pikkukuva

Ostin, jotta pääsen tilanteesta pois

Jopa neljännes ikäihmisistä on tyytymätön asiointiin teleoperaattoreiden kanssa. Tämä selviää kyselystä, jossa ikäihmisiä pyydettiin arvioimaan asiointikokemuksiaan teleoperaattoreiden liikkeissä tai operaattoreiden netti- tai puhelinmyynnin kanssa.

Rauhallinen kohtaaminen myyntivaltti

Suurin osa vastaajista kertoi, että oli ollut tyytyväinen ostotilanteesta poistuessaan. Kyseessä oli useimmiten puhelimen, liittymän tai tabletin hankinta. Kuitenkin noin joka neljäs ilmoitti, että oli ollut tyytymätön, epätietoinen tai turhautunut. Tämä on suuri osuus ihmisiä, joiden asiakaspalvelukokemusta olisi mahdollisuus parantaa asiakaspalvelun kautta. Vastauksista voimakkaimmin esiin nousi se, että iäkäs asiakas toivoo hänelle puhuttavan kohdaten ja selkokielellä. Rauhallinen myyntitilanne helpottaa asian ymmärtämistä ja tuottaa asiakkaalle kokemuksen, että on tullut ymmärretyksi ja kohdatuksi.

Moni kertoi, että ahdistui ostotilanteessa kiireen tunteesta. Monissa liikkeissä ei ole mahdollista yksityiseen ostotilanteeseen, vaan asiointi tapahtuu muiden asiakkaiden läsnä ollessa. Tällöin asiakkaalle voi tulla kokemus, että on muiden tukkeena ja myynnin hidasteena. Ihmiset olivat tyytymättömiä silloin, kun kokivat, etteivät ymmärrä myyjän puhetta. Nolostumisen tunne tai tunne siitä, että on tyhmä ja ymmärtämätön johtavat tyytymättömyyden kokemukseen. Moni ei uskalla kysyä tai myöntää, ettei ole ymmärtänyt.

Miten syntyy tyytyväinen asiakas?

Kyselyn vastauksien perusteella voidaan tyytyväiseen asiakaskokemukseen liittää joitakin usein toistuvia seikkoja.

  • Tyytyväinen ikääntynyt asiakas kokee tulleensa kohdatuksi rauhallisessa ja paineettomassa myyntitilanteessa.
  • Kasvokkain kohtaamista arvostetaan.
  • Hyvä palvelutilanne tapahtuu selkeällä yleiskielellä, ilman ammattijargonia.
  • Ikäihmiset kertovat arvostavansa myös selkeitä, suomenkielisiä ohjeita ostetusta tuotteesta, joihin voi rauhassa palata myöhemmin.
  • Tyytyväinen asiakas kokee, että hän on saanut aidosti tarpeitaan vastaavia palveluita tai tuotteita niin hinnaltaan kuin toiminnaltaan. Tuotteiden hinnoittelun tulisi olla selkeää.
  • Tyytyväinen asiakas ymmärtää, mitä on ostanut, mihin tarpeeseen ja millä ehdoilla.
  • Kyselyssä mainittiin myös, että pienet asiat, kuten istumapaikat jonottaessa, voivat olla tärkeitä.

Rohkeutta puolin ja toisin

Teleoperaattorit kertovat, että myyjien koulutuksessa on yhä enemmän siirrytty kohtaamisen ja vuorovaikutuksen huomioimiseen. Se edistää myös myyntiä. Jo hyvillä käytöstavoilla, tervehtimisellä, kiittämisellä ja anteeksipyynnöllä on suuri merkitys. Tilaisuudessa haastettiin ikäihmisiä asiakkaina rohkeasti vaatimaan hyvää palvelua ja kysymään tarvittaessa useitakin kertoja, mikäli ei ymmärrä. Asiakkaalla on oikeus saada ymmärrys siitä, mitä on ostanut.

Ihmiset ovat erilaisia ja tarpeet laitteiden ja liittymien käyttöön ovat jokaisella yksilölliset. Tarpeiden ja elämäntilanteiden selvittäminen on hyvän myyntitilanteen edellytys. Suurimpia ongelmia syntyy kun oletetaan kysymättä, puolin ja toisin niin asiakkaan kuin myyjän näkökulmasta.

Tilaisuuden lopuksi syntyi ehdotuksia ja ideoita yhteistyön ja kehittämisen paikoiksi. Voisivatko operaattorit tehdä esimerkiksi yhteistyötä vertaisopastusta tekevien tahojen ja henkilöiden kanssa? Voisiko ihmisten tarpeiden selvittämiseen tehdä apuvälineitä ja tarkastuslistoja, jotka helpottavat palvelun valintaa? Voisivatko operaattorit tuottaa videomateriaalia palvelujen käytön tueksi? Voisiko sopimuksista, ohjeista ja käyttöehdoista tehdä tiivistelmiä, joista helposti selviää keskeiset sisällöt? Toivotaan, että näiden asioiden etenemisestä kuulemme vielä lähitulevaisuudessa lisää.

IMG_2474

Keskustelutilaisuus kyselyn tuloksista järjestettiin 23.5.

 

Ikäihmisten toiveita ja tarpeita teleoperaattoreiden palveluiden suhteen selvitettiin Valli ry:n Ikäteknologiakeskuksen tekemässä kyselyssä, joka toteutettiin yhteistyössä Enter ry:n, Seniorsurf, Verkosta Virtaa! ja LähiVerkko –projektien kanssa. Kyselyyn vastasi 298 henkilöä, joista suurin osa 65-74-vuotiaita. Kyselyn tuloksia käsiteltiin 23.5. järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa oli mukana operaattoreiden edustajia, ikäihmisiä ja järjestöjä.

Marja Pakarinen, projektipäällikkö LähiVerkko-projekti

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ymmärrettäviä neuvoja verkossa

LähiVerkko-projektissa tehtävänämme ei ole varsinaisten tietotekniikkakurssien tai -opastuksen järjestäminen. Projektin kuluessa olemme kuitenkin huomanneet, että ihmisillä on paljon kysyttävää tietotekniikasta. Kynnys kysyä tietotekniikkaan liittyviä omilta perheenjäseniltä voi olla korkea. Joskus vastaukset voivat olla sellaista kieltä, jota on vaikea ymmärtää. Tai ei vain yksinkertaisesti halua vaivata kiireisiä ihmisiä omilla asioillaan. Päätimme kokeilla neuvontapalvelua verkossa, jossa voit esittää kysymyksesi luottamuksellisesti ja ilman paineita.

Olemme kokeilleet projektissa kahta erilaista neuvontapalvelua. Ensimmäinen kokeilu aloitettiin syyskuussa 2014 Suomalaisella Ninchat-nimisellä keskustelujärjestelmällä. Palvelua käytettiin kirjoittamalla verkkosivullamme oma kysymys keskusteluikkunaan, johon LähiVerkon työntekijät vastasivat niin ikään kirjoittamalla. Tämä kokeilu kesti vuoden.neuvontapalvelu

Lokakuun 2015 alusta lähtien neuvontapalvelu vaihtui tekstimuotoisesta neuvonnasta videoneuvonnaksi. Palvelu on edelleen maksuton, ulkopuolisilta suljettu ja luottamuksellinen. Neuvontaan pääset, mikäli sinulla on käytössäsi tietokone internet-yhteydellä, mikrofoni ja toimiva sähköpostiosoite.

Neuvontapalvelu on ollut kohta käytössä puolitoista vuotta ja kysymyksiä on tullut laidasta laitaan. Hämmästyttävää kyllä, kahta samaa kysymystä ei vieläkään ole tullut vastaan. Olemme kuitenkin huomanneet, että kysymykset ovat pikkuhiljaa painottumassa mobiilipuolelle, varsinkin älypuhelimien käyttöön. Tänä vuonna on muutenkin uutisoitu ikäihmisten ryntäyksestä älylaiteopastuksiin, eli monet ovat hankkineet perinteisen tietokoneen rinnalle tabletin tai älypuhelimen vanhan matkapuhelimen tilalle.

Neuvonta-aikoja on pääsääntöisesti tiistaisin klo 12−14 ja perjantaisin klo 10−12 välillä ja niitä voi varata osoitteesta www.lahiverkko.fi/neuvontapalvelu. Nykyisen neuvontapalvelun käyttöohjeen löydät Youtube-kanavaltamme tai painamalla tästä. Muistathan, että tyhmiä kysymyksiä ei ole! Keskustelut eivät näy muille eivätkä tallennu mihinkään, eli kynnys on pidetty mahdollisimman matalana. Tervetuloa kysymään ja rohkeasti kokeilemaan kuvapuhelun käyttöä!

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

”En voi kuvitella elämää…”

Tietotekniikka on läsnä nykyisin jokapäiväisessä elämässämme. Asioita voi hoitaa sähköisesti lähestulkoon tarvitsematta poistua kotoa. Kännykkä on aina mukana, paniikki lähes iskee, jos se unohtuu kotiin.  Nuorempien sukupolvien on varmaan vaikea ymmärtää, miten me vanhat ihmiset tulimme toimeen nuorina, kun ei ollut kännyköitä, tietokoneita, laskujen maksut hoidettiin pankissa jne.

Tutustuin tietotekniikkaan joskus kahdeksankymmentäluvun lopulla työpaikalla, kun työpöydälleni ilmestyi ihka uusi tietokone. Olin käynyt joitakin kursseja ennen sitä, joten ihan outo laite se ei ollut. Otin sen ilomielin käyttööni, en pelännyt tietokonetta niin kuin siihen aikaan moni ikääntynyt työntekijä teki. Helpottihan se toimistotyötä tekevää monin tavoin, kun pois jäivät monet ikävät rutiinit, jotka hoidettiin ennen ”käsipelillä”.  Toisaalta, kun työnteko helpottui, muuttui se ainakin minun mielestäni monimutkaisemmaksi. Kun teki itse alusta alkaen käsin, työ valmistui sitä nopeammin, mitä ahkerammin teki.  Kun mukaan tuli tietotekniikka, aikaa meni uusien tietojärjestelmien opetteluun, työnteko keskeytyi usein kun ohjelmat tai koneet eivät aina toimineet niin kuin piti.   Kun oppi käyttämään eri järjestelmiä ja työ sujui rutiininomaisesti, otettiinkin käyttöön uusi, jonka käytön opetteleminen vaati taas monia työtunteja. Onneksi työpaikalla oli Atk-tukihenkilöitä, jotka auttoivat ja neuvoivat auliisti.

Niitä tukihenkilöitä kaipaan monesti nykyisin, kun olen jo eläkkeellä ja taistelen oman temppuilevan kotitietokoneeni kanssa. Vaikka käytän aika paljon tietokonetta, en ole oppinut ymmärtämään sen ”sielunelämää”. Tyttäriltä ja vävyiltä saan jonkin verran apua. Aina oppii jotakin uutta, kun aikansa miettii että mikähän tässä koneessa on taas vikana kun ei toimi. Joskus saan selvitettyä jonkin asian ihan itse ja silloin tunnen suurta tyytyväisyyttä. Nyt olen ilokseni huomannut, että tyttärenpojat, 9-vuotiaat kaksoset käyttävät jo tietokonetta tottuneesti, heiltä olen saanut monia hyviä vinkkejä. Ehkäpä he ovat minun tulevat Atk-tukihenkilöni.

kuvitus

Hyötyä ja ajanvietettä. Mahdollisuuksia on loputtomasti!


Vaikka olen jo mummoikäinen ja eläkkeellä, täytyy tunnustaa, että vietän enemmän aikaa tietokoneen ääressä kuin käsitöiden parissa. Aamuisin luen nettilehdet, sähköpostin, Facebookin ja selailen vielä muitakin juttuja, huomaan että aikaa on vierähtänyt tunti, joskus kaksikin. Sähköisesti varaan ajan kampaajalle, laboratorioon, lääkäriin, uutuuskirjat kirjastosta, hoidan pankkiasiat.  Kannettava tietokone on mukana mökillä, reissussa.

En voi kuvitella elämää ilman tietokonetta. Asumme maalla tyhjenevässä kylässä, tietokone ja internet ovat tavallaan ikkuna ulkomaailmaan. Erityisesti syksyn ja talven pitkinä, pimeinä iltoina kun ei jaksa lähteä ajamaan autolla huonosti hoidettuja teitä pitkin tapaamaan muita ihmisiä. Totuuden nimessä on tunnustettava, että joskus ajattelen kaiholla entisiä aikoja, kun emme olleet näin riippuvaisia tietotekniikasta. Minä muistan hyvin ajan, jolloin ei ollut edes televisiota. Silloin elämä oli paljon yksinkertaisempaa, ei ollut ainakaan niin runsaasti käyttöohjeita luettavana kuin nyt. Elämää elettiin sen sijaan että tuijotettiin ruutua. Maailma muuttuu ja meidän pitää yrittää muuttua mukana.

Airi
Kirjoittaja on tyytyväinen eläkeläinen. Hän vastasi LähiVerkon ”Etsimme ikäihmisiä bloggaamaan” -ilmoitukseen EL-Sanomissa. 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kärryiltä tipahtanut?

Kun mittarissa on vuosia riittävästi, alkaa moni ihmetellä maailmanmenoa ja ilmiöitä ympärillään. Minä muiden mukana.

Netissä on äskettäin liikkunut juttu pariskunnasta, jolta tiedusteltiin 65 vuotta kestäneen avioliiton salaisuutta. Vastaus oli  ”me kuulumme siihen sukupolveen, joka korjasi kaiken, jos jokin meni rikki”. Tänä päivänä kertakäyttökulttuuri on tunkeutunut nuoremman väen ihmissuhteisiinkin. Arjen pyörityksessä todetaan kevein perustein, ettei tämä ole enää kivaa, siis erotaan ja puolisot kierrätykseen.

Kodinkoneet valmistetaan nykyisin tarkoituksella niin, että laitteiden käyttöikä on 4-6 vuotta eikä aina sitäkään. Korjauskulut vieraalla teetettynä ovat samaa luokkaa kuin uuden hankinta, joten kauppa käy. Globaalisti ajatellen tämä tarkoittaa mieletöntä törsäystä ja suunnatonta jätteen määrää, vaikka uusiokäyttöäkin harrastettaisiin.

Viimeisimpiä trendijuttuja on ammattijärjestelijän huutaminen apuun siinä vaiheessa, kun koti  ja sen asukkaat ovat tukehtumassa irtaimistoon. Joskus menneisyydessä putsaukseen riitti terve järki, eikä asiantuntijoita tarvittu. Tunnetuimmassa Marie Kondon menetelmässä annetaan oivallisia neuvoja: Säilytä vain ne esineet, jotka tuottavat sinulle iloa/älä pidä sukkia rullalla, ne ahdistuvat siitä.

20160225_221406

Lähteekö näiden sisällöt varastoon vai kierrätykseen?

 

Ettei vain olisi bisnes tämänkin alan kouluttajien mielessä. Tässä ihan ilmainen vinkki: rinnalla tai jatkokurssina voisi järjestää koulutuksen, jossa opastettaisiin kuluttajia ostamaan laadukkaita kotimaisia tuotteita. Varastotila kun täyttyy suurelta osin halpatuonnin romusta ja krääsästä. Pienenä esimerkkinä ensimmäisen pesun jälkeen pilalle mennyt t-paita kismittää, vaikka sen halvalla sai. Tulee vähän jymäytetty olo, vaikka ostaessaan onkin tiennyt laadun ja hinnan kulkevan käsi kädessä.

Teknisiä vempeleitä löytyy joka lähtöön. Jokaisella on kaapin täytteenä koneita, joiden käyttö on hiipunut alkuinnostuksen jälkeen. On leipäkonetta, vohvelirautaa, jäätelökonetta ja mehulinkoa. Ja uutta härpäkettä, jota ilman et voi mainosten mukaan pärjätä, tunkee myyntiin kaiken aikaa.

Ettei menisi hurskasteluksi, totta kai eläkeikäiset  nauttivat  teknisen kehityksen mukanaan tuomista asioista. Vaikkapa automaattivaihde ja muut herkut autossa sekä netti rajattomine mahdollisuuksineen ovat tätä päivää. Kaikkea ei jokaisen silti tarvitse omaksua ja ottaa käyttöön, mutta ennakkoluulottomalla ja uteliaalla asenteella pääsee pitkälle.

Ihmettelen lääketieteen uusia huikeita saavutuksia ja robotiikan mukanaan tuomia mahdollisuuksia vähän joka elämän alueelle. Aivan samoin ”mommani imehteli” aikoinaan Sputnikia ja televisiota.  Ja ketju jatkuu.

 

Sirpa Rautio
Kirjoittaja on vaasalainen maailmanmenon tarkkailija. Hän vastasi LähiVerkon ”Etsimme ikäihmisiä bloggaamaan” -ilmoitukseen EL-Sanomissa. 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Yhdessä tekemällä mediasivistystä

Aloitimme viime vuonna ikäihmisille suunnatun mediasivistysmateriaalin teon. Netikkäiden teossa halusimme hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Lopulta kaksi asiaa tulivat pysyviksi osiksi Netikkäiden tekoprosessia. Ne olivat 1. Google Docsin hyödyntäminen kirjoittamisprosessissa ja 2. etäosallistumismahdollisuus Skypen avulla työryhmän palavereissa. Tässä bloggauksessa tartutaan yhdessä kirjoittamiseen ja mitä mahdollisuuksia verkko siihen tarjoaa.

Verkosta löytyy useita eri palveluita, joissa voi usea kirjoittaja yhtä aikaa kirjoittaa tekstejä. Yhteinen asiakirja, jossa näkyvillä on aina uusin tallennettu versio, helpottaa esimerkiksi yhdistyksen kokousten muistioiden tekoa. Netikkään kohdalla loimme seitsemän asiakirjaa Google Docs -palveluun. LähiVerkko-projektilla on tunnukset Googleen. Tunnuksilla voidaan Docsin lisäksi käyttää esim. Youtubea. Seitsemästä asiakirjasta ensimmäinen oli työryhmän tapaamisten muistio ja kuusi muuta olivat omat tiedostot jokaisen Netikkään teemalle.

Lähetimme jokaisesta tiedostosta työryhmäläisille suoraan sähköpostiin kutsun tulla työstämään niitä. Työryhmäläiset saivat sähköpostiinsa linkin, jonka kautta pääsi asiakirjaan. Jokainen pystyi tarkastelemaan asiakirjaa omalta laitteeltaan (tietokone, tablet-laite tai älypuhelin) mihin kellon aikaan tahansa. Sovimme, että minä kirjoitan varsinaista tekstiä ja tietyin väliajoin työryhmäläiset kävivät lukemassa tekstiä. He tekivät muutosehdotuksia suoraan tekstiin tai jättivät kommentteja. Kaikki tallentui automaattisesti asiakirjaan. Ei tarvinnut muistaa painaa tallennus-nappia. Kun teksti oli lopulta valmis, pystyi taittaja poimimaan tekstin suoraan asiakirjasta ja työstämään sen omalla ohjelmallaan painokuntoon.

Mediasivistysmateriaalin tekemiseen yhteinen asiakirjan työstömahdollisuus oli pelastus. Työryhmäläisiä oli lopulta ympäri Suomea ja Word-tiedostojen pallottelu sähköpostilla kommentteja varten olisi ollut aikaa vievää ja hankalaa. Yhteinen työstäminen verkossa oli kuin keskustelua ja ajatusten vaihtoa. Jokaisen näkemykset tulivat kuulluksi ja niiden avulla pystyttiin työstämään tekstiä eteenpäin. Nyt kun viimeisiä osia työstetään loppuun tuntuu jopa haikealta. Olemme saaneet yhdessä aikaan hienon materiaalin ikäihmisten mediasivistyksen tueksi käyttämällä yhtä niistä keinoista, joista itse materiaalissakin puhutaan.

Tekstin kirjoittaminen yhdessä

p.s. Goolge Docs -tunnukset voi luoda itselleen kuka tahansa. Jos sinulla on entuudestaan gmail-tili, toimii sanat tunnukset myös Docsissa. OneDriveen taas käy hotmail- tai windowslive-tunnukset. Kannattaa kokeilla käyttöä!

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija ja Netikäs-mediasivistysmateriaalin tekijä. Netikkäitä voi lukea osoitteessa www.netikäs.fi

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kuulumisia täältä uuden ääreltä

Ehtoota Lehmirannasta. Tulin sunnuntai-iltana ennen pimeää ja maanantaiaamuna alkoi ankara opiskelu sisältötutorien tapaamisessa. Maanantaina rakennettiin ankarasti Wikipedia-sivuja yhdistyksille. Pikkuisen jäi vajaaksi, kun Wikipedia vaatii ennen julkaisua erittäin kattavan toiminnan kuvauksen yhdistyksestä. Kyllä ne vielä tässä julkaistaan, meinaan meidän yhdistyksen Wikipedia-sivut.

Wikipediaan eli verkosta löytyvään tietosanakirjaan, opeteltiin tekemään uusia sivuja ja täydentämään vanhoja. Askolla seurasi tarkkaan mitä Ida-Maria kertoi.

Wikipediaan eli verkosta löytyvään tietosanakirjaan, opeteltiin tekemään uusia sivuja ja täydentämään vanhoja. Minä seurasi tarkkaan mitä Ida-Maria kertoi.

Tiistaina olikin sitten videoelokuvien teon vuoro. Kouluttaja Artun vahvalla esityksellä opiskelimme ihan oikeasti videoiden tekoa oikeaoppisesti elokuvamalliin ja voin vilpittömästi sanoa, että itsekin osaan tehdä ja jopa hieman leikata elokuvaa tai oikeastaan videota. Kiitos Idalle, että oli järkännyt Artun elokuva asioiden opettamiseen. Sana elokuvan teko tuntui maallikosta vieraalta ennen tiistaina, mutta ei enää.

Kaikki kuvaa -projektista Arttu Haglund oli kouluttamassa sisältötutoreita. Päivän aikana puhuttiin elokuvan teosta neljästä eri näkökulmasta. Jokaisen aiheen kohdalla päästiin myös itse kuvaamaan. Ulos lähdettiin, kun jokaisella oli tehtävänä kuvata 30 sekunttia liikettä ilman että kamera liikkuu. Arttu ja sisältötutoreista Touko keskustelivat kameran käyttöön liittyvistä asioista Lehmirannan pihalla.

Kaikki kuvaa -projektista Arttu Haglund oli kouluttamassa sisältötutoreita. Päivän aikana puhuttiin elokuvan teosta neljästä eri näkökulmasta. Jokaisen aiheen kohdalla päästiin myös itse kuvaamaan. Ulos lähdettiin, kun jokaisella oli tehtävänä kuvata 30 sekunttia liikettä ilman että kamera liikkuu. Arttu ja sisältötutoreista Touko keskustelivat kameran käyttöön liittyvistä asioista Lehmirannan pihalla.

 

Kaikki kuvaa -koulutuksessa tehtiin itse videoita, joita katsottiin yhdessä omilta laitteilta. Eeva näyttää Ritalle omaa videotaan ja Asko juttelee Eero P:n kanssa omasta videoistaan.

Itse tehtyjä videoita  katsottiin yhdessä omilta laitteilta. Eeva näyttää Ritalle omaa videotaan ja minä juttelin Eero P:n kanssa omasta videoistaan.

 

Päivän aikana sisältötutoreista kuvia ottanut Riikka tuli itsekin kuvatuksi. Eero T nappasi tabletillaan hänestä kuvan. Taustalla Matti, Rita, Anelma ja Touko katsovat toistensa tekemiä videoita.

Päivän aikana sisältötutoreista kuvia ottanut Riikka tuli itsekin kuvatuksi. Eero T. nappasi tabletillaan hänestä kuvan.
Taustalla Matti, Rita, Anelma ja Touko katsovat toistensa tekemiä videoita.

 

Syöty on, että vaaka näyttää täydet 125 kg, kun tullessa 121 kg. Aika saavutus vajaalle kolmelle päivälle. On saunottu, naurettu ja oltu oppivaisia ja ennen kaikkea harvinaisen positiivisesti ajattelevia oppilaita huumorilla höystettynä. Hienot vajaa kolme päivää. Vielä keskiviikko aamupäivällä opetellaan uusia tuulia tabletin käytössä Riikan ja Elinan opastuksella ja Ida-Maria vetää some työpajaa ajatuksella ”kysy, kokeile ja käytä”.

Jäi vielä kertomatta, että tiistai iltana oli ankara pelisessio. jossa opettelimme ainakin minulle aivan uusia ihmeellisiä digitaalisia pelejä ja alan jopa vähän lämmitä tähän ikäihmisten pelaamisen tarpeellisuuteen (yksinäisyyden torjuntaan oiva konsti).

Riikka oli tuonut Xbox kinectin kokeiltavaksi. Rita päätti kokeilla miten kiipeily sujuu digitaalisessa pelissä.

LähiVerkon Riikka oli tuonut Xbox kinectin kokeiltavaksi. Rita päätti kokeilla miten kiipeily sujuu digitaalisessa pelissä.

 

Tablet- ja älypuhelimien peleihin pääsi myös tutustumaan. LähiVerkon harjoittelija Elina neuvoi pelien kanssa alkuun Eeroa ja Marja-Leenaa.

Tablet- ja älypuhelimien peleihin pääsi myös tutustumaan. LähiVerkon harjoittelija Elina neuvoi pelien kanssa alkuun Eeroa ja Marja-Leenaa.

 

Eeva ja Rita ottivat Xboxilla keilailumatsin aulassa....

Eeva ja Rita ottivat Xboxilla keilailumatsin aulassa….

 

... ja takkatuvan puolella PlayStationilla keilasivat Anelma ja Unto. Kisa oli kova.

… ja takkatuvan puolella PlayStationilla keilasivat Anelma ja Unto. Kisa oli totista puuhaa, mutta hauskaa oli.

 

PlayStationilla otettiinb myös golfturnaus. Touko antoi Ritvalle hyvän vastuksen.

PlayStationilla otettiin myös golfturnaus. Touko antoi Ritvalle hyvän vastuksen, vaikka lopulta Ritva kokeneena golfaajana päihitti kaikki. Onnea Ritva!

 

Loppukommentiksi meidän (sisältötutorien tapaamisen tämän kerran) iskulauseemme, että ”eikun sitten arpoja myyymään”.

 

Asko Alppi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor. Sisältötutorien tapaaminen oli Lehmirannassa 1.-3.2.2016. Asko kiteytti päivän tapahtumat Yammer-ryhmään Muruset-pilotissa mukana oleville pilottilaisille. Hän antoi luvan jakaa kokemuksensa myös näin LähiVerkon blogissa. 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Eläkepäivillä pelikasvattajaksi

Sain käteeni myyntiluettelomaisen, sentin paksuisen vihkosen. Selasin sivuja. Teksti näytti helpolta lukea – oli käytetty tarpeeksi suurta fonttikokoa. Värikkäät sivut kutsuivat tutustumaan tekstiin lähemmin. Luin sisällysluettelon muutamaan kertaan läpi, se oli mielenkiintoisesti jaettu. Alkaisinko tutustumisen järjestyksessä vai mielenkiinnon mukaan? Päätin alkaa järjestyksessä, sillä voisinhan helposti kerrata haluamani kohdat uudestaan ja uudestaan.

Edessäni oli siis ”Pelikasvattajan käsikirja”. Sana pelikasvattaja houkutti minua. Minähän en missään tapauksessa ole sellainen – ainakaan vielä. Aloitin siis tutkimisen. Jo johdanto-osassa oleva lause:”Peleinä voidaan pitää kaikkea sellaista…” – ensimmäinen ahaa-elämys. ”Digitaaliset pelit ovat samanarvoisia elokuvien, musiikin ja kirjallisuuden kanssa” – toinen ahaa-elämys. Jätän maininnat ahaa-elämyksistä näihin kahteen.

20160121_131636

Olin kuvitellut, että en ole koskaan ollut mikään pelaaja, mutta kirja todisti muuta. Nyt haluan minun tulevan itseni pelikasvattajaksi. Käytänkö rahaa digitaaliseen pelaamiseen? Kyllä käytän, mutta tähän mennessä vain peleissä ansaittua virtuaalirahaa. Olisiko tyhmää käyttää joskus oikeaa rahaa? Ei olisi! Käytänhän rahaa muuhunkin – tuottamaan itselleni mielihyvää. On vain kysymys kohtuukuluttamisesta. Jos löytäisin jonkun kivan oheistuotteen, miksi en hankkisi sellaista esim. iPadin kuljettamiseen tarvittavan salkun!

Kun alan pelata jotain uutta peliä, siirryn usein heti pois helpoimmasta vaikeustasosta. Minulla on vapaus valita, mutta onko se aina viisasta. Joskus kannattaisi varmaankin katsoa ja oppia jotain hienouksia alkutasoista.

”Peliin kuuluvat äänitehosteet voi tarvittaessa hiljentää” – hyvä niin.

Olen vasta sivulla 68 ja jo nyt voin  kuvitella syöksyväni pelien maailmaan – toiseen ulottuvuuteen – sulkemaan oven takanani. Pelottaako?

Miltä tuntuu sitten palata todellisuuteen, monen tunnin peleihin uppoutumisen jälkeen? Onko elämä tylsää? Ajattelen yksinäisiä vanhuksia pelaamassa. Tuleeko heistä vieläkin yksinäisempiä? Jääkö ruoka laittamatta, kauppaostokset tekemättä? Mitä tehdä? Huomaako kukaan edes sitä?

Lapsille, häviäminen tavallisissa peleissä on usein vaikeaa, ja vanhemmat antavat helposti lapsen voittaa. Entä digitaaliset pelit? Ne eivät katso, kuka on vastapelaajana. Lentääkö pelikonsoli lattialle vai oppiiko lapsi näin helpommin kestämään häviönsä ja pettymyksensä, joita kyllä tulee.

Mikä minua eläkeläistä mietitytti ja ihastutti oli se, että jossain peleissä voi mennä  lisäämään ja jopa muuttamaan asioita tai ohjaamaan tapahtumia eri suuntaan. Onpa ihmeellistä!

Olin ajatellut, että pienet lapset eivät saa mukavia virikkeitä, kun eivät ole pihalla keräämässä kiviä, tikkuja, lasinpalasia, heiniä, kukkia jne , joista saa aikaan kivoja leikkejä. Vasta tätä kirjaa luettuani huomaan, että lapset saavat kaikki nuo edellä mainitut lisättynä sadoilla muilla leluhahmoilla. Joudun katsomaan digitaalisia pelejä uusin silmin. Pelaamista, leikkimistä ja myös jännittämistä!

Entä sitten oppimistarkoitukseen sopivat pelit? Mitkä valtavat mahdollisuudet ovatkaan niissä! Opettajille ne ovat nyt ja tulevaisuudessa suuri haaste, varsinkin kun oppilaat saattavat tietää ohjelmista heitä enemmän. Mielenkiintoiselta  tuntui se, että oppilaat, jotka eivät tunneilla pysty helposti keskittymään, suoriutuvat monesti pelien kautta oppimisesta. Roolipeleissä voi pelaaja olla välillä minä itse ja välillä roolihahmo. Voiko tuollaista pelata yksinään ilman opettajaa, se ei minulle selvinnyt! Olisi mielenkiintoista olla joku toinen. Valita ja ratkaista asioita toisen näkökannalta.

Moraalikäsitys, ympäristökasvatus, oikeuskasvatus tai kansalaiskasvatus, siinä pelikohtaisia teemoja. Hei mummot ja vaarit! Vieläkö näemme nuorten pelaamisen vain hupiajankuluna, sotatantereilla pelaamisena tai pum pum räiskimisenä? Ehkä meidän kannattaisi tutustua noihin kaikenlaisiin peleihin lähemmin.

On totta, että peleissä saa usein tuntea onnistumista ja joskus taas pettymykset ärsyttävät suuresti, varsinkin jos epäonni jatkuu pitkään. Täysin uutta tietoa ovat ns. kognitiivisia taitoja kehittävät pelit. Miten paljosta olenkaan tietämätön. On ammattilaisten käyttöön, ja opiskeluun tarkoitettuja pelejä. Joissakin peleissä on tavoitteena asian omaksuminen, ei kilpaileminen eikä ajanviete.

Kirjassa käsitellään myös lapsille, nuorille  ja aikuisille  mahdollisesti tulevia haittoja; niska- ja hartiasärkyä, unettomuutta jne. Kuitenkin…
– lapsia seurataan tarhassa
– nuoria koulussa
– aikuisia työpaikoilla
On kuitenkin olemassa vielä ainakin yksi ryhmä nimittäin eläkeläiset, joille yksinään kotona pelaaminen aiheuttaa samanlaisia vaivoja. Kysyykö kukaan heidän peliasennoistaan, tauoista, valaistuksesta vai pidetäänkö vanhusten vaivat vanhuuteen kuuluvina?

Onko tämä kirjoituskin ollut jonkinlaista pelaamista?

Nyt jätän pohdinnan tähän ja lähden kirjastoon kysymään, minkälaista pelitoimintaa he ovat järjestäneet meille eläkeläisille ja yleensäkin ikäihmisille tällä seudulla.

 

Eeva Kanerva

Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, joka tarttui tietotekniikkaan ja digitaaliseen pelaamiseen liittyvään kirjablogihaasteeseemme. Hän valitsi kirjaksi Pelikasvattajan käsikirjan (2014, toim. J. Tuomas Harviainen, Mikko Meriläinen ja Tommi Tossavainen). Sen voi lukea verkossa osoitteessa: http://www.pelikasvatus.fi/. Kirja on julkaistu myös englanniksi. 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Minä ja teknologia

Minä olen Eero T. Tammentie, syntynyt Kymenlaaksossa, Elimäellä syrjäkylällä ja kylän syrjällä, kaukana pahasta maailmasta. Tämä 55 vuotinen matka tänne Koskelle (ilman korvaa) on ollut monen mielestä värikäs, harmaanakin päivänä. Mitä teknologiaan tulee niin se kiinnosti jo pikkupoikana lapsuudenkodissani. Rakensimme naapurin pojan kanssa oman yksityisen puhelimen, jossa saimme jutella rauhassa. Samoin teimme kidekoneen, jolla kuuntelimme radiota. Tein myös sähkömoottorin säilykepurkista ja puretusta auton puolan käämistä.

Eeron lapsena itse tekemä sähkömoottori.

Eeron lapsena itse tekemä sähkömoottori.

Voisin kirjoittaa monikymmentonnisista maansiirtokoneista ja puuntyöstökoneista ja niiden käsittelystä paljon enemmän, mutta tämä varmaan koskee lähinnä tietokoneita. Se alkoi noin 30 vuotta sitten, kun aloimme ystäväni kanssa suunnitella robottia puukauhan pesän kaivamiseen. Hän oli tehnyt sellaisen minimaalisen pienen, täysin automaattisen, metallisorvin ammattikoulussa oppilaiden kanssa, jossa hän oli opettajana.

Emme tienneet onneksi mihin nokkamme lykkäsimme. Lyhyesti sanottuna olimme auttamattomasti aikaamme edellä, kun kaverini oli minisorviinsa asentanut muutaman 10 watin askelmoottorit olisimme tarvinneet kauhasorviin muutaman 100 watin askelmoottorit niin niitä ei yksinkertaisesti vaan ollut olemassakaan. Hankimme tietokoneen ohjaamaan robottia, mutta kun robotti ei valmistunut niin ohjelmoin, sillä kaikenlaisia muita juttuja.   No, siinä meni ilta aamuun asti kun englanninkielisillä MS-Dos tekstikomennoilla yritti konetta ohjata ja kaiken lisäksi englannin opiskeluni oli jäänyt yhteen vuoteen kansalaisopistossa 10 vuotta aiemmin.

Robotti ei koskaan valmistunut, minä jouduin sairaseläkkeelle, mutta kaveri teki muutamaa vuotta myöhemmin robotin toiselle puusepälle samojen ideoiden pohjalta.

Missä nykyisin mennään?

Nykyisin tietokoneet lähes täyttää elämäni. Aamutoimien jälkeen avaan koneen ja katson kalenterini mitä siellä on, siellä voi olla vaikka tuutorointia, tai lukemattomia vapaaehtoistyön toimia, niihin nyt enempää puuttumatta. Joskus, liian harvoin, vapaapäiväkin. Sen jälkeen luen s-postit sekä 3-4 lehden + Ylen uutiset. Riippuen ajasta teenkö jotakin neljästä yhdistyksen tai piirin kirjanpidosta sisältäen budjetit tai tilinpäätökset vuodenajasta riippuen.

Tuutoroinnissa pidän tärkeimpänä asettua ”asiakkaan” asemaan tietotekniikan moninaisessa maailmassa. Ei sillä ole mitään merkitystä, jos osaan hienoja monimutkaisia kommervenkkeja, joilla voisin snoppailla ja sekoitta ”asiakkaan” täysin. Kuningas ajatukseni on ”asiakas” löytää uusia oivalluksia ja leventää maailman kuvaansa edes hiukan, tapauksesta riippuen hiukan enemmänkin.

Se onnistuu parhaiden kun asetun ”asiakkaan” tilanteeseen mahdollisimman hyvin, se ehkä onnistuu runoilijan sanoin: ”Älä tule juhlapuvussa, älä tule arkivaatteissa vaan tule sellaisena kuin olet”. Tällä elämänkokemuksella selviää alta aika yksikön, jos ”asiakas” esittää jotakin muuta kuin on, sama toimii varmaan myös toisinpäin tuutorin suhteen.

Joskus onnistuneen tuutoroinnin jälkeen tulee mieleen, että kumpi meistä oppi enemmän, mutta vastaus, oli se mikä tahansa, ei ole tärkeä, vaan se, että olemme oppineet toinen toisiltamme tietotekniikan vuorovaikutusta ja tästä on hyvä jatkaa. Oppimisen ilo on ilmeisesti se pointti joka saa asian parissa jatkamaan, vaikka sanonta ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa” pitää liiankin hyvin paikkansa.

 

Minä ja 60 vuotta sitten itse rakennettu sähkömoottori.

Minä ja 60 vuotta sitten itse rakennettu sähkömoottori.

 

Kun joulu on tulossa, niin parhaan lahjan voit antaa sydämestäsi, silmiin katsoen ja sanoen Merkitset minulle paljon.

Hyvää joulua!


Eero Tammentie
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, nettiopastaja Varsinais-Suomessa sekä keksijä.

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Vääryys ja ajattelemattomuus

Kela ja virastot ilmoittavat katsokaa netistä. Vielä 1900-luvun alussa kirkko opetti kansaa lukemaan. Kun sanomalehtiä ilmestyi vähän, kirkkokuulutuksissa lukutaidottomille kerrottiin elämää koskevat tärkeät asiat. Tänään iäkkäille tietotekniikkaa osaamattomille ei kuulutuksia lueta, heidät vaietaan heitteille.

Mediatieto printataan laitteille, joiden lukutaito iäkkäiltä puuttuu. Olemme valinneet koulutushallintoon ehkä liikaa nuoria, jolloin ikäihmisten koulutusjatkuvuus ja asennemuokkaus teknologian hyväksymiseksi jää hoitamatta.

Vuosituhannen alku sisältää niin merkittävän tiedonkulun teknologiauudistuksen, että iäkkäiden mukaan saamiseksi kaikki tahot on haastettava asennemuokkaukseen.

Me ikääntyvät tarvitsemme asennemuutosta. Kisälliopinperinne on hyvä, sen suunta on vain käännettävä päinvastaiseksi. Nuoremme osaavat monia asioita, mutta asenne estää iäkkäitä asettumasta nuorten kisälleiksi. Kun ja jos, kannustamme nuoria ja otamme heiltä älylaitteiden oppia, muuttuu kanssakäyminenkin yhteisöllisemmäksi ja ikäpolvienvälinen edunvalvontakuilu kapenee.

Kisälliperinne voisi tietotekniikassa kääntyä toisin päin. Mestari on lähipiirin nuori ja kisälli olen minä, ikäihminen.

Kisälliperinne voisi tietotekniikassa kääntyä toisin päin. Mestari on lähipiirin nuori ja kisälli olen minä, ikäihminen.

 

Eero Peltoniemi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor.

9 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kaksi kauppareissua

Helsingin Vallilassa äiti lähettää 7-vuotiaan tyttärensä kauppa-asioille.

Viiden litran maitokannu kädessään tyttö, kepeästi hyppien, kiiruhtaa maitokauppaan. Mummut juttelevat toistensa ja myyjän kanssa – ei ole kiirettä. Kun tulee tytön vuoro, hänelle mitataan viisi litraa irtomaitoa maitokannuun ja myyjä leikkaa valtavasta voikimpaleesta tytön pyytämän määrän voita ja käärii sen voipaperiin. Lisäksi hän ostaa kananmunia. Ne laitetaan paperipussiin. Pitää kantaa pussia varoen, etteivät munat kotimatkalla rikkoontuisi. Niiaten tyttö kiittää, maksaa ja lähtee viemään ostoksia kotiin. Enää ei hypitä, maito painaa ja munia täytyy varoa.

Sitten äiti lähettää hänet sekataravakauppaan ostamaan sokeria ja jauhoja. Taas jonotetaan – ei kenelläkään tunnu olevan kiirettä. Sokerit ja jauhot mitataan paperipusseihin suurista kaukaloista. Saatuaan ostokset hän maksaa ne ruokakupongeilla ja jälleen kotiin.

Enää kaksi kauppaa käymättä. Kaupat ovat aivan kävelymatkan päässä. Ensin hän menee Lihaa & Kött –kauppaan, pitää ostaa jauhelihaa. Ei nytkään ole kiirettä, mummut kertoilevat toisilleen kuulumisensa. Kun tulee tytön vuoro, myyjä leikkaa lihasta palasia ja laittaa ne lihamyllyyn, ajaa ne läpi kahteen kertaan. Hän on joskus nähnyt, että lihamylly puhdistetaan seuraavaa asiakasta varten jauhamalla myllyn läpi leipäpalasia. Nyt kun on näin vähäiset ostokset, niin voikin samalla kertaa mennä leipäkauppaan. On saatavilla ranskanleipää – voi sitä ihanaa tuoksua. Tyttö ei uskalla pitää puoliaan leipäjonossa, vaan kaksi mummua, kuin häntä huomaamatta, siirtyvät hänen edelleen. Molemmissa kaupoissa ostokset merkittiin kaupan muistivihkoon.

Nyt on kaikki kauppaostokset tehty – siihen kului aikaa, mutta aikaa jäi myös kivitalon pihalla kivojen kavereitten kanssa leikkimiseen.

Aika kului.

Nyt menen suureen markettiin, otan kärryn, luen kännykästä kauppalistaa ja vilkaisen vielä  ohjetta ruoasta, jonka olen aikonut valmistaa. Kerään kylmäkaapista maitotölkit. Otan voirasian, kanamunakennon ja jauhelihapaketin. Toisesta paikasta löydän kilon sokeria, kaksi kiloa erikoisvehnäjauhoja ja sitten kierrän keräämässä muutkin ruokaan tarvitsemat tarvikkeet. Sitten leipäosastolle – voi sitä erilaista leipämäärää – kymmeniä erilaatuisia leipiä.

Kassoille mennessä käsi nappaa mukaan vielä huulirasvan.

Mieheni soittaa ja lisäksi lähettää kuvan siitä partavedestä, joka häneltä juuri loppui ja pyytää tuomaan uuden sellaisen. Samalla kysäisen, voisiko hän tarkistaa jääkaapista, jäikö sitä kermaa vielä jäljelle. Pysähdyn samalla tutkimaan ihonhoitoaineita. En saa selvää tekstistä, joten otan kuvan, suurennan sen niin, että pystyn sen lukemaan. Hyvä juttu! Tämä sopii iholleni.

Kassoilla on jonoja. Katselen missä olisi pienin jono, kenellä vähiten ostoja. Miksi minun valitsemani jono kulkee tuskastuttavan hitaasti eteenpäin? Maksan pankkikortilla, kiitän kassaa, kun hän laittaa pikkutavarat omaan muovipussiin, eivät eksy kassin pohjalle.

Piip, piip – muistutustekstiviesti hammashoitolasta: ”Huomenna sinulla on aika varattuna…”

 

Eeva Kanerva
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor. Tämä blogipostaus on jatkoa LähiVerkon Marjan Olipa kerran palvelu -kirjoitukselle viime kuusta. 

7 kommenttia - Keskustele aiheesta

Lataa lisää