, joissa sukupolvet ovat kohdanneet pelien ja virtuaalitodellisuuden parissa. Tunnen suurta ylpeyttä, kun olen saanut seurata miten OppilasAgentit ovat ottaneet haltuun pelitapahtumat ja ikäihmisten opastamisen teknologian pariin ympäri suomea. Iso kiitos toimintamallin luomisesta Vantaan Hämeenkylän koulun opettajalle Timo Järvenpäälle ja kaikille koulun huikeille OppilasAgenteille sekä Pähkinärinteen palvelutalon asukkaille ja henkilökunnalle!

Pelit jatkuvat kohdallani nyt toisissa merkeissä, mutta innolla rohkaisen teitä jatkamaan pelaamista, tutustumaan uusiin asioihin ja teknologioihin sekä nykäisemään hihasta, kun kohtaamme taas!

 

Riikka Marttinen
LähiVerkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija syksystä 2014 alkaen. 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kysely: yli 60-vuotiaat kokevat sosiaalisen median vähentävän yksinäisyyttä

Verkkokyselyssä* selvisi, että 90 % nettiä käyttävistä 60–90-vuotiaista on käyttänyt jotain sosiaalisen median palvelua. Puolet somea käyttävistä ikäihmisistä ilmoitti löytäneensä sen kautta uudelleen vanhoja tuttuja. Lähes kaksi kolmasosaa (59 %) arvioi, että sosiaalinen media vähentää ihmisten yksinäisyyden tunnetta.

”Some laajentaa sosiaalista verkostoa ja auttaa yhteydenpidossa myös silloin, kun liikkuminen pois kotoa on vaikeaa. Monissa vastauksissa kuvattiin somen lievittävän yksinäisyyttä. Verkko voi jollekin olla ainoa paikka kohdata ihmisiä.”, kuvaa Lähiverkko-projektin projektipäällikkö Marja Pakarinen.

Kyselyssä selvisi, että Facebook on tunnetuin ja käytetyin sosiaalisen median palvelu. Sen tunsivat lähes kaikki vastaajat ja heistä 74 % kertoi myös käyttäneensä palvelua. Jopa puolet kertoo käyttävänsä palvelua päivittäin. Vanhempi ikäpolvi kuvaa sosiaalisen median auttavan ajan hermolla pysymistä, avartavan maailmankuvaa ja lisäävän yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”Huonokuuloiselle se on erinomainen tapa ylläpitää sosiaalisia kontakteja. Kielitaito pysyy paremmin tallella kuin muuten. Iän tuomista haitoista huolimatta voi kokea kuuluvansa tähän aikaan ja maailmanlaajuiseen perheeseen, jossa voidaan olla asioista myös eri mieltä”, kertoo kyselyyn vastannut 72-vuotias mies.

”Käytän joka päivä sosiaalista mediaa eri tavoin. Kuuntelen, katselen, luen, vaihdan mielipiteitä ja koen olevani perillä ja tietoinen sukulaisten, ystävien ja varsinkin yhteiskunnan ajankohtaisista asioista. Elämäni olisi köyhää ilman somea!” summaa kyselyyn vastannut 70-vuotias nainen.

Lapset, lapsenlapset ja ystävät auttavat yli 60-vuotiaita somen käytössä. Suuri osa (70 %) vastaajista kertoi saaneensa tukea palveluiden käyttöön joltain läheiseltä. Yhtä suuri osa kertoi myös kiinnittävänsä paljon huomiota yksityisyyden suojaamiseen somessa.

”Monia iäkkäämpiä netin käyttäjiä askarruttavat tietoturvaan ja yksityisyyden suojaamiseen liittyvät asiat. Yksityisyyden suojaaminen on jätetty somessa usein käyttäjän vastuulle ja vaatii tietoa ja taitoa. Esimerkiksi Facebook päivittää usein yksityisyysasetuksia, joten käyttäjän täytyy pysyä ajan tasalla profiilinsa asetuksista”, kertoo Pakarinen.

*Ikäihmisten sosiaalisen median käyttöä selvitettiin Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n LähiVerkko-projektissa. Tuloksista löytyy yhteenveto alla olevasta PowerPoint-esityksestä.  Kysely toteutettiin internetissä TNS Gallupin Forum -paneelissa toukokuussa 2017. Kyselyyn vastasi 1561 60–90-vuotiasta internetin käyttäjää.  Sosiaalisen median käyttäjien keski-ikä oli 68 vuotta, vanhin kyselyyn osallistunut henkilö oli 90-vuotias.

Lisätietoja:

Marja Pakarinen
Projektipäällikkö Lähiverkko-projekti
marja.pakarinen@elakeliitto.fi
puh. 040 7257 362

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pilotteja ja matkustelua

Olin jo edellisen työpaikkani kautta tutustunut alustavasti LähiVerkko-projektiin yhteisen palaverin kautta. Silloinkin työskentelin ikäihmisten ja tietotekniikan parissa toisella työnantajalla ja LähiVerkkolaiset ottivat yhteyttä kysyäkseen kokemuksistamme, kun projektin toiminta alkoi. En siis ole ollut mukana LähiVerkon alkuajoista asti, mutta tänä syksynä tulee jo neljä vuotta täyteen. Melko pitkä projekti siis. Ja voi ihmetys, miten nopeasti nämä vuodet ovatkaan kuluneet.

Olen työskennellyt monissa projekteissa ja ehtinyt olemaan niin monen työnantajan palveluksessa, etten enää pysy laskuissa mukana. Aikaisemmin en ole kuitenkaan ollut järjestössä töissä, vaan ainoastaan yritysten ja kuntien palveluksessa. Kun aloin ensimmäisenä työpäivänäni lukea projektisuunnitelmaa, huomasin pikaisesti, että järjestöissä ja projekteissa on omanlainen kielensä, jota uuden ihmisen oli vaikea ymmärtää. Aluksi kielimuuri vaikutti lähes ylitsepääsemättömältä. Mietin jonkin aikaa mitähän kaikkea minulta oikein odotetaan?

Jälkeenpäin rupesin miettimään, että niin sanottu tietokonetermistö kuulostaa varmasti yhtä haastavalta ihmisille, jotka eivät ole kasvaneet tietotekniikan parissa. Toivottavasti voisimme LähiVerkossa helpottaa ihmisten arkea kansanomaistamalla tätä hiukan pelottavaakin maailmaa kaikkien kiinnostuneiden käyttöön.

Ensimmäistä työvuotta varjostivat jonkin verran henkilöstövaihdokset. Puolet tiimistämme vaihtui, mutta onneksi saimme loistavia tyyppejä poislähteneiden tilalle. Myös projektipäällikkömme Marja palasi äityslomalta ja toiminta lähti todella käyntiin.

Ihan helppoa alkutaipale ei ollut muistakaan syistä. Toimintamme ja toimintatapamme tuntuivat monista hieman vieraalta. Yleensä Eläkeliiton projektit ja toiminnot ovat järjestäneet kursseja, mutta LähiVerkko järjestikin erilaisia pilottikokeiluja. Meitä pyydettiin järjestämään kursseja kerta toisensa jälkeen, mutta kyselijöille oli ikävää kertoa, että ne eivät kuuluneet projektimme toimintaan. Onneksi muutaman toimintavuoden jälkeen asia alkoi tuntumaan selvemmältä kaikille.

Olemme järjestäneet vuosien varrella monenlaisia pilotteja, joita suurin osa liittyi yhteydenpitoon tietotekniikan välityksellä. Osa koettiin toimiviksi, ihan kaikkia ei. Havaitsimme mm, että kaikki yhteydenpitosovellukset eivät ole yhtä toimivia. Samoin yritimme itse tehdä ikäihmisille suunnattua omaa sovellusta, mutta sekään ei ollut jättimenestys. Onneksi kuitenkin toimivia kokeiluja oli reilusti enemmän ja löysimme uusia tapoja vertaistukeen ja esimerkiksi verkkokokousten ja -koulutusten järjestämiseen.

Toivottavasti näiden onnistuneiden kokeilujen pysyvämpiä jälkiä nähdään jatkossakin Eläkeliiton ja EHYTin toiminnassa. Ainakin nettiopastajatoiminta, erilaiset yhteydenpitomahdollisuudet ja ylisukupolvinen toiminta tuntuvat tärkeiltä sekä meille, että muille mukana olijoille. On ollut ilo huomata, että osa ryhmistä on jatkunut itsenäisesti yhteydenpitoa ja vertaistukea senkin jälkeen, kun LähiVerkon työntekijät eivät ole enää mukana sen toiminnassa.

Mukana on ollut niin mahtavaa porukkaa, ettei heitä voi kehua tarpeeksi. Tärkeät sisältötutorit, kaikki pilottien osallistujat ja kaikki tavalla tai toisella mukana olleet ansaitsevat ison kiitoksen. Kiitos kaikille nykyisille ja entisille LähiVerkon työtovereille näistä vuosista!

Jouni Ahonen

Kirjoittaja on Lähiverkko-projektin aluesuunnittelija

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Uusi Netikäs-projekti käynnistyi

Eläkeliitto käynnisti tänä syksynä uuden projektin ”Netikäs – ikäihmisten digitaalisen mediasivistyksen vahvistaminen”, joka jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka. Projekti on osa sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaa.

Tietoyhteiskunnan kehitys etenee nopeassa tahdissa. Ihmisten arki, asiointi ja vuorovaikutus ovat saaneet sähköisiä kanavia. Digitalisaatiossa ikäihmiset ovat haavoittuvassa asemassa tottumattomina tietotekniikan käyttäjinä. Perustaidot tietokoneen käyttöön auttavat yksittäisten asioiden  hoitamiseen, mutta täysipainoiseen kansalaisuuteen ja  osallisuuteen tarvitaan digitaalista mediasivistystä eli tietoja, taitoja ja ymmärrystä verkossa toimimisesta, vaikuttamisesta ja vuorovaikutuksesta.

Mediasivistys on yksi keino, jonka kautta voidaan  voimaannuttaa ja valtauttaa ihmisiä aktiivisiksi oman elämänsä toimijoiksi yhteiskunnassa. Se auttaa myös niitä, jotka eivät käytä konetta tai jotka kokevat digitalisaation  negatiivisena. Mediasivistyksen kautta voidaan lisätä ihmisen ymmärrystä verkon omakohtaisista hyödyistä ja vähentää  netin käyttöön liittyviä pelkoja.

Netikäs-projektin tavoitteena on ikäihmisten aktiivisen  kansalaisuuden ja osallisuuden tukeminen  tietoyhteiskunnassa vahvistamalla ikäihmisten nettitietoja ja -taitoja (mediasivistys), osallistamalla ikäihmisiä aktiiviseen verkossa toimimiseen, kehittämällä tapoja ikäihmisten  digitaalisen mediasivistyksen vahvistamiseksi ja lisäämällä yleistä tietoisuutta ikäihmisten digitaalisen mediasivistyksen tarpeista ja keinoista. Idea Netikäs-projektiin on syntynyt Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteisessä LähiVerkko-projektissa, joka päättyy vuoden 2017 lopussa. Netikäs-projektissa on mukana joukko osaavia yhteistyökumppaneita, kuten Lapin yliopisto, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Maaseudun sivistysliitto, Mediakasvatusseura, Enter ry, Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminta ja SenioriVerkko-projekti (Itä-Helsingin lähimmäistyö Hely ry). Mukana projektissa ovat myös Eläkeliiton piirit ja yhdistykset ympäri Suomea.

Netikäs-projekti on osa sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaa. Järjestö 2.0: mukana muutoksessa – avustusohjelmalla tuetaan kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua ja toimia osana nykypäivän tietoyhteiskuntaa. Avustusohjelma rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen pelituotoista, jotka jäivät jakamatta ennen kuin Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus Oy ja Fintoto yhdistyivät yhdeksi yhtiöksi tämän vuoden vaihteessa. Avustusohjelmaan tuli yhteensä 388 hakemusta, joista avustus myönnettiin 70 hakijalle. Eläkeliiton Netikäs-projekti yhteistyökumppaneineen on yksi valituista projekteista.

Lisätietoja projektista: Marja Pakarinen, marja.pakarinen@elakeliitto.fi

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

LähiVerkon sisältötutorista nettiopastajaksi

Olin muutama vuosi sitten vapaaehtoiset verkossa-kurssilla Lehmirannassa. Järjestäjä  oli LähiVerkko. Kurssilla neuvottiin vapaaehtoistyöstä tietokoneen välityksellä.  Siellä oli mukana hyvin innostunut noin 15 hengen ryhmä. Näistä taisi suurin osa olla jo LähiVerkon tutoreita. Myös minä liityin Ida-Marian kehoituksesta tutoriksi, vaikka en todellakaan hallinnut tietotekniikkaa. Ikäni kuitenkin oli sellainen, että hyvällä syyllä voitiin sanoa ikäihmiseksi ja ehkä jonkin verran myös tiesin, mihin ikäihmiset tietotekniikassa pystyvät.

Sisältötutorien ensi tapaamisessa huomasin LähiVerkon vetäjien innostavan ja toverillisen otteen meitä kohtaan. Erikoisesti Ida-Marian eloisa olemus oli mukaansa tempaavaa ja Jouni on tietotekniikasta erikoisen hyvin perillä. Rauhallisesti hän aina jaksoi neuvoa ongelmatilanteissa. Myös koko LähiVerkon henkilökunta ansaitsee kiitoksen.

Sisätötutoreissa minulle oli ensikokemus tablettiin.  Näppäränä pienenä tietokoneena se soveltuu vallan hyvin ikäihmisille, jotka eivät voi paljoa sijoittaa tietotekniikkaan. Myös toisena koneena se on varsin käyttökelpoinen ja helposti opittava.

Aikaisemmin olin tietokonetta pitänyt työvälineenä, mutta tutoreissa vasta minulle valkeni tietotekniikan käyttö erittäin moneen muuhunkin tarkoitukseen. Nykypäivänä netin käyttö on nuoremmille itsestään selvyys, mutta monelle ikäihmiselle se on nyt tulossa kaikkien niiden toimenpiteiden johdosta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Tutorit ovat vuosien aikana testanneet ja käyttäneet monenlaisia ohjelmia. Ne kaikki ovat sellaisia, jotka soveltuvat ikäihmisille aina sen mukaan, mikä kutakin kiinnostaa.

Yhteistoiminnassa on Ida-Maria  ollut toimittamassa NETIKÄS- ohjeistoa. Siinä on hyvin selkeästi selostettu mm. sosiaalinen media, pelit, tietoturva ja paljon muuta tärkeää netin käytöstä ikäihmisten ja muidenkin opittavaksi. NETIKÄS- sarja on luettavissa myös LähiVerkon nettisivuilta. Myös useissa kirjastoissa on koko sarja NETIKÄSTÄ.

Usein keskusteluaiheena on ollut myös nettiopastuksen järjestäminen.

Tapaamisissa on myös ollut huvia ja hauskuutta mukana. Varsinainen hauskuttaja meillä on Asko, esiintyjänä Eero ja paljon muita iloisia hetkiä olemme saaneet yhdessä viettää. Olemme kisailleet, etsineet aarteita, tehneet videoita ja monia tehtäviä, joita tietotekniikalla voidaan suorittaa.

 

Nettiopastajaksi

2014 syksyllä aloitettiin keskustelut nettiopastuksen järjestämisestä Varsinais-Suomessa kokeiluna. Keskustelujen ja yhteydenpitojen jälkeen LähiVerkko päätti kevätpuolella 2015 järjestää VTKL:n SENIORIT SURFFAA – NETTIOPASTAJA AUTTAA –pilotin alkavaksi syksyllä EL:n yhdistyksissä. Varsinais-Suomen piiristä löytyikin halukkaita nettiopastusyhdistyksiä yli 30. Alkukoulutus opastajille oli Lehmirannassa ja alueittain aluevastaavat järjestivät opastuksen tiedotusta kuhunkin yhdistykseen.

Halikon yhdistyksessä olin kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa  ilmoittelemassa opastuksen alkamista syksyllä kirjastossa. Sain myös opastajiksi Birgerin, jolla oli vankka opettajan tausta sekä Riston, joka oli ammattinsa puolesta perehtynyt erittäin hyvin tietotekniikkaan.

Itselläni ei ollut kuin vähäinen kokemus tietotekniikan käytöstä työvälineenä.

Ensimmäiseen opastustilaisuuteen saapui  12 henkilöä. Siitä se alkoi opastus osaksi kerhomuotoisena , mutta annettiin myös henkilökohtaista opastusta. Kerhomuotoista opastusta ei koulutuksissa  käsitelty, joten täytyi yrittää täällä käytännössä kehittää sellaista. Kun opastusta näin jatkettiin, oli siinä eteneminen hitaanpaa, mitä se olisi henkilökohtaisella opastuksella. Ryhmässä etenemisessä oli hyvänä puolena se, että ne jotka oppivat nopeammin, avustivat toveriaan oppimisessa. Tammikuussa kuitenkin oli jo kaikilla sähköposti ja voitiin opastettaville aina ennen seuraavaa opastustilaisuutta sen aihe. Myöhemmin pyydettiin vastausta sähköpostiin ja edellytettiin pyytämällä myös kuvallista vastausta. Siitä edettiin opettaen sovellusten lataamista ja muitakin kuten suojausta ym. Näin edettiin pilotin loppuun eli toukokuuhun saakka. Pilotissa oli opastuksia 204. Vähiten opastettavia opastuksessa  oli 12 ja eniten 17. Opastuskertoja oli 15.

Syksyllä 2016 aloitettiin kerhomuotoinen nettiopastus jälleen kirjastossa. Aika paljon keväisestä netinkäytöstä oli unohtunut. Sovellusten käyttöä ei muistettu. Siispä kertaamaan. Myös irroitettiin Risto ryhmässä opastamisessa ja hän ryhtyi opastamaan ongelmissa ja myös niitä jotka ensi kertaaa tulivat joko ryhmään tai vain hakemaan apua määrätyssä asiassa. Hänelle tuli myös paljon sellaisia, jotka olivat siirtyneet älypuhelimeen ja tarvitsivat joko alkuasennusta tai neuvoa käyttöön.

Kevätkauden alussa alettiin tekemään ohjeita sovellusten käytöstä. Näitä ohjeita olivat pankin, kanta, kortit joiden käyttöohjeista saatiin myös Jounin vahvistus. Lisäksi ohjeita tehtiin nyt mallin mukaisesti kelasta, veroista, Matkahuollosta, TV kanavista ja lehdistä. Lisäksi pyrittiin tekemään paikallisten nettisivujen käytöstä ohjeet kuten kaupunkista, seurakunnasta, kansalaisopistosta, kirjastosta, Ikäkeskuksesta ja yhdistyksistä. Lisäksi kehitetään luetteloa nettiosoitteista, joista saa ohjeita. Nämä käyttöohjeet ilmoitettiin vapaasti olevan käytettävissä, jos henkilö antaa jollekin nettiopastusta.

Nettiopastusta jatkettanee nyt syksyllä 2017 samoilla ohjeilla. Kertaus on aina paikallaan, mutta uusina aiheina tulee ehkä kuvien käsittety ja järjestely, pilvipalvelu, valokuvakirjan teko sekä tietysti osallistujien toiveet eri  ohjelmista. Opastajana toivoo, että se innostus, joka osallistujilla on  jatkuisi ja saataisiin opastuksesta miellyttävä yhdessäolo, jossa kuitenkin pääpaino on omalla oppimisella sekä että jakaisi tietoja myös ystäville, naapureille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet oppimaan tietotekniikkaa.

Unto Rauhala

Kirjoittaja on aktiivinen eläkeläinen, nettiopastaja sekä LähiVerkon sisältötutor

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Puolikkaita projektimuistoja

Kun kirjoitan tätä, LähiVerkko-projektia on vielä 4,5 kuukautta jäljellä. Haluaisin jakaa teille muutamia projektimuistoja. Ne ovat tosin hiukan vajavaisia, olenhan ollut projektissa mukana vain puolikkaana työntekijänä.

LähiVerkko-projekti on omassa työhistoriassani ensimmäinen, jota olen ollut alusta asti käynnistämässä. Projektityöskentelyä kuvastaa usein innovatiivisuus, kokeilunhalu ja epävarmuus. Kaikki nämä elementit olivat alusta asti läsnä myös LähiVerkossa. Ensimmäinen palaverimme kolmen työntekijän kesken Eläkeliiton toimiston keittiössä oli lähinnä ihmettelyä, mitäs me nyt sitten tehtäisiin. Ideoita oli paljon, oli vaikea päättää mistä aloittaa. Into oli suuri saada kaikki ideat valmiiksi heti! Jos jotakin, niin epävarmuuden sietoa tämä projekti on minulle opettanut. Lopulta päätettiin aloittaa nettisivuista ja projektin ilmeestä. Nimeäkin mietittiin, kertooko muka LähiVerkko kenellekään mitään? Muistan, että puheissa haaveilimme jostain senioriverkon kaltaisesta nimestä, mutta se oli harmiksemme jo varattu. Näin jälkikäteen ajateltuna, nimi LähiVerkko on ollut oikein hyvä. Ensimmäinen projektivuosi meni hyvin käytännönläheisissä merkeissä, saimme oman toimiston, nettisivut ja logon, teimme projektille ensimmäisen esitteen ja haimme paikkaamme muiden vastaavanlaista työtä tekevien projektien joukossa.

Toinen projektivuosi oli ehkä koko projektimme vaikein. Projektipäällikkömme Marja jäi äitiyslomalle ja kaksi muuta työntekijää vaihtoivat työpaikkaa. Olimme hetken aikaa kuin laiva myrskyssä, täysin ilman ohjausta. Pelastus tuli kahden uuden työntekijän muodossa. Ida-Maria ja Riikka toivat innokkuutensa ja osaamisensa projektin käyttöön ja siitä alkoikin kokonaan uusi luku. Yhtäkkiä suunnitelmat muuttuivat todeksi. Marjan palaaminen ruoriin äitiyslomansa jälkeen viimeisteli projektin oikean kurssin.

Kuvia matkan varrelta, tietotekniikka läsnä tavalla tai toisella

Muistan kun projekti oli vähän yli puolenvälin. Tuntui, että aikaa on vielä tehdä monenlaista, kokonaista kaksi vuotta. Kuitenkin monet tehtävistä asioista oli jo kirjattu toimintasuunnitelmaan, ja viimeisenä vuonna ei enää uusia asioita aloiteta. Se on jo juurruttamisen aikaa. Silloin tunsin haikeutta, olemmeko tehneet riittävästi?

Nyt kun projektimme on loppusuoralla, oloni on ylpeä. Uskon, että olemme muuttaneet maailmaa. Ainakin yksittäisten ihmisten! Viisi vuotta on lyhyt aika isoille projekteille, mutta henkilökohtaiselle elämälle pitkä. Projektin aikana olen ehtinyt muuttanut kaksi kertaa, saatellut tyttäreni eskarista koulutielle, opiskellut maisteriksi ja tavannut elämäni rakkauden. LähiVerkko antoi minulle aiheen graduuni, ja ymmärrykseni teemasta ikäihmiset ja tietotekniikka on täysin uudella tasolla verrattuna siihen, mitä se projektin alussa oli. Projekteissa saa usein tehdä monenlaista. LähiVerkon aikana olen saanut ohjata ja kouluttaa, toteuttaa ideoita aina kännykkäsovelluksesta mainosvideoihin, sisustaa messuosastoa ja jopa tanssia (kyllä! Flash Mob Kampissa syksyllä 2015 edellytti myös työntekijöiden osallistumista tanssitunneille).

Pian on kuitenkin jäähyväisten aika. Monet ihmiset ovat tulleet projektin aikana tutuiksi, osa läheisiksi. Toisten kanssa matka vielä jatkuu, osan kanssa tiet erkanevat. Kiitos parhaimmalle projektipäällikölle Marjalle lukuisten langanpätkien yhdessä pitämisestä, Jounille loputtomasta rauhallisuudesta ja kaikista neuvoista, Riikalle verkostoista ja sovellusvelhoilusta, Ida-Marialle älystä ja koulutustaidoista ja Hannalle tutkimuspohdinnoista. Kiitos Eläkeliiton työkavereille, oli ilo nähdä pala toisenkin järjestön arjesta. Kiitos kaikille keiden kanssa tiemme ovat kohdanneet projektin aikana. Jokainen kohtaaminen jättää jäljen.

Maarit Nyqvist

Kirjoittaja on Lähiverkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija

Yhteystiedot: maarit.nyqvist(at)ehyt.fi

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

Lataa lisää