Harrastuksena työ

blogiin

Vapaaehtoistyö on eräänlainen elämäntapa ja harrastus, joka on tarjonnut minulle vuosien mittaan unohtumattomia kokemuksia ja lukuisia uusia ystäviä.

Olin pienestä pitäen ollut se yksinäinen outolintu, jota muut hyljeksivät, eivätkä huolineet joukkoon mukaan. Olin ujo, enkä osannut luoda uusia ystävyyssuhteita. Ystävyyssuhteiden puuttuessa minulle jäi rutkasti aikaa tutustua Internetin ihmeelliseen maailmaan. Huomasin, että tuota kautta minun oli huomattavasti helpompi ilmaista itseäni. Opin paljon itsestäni ja sosiaalisten suhteiden luomisesta. Huomasin vihdoinkin kuuluvani johonkin. Vuosien saatossa kiinnostuin myös vapaaehtoistoiminnasta ja otin osaa erilaisiin projekteihin. Kun aloitin vapaaehtoistyöt, yhteisöllisyyden tunne kasvoi. Suurin osa vapaaehtoistyöstä tapahtui verkon välityksellä ja eniten työskentelin nuorten parissa. Nuorten, joista suuri osa oli nyt samassa tilanteessa kuin itse olin aikaisemmin ollut.

Vapaaehtoistyöt avasivat minulle myös lukuisia ovia ja työkokemukseni katsottiin aina eduksi töitä hakiessani. Vapaaehtoistoiminta on kasvattanut minua henkisesti tähän pisteeseen, missä nyt olen.

 

”Ei tylsää ole kova työ, vaan pinnallinen”

– Edith Hamilton

 

”On kamalan työlästä olla tekemättä mitään”

– Oscar Wilde

 

Yhteisöllisyys on takuuvarmasti jokaiselle tärkeä osa elämää, ja minulle se oli nuorena eräänlainen henkireikä, jonka kautta onnistuin luomaan sosiaalisia suhteita samanhenkisten ihmisten kanssa.

Vapaaehtoistyö ei ole pelkästään nuorille suunnattua toimintaa. Eri ikäryhmille suunnattua vapaaehtoistoimintaa on lähes jatkuvasti tarjolla. Vapaaehtoistyö on tapa päästä vaikuttamaan itseään kiinnostaviin asioihin ja näin ollen se mahdollistaa myös kokemuksen siitä, että pääsee tekemään jotain merkittävää.  Toiminnan ei tarvitse aina olla vakavaa ja totista, vaan on myös tärkeää, että sinulla itselläsi on hauskaa ja nautit siitä mitä teet. Työtä teet oman jaksamisesi rajoissa.  Vaikka työstä ei saakaan rahallista korvausta, olet aina useita elämyksiä rikkaampi ja saatat saada elämääsi uusia ihmisiä, jotka eivät siitä koskaan katoa.

Myös LähiVerkko-hanke hakee vapaaehtoisia yli 65-vuotiaita kohderyhmätestaajiksi vaikuttamaan ja osallistumaan uuden hankkeen toteutumiseen.  Lisäksi kohderyhmätestaajille järjestetään yhteisiä tapaamisia ja mukavaa yhdessäoloa  1-3 kertaa vuodessa. Lisää tietoa testiryhmästä täällä: Ajankohtaista.

 

”Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.”

– Steve Jobs

 

Vapaaehtoistöiden kautta pääsin myös tutustumaan EHYT ry:n toimintaan ja sitä kautta esimerkiksi LähiVerkko-projektiin.  Muutama viikko sitten otin yhteyttä erääseen EHYT ry:n työntekijään tiedustellakseni mahdollisuuksistani päästä työharjoitteluun. Viikkoa myöhemmin astelinkin jo toimistolle. Kuka tietää olisinko tässä nyt, ellen aikoinani olisi tutustunut toimintaan juurikin vapaaehtoistyön kautta.

Eleonoora Kiukas

Kirjoittaja oli harjoittelussa EHYT ry:llä syksyllä 2013

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

”Oon aina se jääräpäätyttö, se joka on valmiina maailmaan”

Minä ja tekniikka – ”oon aina se jääräpäätyttö, se joka on valmiina maailmaan”

Olin kymmenen, kun matkustin ensimmäistä kertaa yksin sellaisen ihmisen luokse, johon olin tutustunut internetissä. Olin ehkä liian nuori pelkäämään ja tarpeeksi vanha selviytymään tunnin linja-automatkasta. Mitä enemmän ikää tuli, sitä useammin matkustin nettikavereiden luokse. Joidenkin luona kävin vain kerran ja yhteydenpito päättyi sen jälkeen, toisien kanssa olen tuntenut monia vuosia ja saanut kuin uusia koteja ja perheitä.

En tiedä, mikä erottaa nettikaverin ja ystävän. Yhteenkin olen tutustunut yli kolme vuotta sitten ja viime talvena nähtiin ensimmäisen kerran. Ennen meillä oli välimatkaa aina yli 400 kilometriä, nyt 10. Ollaan tekemisissä nykyisin enemmän kasvokkain tai puhelimessa, kuin että lähettäisimme toisillemme esimerkiksi sähköpostia. Hän on siis selkeästi ystävä, johon olisin tuskin koskaan tutustunut, jos emme olisi alkaneet netissä keskustelemaan. Samankaltaisia ystävyyksiä mulla on jo pelkästään Helsingin lähettyvillä viisi. Oli helpompi muuttaa Pohjanmaalta yksin pääkaupunkiseudulle, kun tunsi muutaman ihmisen jo valmiiksi.

Ensimmäinen tapaamiskerta on aina yhtä jännittävä. Onko ihminen samanlainen, mitä se on ollut netissä tai puhelimessa? Entä jos emme tulekaan toimeen? Tietenkin myös aina on olemassa pelko siitä, että nettituttavuus paljastuukin aivan toiseksi ihmiseksi. Itse olen onnistunut välttämään ikävät kokemukset oikeastaan kokonaan. Olen tarkka aina siitä, missä tapaamme ja ovatko esimerkiksi kaverin vanhemmat tietoisia tulostani. Melkein aina olen kuitenkin jäänyt yöksikin, sillä välimatkat ovat olleet yleensä suuria.

 Olen miettinyt paljon, miksi mulle on ollut aina niin tärkeää että etsin netistä ihmisiä, joita kiinnostaa samat asiat tai joihin muuten vain haluaisin tutustua enemmän. Miksi olen sopinut tapaamisia, mennyt toisten koteihin ja tutustunut myös muihin uuden tuttavuuden perheenjäseniin. En edelleenkään tiedä syytä siihen. Mutten myös tiedä syytä, miksi en olisi tehnyt niin. Vaikka usein ajatellaan, että internetissä istuminen on ajanhukkaa, ajattelen mielummin kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita nimenomaan siellä istuminen antaa.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, minusta on tuntunut, että olen saanut uusia koteja ja perheitä. On tuntunut hyvältä, kun koko perhe on ottanut vastaan ja sanonut, että olen tervetullut koska tahansa. Aina on tiennyt, minne mennä jos tarvitsee majapaikkaa. Ja majapaikkaa olen joskus todella tarvinnut. Yhdenkin perheen luona asuin useamman kuukauden ja toisinaan muissa perheissä lyhyempiä aikoja. Olen päässyt myös mukaan erinäisiin juhliin: kuten esimerkiksi konfirmaatiotilaisuuteen ja häihin. Erään nettikaverin kanssa olen myöskin viettänyt muutaman päivän Tanskassa.

Kaikkien kokemuksien jälkeen, täytyy sanoa etten kadu hetkeäkään. Tämä on matkakustannuksien takia saattanut olla joskus kallis harrastus, mutta ystävien, uusien kotien ja perheiden määrää ei voi mitata rahalla.

Lähettänyt Nina

Kirjoittaja on mukana EHYT ry:n vapaaehtoisessa nuorten Assari-toiminnassa ja osallistui LähiVerkko-hankkeen teemakuukauteen blogikirjoituksellaan.

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta