pikkukuva

Viisi some-vinkkiä tapahtumaan

suurkuoro 3

Pienten resurssien some-viestintää tapahtumassa – viisi vinkkiä viestintään

Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri järjesti 4.-6. elokuuta Laula kanssain -laulujuhlat. Juhlat olivat vanhemmille laulunystäville suunnattu tapahtuma, jossa Joensuun tori, Areena ja Laululava täyttyivät eri puolilta Suomea saapuneista kuoroista ja tapahtumavieraista. Tapahtumassa vieraili arviolta 6500 kävijää.

Eläkeliitossa sosiaalinen media on tullut mukaan järjestön viestintään aivan viime vuosien aikana. Laulujuhlilla teimme yhdessä Eläkeliiton vapaaehtoisten kanssa sosiaalisen median viestintää ja samalla keräsimme kokemuksia siitä, mitä asioita tapahtumaviestinnässä on hyvä ottaa huomioon. Tavoitteena oli lisätä tapahtuman näkyvyyttä ja houkutella lähiseudun kävijöitä paikalle sosiaalisen median näkyvyyden keinoin. Toisaalta tavoitteena oli myös kertoa tapahtuman kulusta niille, jotka eivät päässeet paikalle Joensuuhun.

Tapahtumapäivien viestintää hoitamaan kokosimme pienen vapaaehtoisten joukon, jonka kesken kävimme läpisometiimi tapahtumapäivien kulun ja mietimme itse kunkin roolia. Osa otti valokuvia, yksi kirjoitti uutisjuttuja ennalta sovituista tapahtumista ja itse vastasin sosiaalisen median kanavien sekä nettisivujen päivittämisestä ja keskustelun seuraamisesta, sekä siihen vastaamisesta. Pieni joukko riitti, kun julkaisujen aiheet ja tilanteet oli ennalta mietitty ja viestintä oli keskitetty yhteen kanavaan – Facebookiin. Jos sosiaalisen median kanavia olisi ollut useampia käytössä, esimerkiksi Twitter, Instagram ja Youtube, olisi päivittämässä pitänyt olla useampia henkilöitä.

Laulujuhlien sosiaalisen median viestintä päätettiin keskittää Facebookiin, koska tapahtuman kohderyhmän, ikäihmisten, tavoittamiseksi se on ehdottomasti merkittävin ja kattavin sosiaalisen median kanava. Tapahtumalle perustettiin oma Facebook-sivu noin vuosi ennen tapahtumaa ja siellä julkaistiin uutisia noin 1-2 kertaa kuukaudessa ensimmäisten kuukausien ajan. Tykkääjien määrä kasvoi hiljalleen ja tätä kirjoittaessa tykkääjiä oli 315. Julkaisutahti kasvoi tapahtuman aikana, jolloin julkaisimme 2-3 julkaisua päivässä. Pienestä tykkääjämäärästä huolimatta julkaisut saivat varsin hyvin näkyvyyttä.

Parhaiten Facebookissa toimivia julkaisuja ovat videot, jotka ladataan suoraan Facebookin sisällöksi (ei jaeta esim. Youtube-linkin kautta). Testasimme myös live-videoita, jotka eivät lyhyytensä vuoksi (2-3 minuuttia) ehtineet keräämään juurikaan live-yleisöä. Live-videot jätettiin sivuille tallenteina nähtäväksi, jolloin ne keräsivät enemmän katsojia.

fb someSuurimman kattavuuden saaneeksi julkaisuksi sivuilla nousi ensimmäisen tapahtumapäivän lehdistötilaisuudesta julkaistu video, jossa Udmurtian babuskat esittävät tervehdyslaulun. Tämä julkaisu tavoitti 3250 henkilöä ja sai 228 reaktiota (tykkäystä, kommenttia, jakoa). Viimeisimmän kuukauden aikana sivu oli tavoittanut lähes 12 000 henkilöä. Tähän määrään olimme varsin tyytyväisiä ottaen huomioon, että rahaa sosiaaliseen mediaan emme käyttäneet lainkaan ja kovin suurta työpanosta meillä ei ollut viestintään käytettävissä.

www.facebook.fi/laulakanssain2016
www.laulakanssain.fi
#laulakanssain

 

 

Mitä tekisimme seuraavalla kerralla toisin ja missä onnistuttiin? Tässä kootut viisi vinkkiä:

Vinkki 1: Valitse viestintäkanava kohderyhmän ja resurssien mukaan. Jos kohderyhmänä ovat eläkeläiset, on Facebook paras kanava. Mitä vähemmän ihmisiä on tekemässä some-viestintää, sitä enemmän kannattaa panostaa some-kanavien laatuun kuin määrään.

Vinkki 2: Some-kanavat ja hastag (#laulakanssain) kannattaa valita varhaisessa vaiheessa, jotta niiden osoitteet voidaan lisätä kaikkeen kirjalliseen ja painettuun tapahtumaviestintään, kuten mainoksiin, kutsuihin, käsiohjelmiin, julisteisiin, flyereihin jne. Sosiaalisen median kanavat kannattaa myös lisätä näkyviin nettisivuille.

Vinkki 3: Videokuvaamista ja live-lähetystä älypuhelimella kannattaa testata etukäteen, esimerkiksi sitä, miten tarkentaminen vaikuttaa kuvaan ja miltä etäisyydeltä kannattaa kuvata. Kannattaa myös miettiä millaista jalustaa voisi käyttää apuna kuvaamisessa. Käsi väsyy nopeasti jo muutaman minuutin videoita tai live-lähetystä kuvatessa.

Vinkki 4: Jos tapahtumassa on useita valokuvaajia, kertyy kuvamateriaalia helposti suuri määrä. Kuvia varten kannattaa perustaa jokin tallennuspaikka (esim. Google drive). Kuvien nimeäminen kannattaa suunnitella ja nimeäminen tehdä heti tallennusvaiheessa. Muuten kuvassa esiintyvät henkilöt, tilanteet ja kuvaajat nopeasti hukkuvat.

Vinkki 5: Tapahtumalla on usein oma nettisivu. Some-viestintä ja nettisivun viestintä kannattaa linkittää toiseensa. Nettisivuilla voi esimerkiksi julkaista pientä tapahtumablogia tai uutispalstaa, jonka juttuja voi jakaa somessa. Näin houkutellaan myös nettisivuille kävijöitä.

 

Kirjoittaja Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektin projektipäällikkö
Kiitos Laulujuhlien järjestäjille ja vapaaehtoisille! On suuri ilo työskennellä kanssanne.

 

 

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Teknologian haaste: minä, sinä, me

Kuten kaikki hyvin tiedämme, Suomi-neito ikääntyy. Väestörakenteen muutos on meillä Euroopan nopeinta ja erityisesti yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa. Tämän muutoksen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, eikä se myöskään ole pommi, kriisi tai haaste, joka kaipaa ratkaisua. Meitä kaikkia koskettava tosiasia on, että elämme ikääntyvässä maassa. Haaste ei ole se, että kansa ikääntyy vaan se, miten ikääntyminen ja ikäihminen huomioidaan kaikessa yhteiskunnan toiminnassa ja hyvinvoinnin rakentamisessa.

”Mitä kriteerejä tekniikan pitäisi täyttää eettiseltä ja esteettiseltä kannalta?”

Osallistuin taannoin tilaisuuteen, jossa koottiin suomalaista huippuasiantuntijuutta pohtimaan ikääntyvien tarvitsemaa teknologiaa. Edustettuna oli tutkimus professoreiden ja tutkijoiden kautta. Teknologian kehittäjiä oli paikalla erilaisista yrityksistä ja taisi mukana olla myös viranomaisia, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntarjoajia. Työpajassa ideoitiin, miten ikääntyvän kotiin voitaisiin asentaa huomaamattomia antureita. Ne varoittaisivat kaatumisriskeistä, hälyttäisivät apua, kertoisivat omaiselle vanhuksen liikkeistä, keräisivät tietoa tutkijoille jne. Kuulostaako hyvältä? Kuulostaa toki, mutta mitä asukas tähän itse sanoisi? Miltä tällainen ”valvova” koti tuntuisi? Mitä kriteerejä tekniikan pitäisi täyttää eettiseltä ja esteettiseltä kannalta? Haluaisiko asukas tietoa kerättävän tutkimukselle? Tuntuisiko teknologia houkuttelevalta ja hyväksyttävältä? Näihin kysymyksiin ei ollut kukaan tilaisuudessa vastaamassa. Itsekin osasin vain kysyä.

Ikääntyvän näkökulman huomioimista teknologian suunnittelussa pidetään tärkeänä. Uskon, että sen huomioimista myös ansiokkaasti yritetään toteuttaa, jossain tapauksissa varmaan myös onnistuen. Mitä ikääntyvän huomioiminen sitten oikeastaan tarkoittaa? Lähteekö se aidosti liikkeelle ihmisten tarpeista ilman teknologiaa vai sittenkin teknologian ratkaisuista ja tarpeista? Lähteekö se elämänpiiristä, jossa ikääntyvä toimii? Lähteekö se kysymyksistä, miten ihmiset pyrkivät tyydyttämään tarpeitaan ja mitä me tavoittelemme?

”On vaikea kehittää teknologiaa ajatellen, että sitä luodaan homogeeniselle ryhmälle ikäihmiset”.

Yksi asia, joka tekee ikääntyvän näkökulman huomioimisesta haastavaa on varmaankin se tosiasia, että ikäihmiset ovat äärimmäisen erilaisia. Ajatella, siis todellakin aivan yksilöllisiä ihmisiä omine historioineen, taustoineen, luonteineen, kuntoineen jne. On vaikea kehittää teknologiaa ajatellen, että sitä luodaan homogeeniselle ryhmälle ”ikäihmiset”. Tiedetään, että yli 65-vuotiaat ovat jopa ryhmänä huomattavasti erilaisempia kuin parikymppisen nuoret. Joku 80-vuotias on samankaltainen kuin joku 21-vuotias. Joku kuusikymppinen kamppailee samojen fyysisten tai psyykkisten rajoitteiden kanssa kuin 90-vuotias. Toinen haaste ikääntyvän näkökulman huomioimiselle on mielestäni se, että lähes aina eri-ikäisten ihmisten kanssa jutellessa tai mediaa seuratessa ikäihmisistä puhutaan toisina. Kukaan ei oikeastaan ajattele olevansa kohderyhmää ”ikäihminen, ikääntyvä tai vanhus”, jolle ratkaisuja kehitetään.

Teknologian kehittämisessä lähdetään usein siitä, miten ikääntyvä pysyisi aktiivisesti mukana yhteiskunnassa, voisi hoitaa asioitaan, saisi turvallisuutta ja hoivaa kotiin tai terveydenhuollon palveluita edullisemmin ja joustavammin. Tämä hyötynäkökulma näyttää varsin itsestään selvältä ja hyväksyttävältä, mutta kenen lähtökohdista teknologiaa kehitetään. Onko riskinä välillä unohtaa ikääntyvä ihminen tarpeineen ja toiveineen? Kohderyhmän voi nimittäin löytää lähempää kuin uskotkaan: juuri sieltä ruudun toiselta puolelta. Ikäihminen olen minä ja sinä, jos ei nyt ihan vielä, niin viimeistään muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

”Ja millainen oikeastaan on hyvä vanhuus ja hyvä elämä?”

Teknologiaa suunniteltaessa meidän tulisi toteuttaa ratkaisuja, joita haluaisimme itsellemme ikääntyneinä. Miten sinä käytät teknologiaa hyvinvointisi edistämiseen? Mitä arvostat teknologiassa, jota valitset käyttöösi? Miten tärkeää teknologiassa sinulle on viihtyminen ja viihdyttävyys, ilo, sosiaalisuus, kauneus, imago ja sosiaalinen hyväksyttävyys, turvallisuus, mielikuvat, esteettömyys? Miten itse toivoisit teknologian olevan läsnä omassa arjessasi? Nämä samat näkökulmat pätevät myös silloin, kun suunnitellaan ratkaisuja ikääntyvälle. Siis minulle, sinulle ja meille.

Jaana Leikas on todennut erinomaisesti: Kun kehitämme teknisiä tuotteita ja palveluita, otamme samalla kantaa siihen, millaista tulevaisuuden maailmaa rakennamme itsellemme ja muille. Mitä ajattelemme ihmisistä ja ihmisyydestä? Mitä ajattelemme vanhuudesta ja vanhenemisesta? Onko teknologia väline, joka tukee hyvää elämää ja hyvää vanhuutta? Ja millainen oikeastaan on hyvä vanhuus ja hyvä elämä? Sitä määrittelevät monet muutkin tekijät, kuin vain fyysinen toimintakyky.

Jotta voimme nähdä arvon ikääntyvässä Suomi-neidossa ja meissä harmaantuvissa kansalaisissa, meidän tulee nähdä itsemme arvostettuina vanhuksina. Kun teknologian suunnittelussa otetaan huomioon ikäihmiset, hyötyvät siitä todennäköisesti monet muutkin. Itse asiassa siitä hyödymme me kaikki, viimeistään jossain vaiheessa elämäämme.

 

Kirjoittaja on Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektin projektipäällikkö
Innoitusta kirjoitukseen on antanut Jaana Leikas (2008). Ikääntyvät, teknologia ja etiikka. Näkökulmia ihmisen ja teknologian vuorovaikutustutkimukseen ja –suunnitteluun. VTT Working papers 110.

LähiVerkko-projekti on mukana Hyvinvointihackathon 21.-22.10.2016 -tapahtuman suunnittelussa. Hackathon-sana muodostuu sanoista hack ja marathon. Se tarkoittaa tiivistä, yleensä pari päivää kestävää tapahtumaa. Hackathoniin kokoontuvat eri taustoista tulevat ihmiset, jotka suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä erilaisia, aidosti hyödyllisiä teknologisia sovelluksia. Hackathoneissa työskennellään yhdessä, opitaan uutta ja tutustutaan muihin samasta asiasta kiinnostuneisiin ihmisiin. Tutustu tarkemmin www.hyvinvointihack.fi tai www.facebook.com/hyvinvointihack ja tule mukaan!

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Virtuaalitodellisuutta palvelutalon arkeen

”Aika ihmeellistähän se on, että tuodaan niin todentuntuiseksi. Mahtavaa, että taivas näkyi, pilvet ja kaikki. Kanjonit ja kaikkea, oli niin korkealla, että piti pitää penkistä kiinni, kun oli niin tuulista”, kommentoi 80-vuotias osallistuja luontoaiheisesta virtuaalitodellisuussovelluksesta.

Vr-lasit1

Riku auttaa kuulokkeiden kanssa.

LähiVerkko toteutti SenioriVerkon ja Virtual Reality Finland ry:n kanssa yhteistyössä keväällä 2016 sarjan työpajoja ikäihmisten palvelutaloissa. Työpajoissa kokeiltiin virtuaalitodellisuuden antamia mahdollisuuksia ikäihmisille viihteen välineenä ja hyötykäytössä. Ikäihmisiltä kysyttiin myös suosituksia virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen. Työpajoissa kokeiltiin viittä erilaista ja erihintaista lasia (Google Cardboard, Fincloud.tv-vr-lasit, Homido, Spectra sekä Samsung VR Gear) sovelluksineen.

Työpajojen osallistujien ikähaarukka vaihteli 69:tä vuodesta 97:ään vuoteen. Myös osallistujien fyysinen kunto vaihteli. Osa oli pyörätuolissa tai oli muita fyysisiä rajoitteita esimerkiksi käden liikkuvuuteen. Muutamalla oli myös muistisairauksia. Virtuaalitodellisuus oli useimmille täysin tuntematon käsite. Älypuhelinta ei omistanut kuin yksi osallistuja. Työpajoissa saatujen kokemusten mukaan kokemuksellisuus ja elämyksellisyys olivat tärkeitä myös ikäihmisille. Yleisesti ottaen hinta korreloi käyttömukavuuden kanssa. Parhaimpina laseina yleisesti pidettiin kokeilluista laseista Samsungin VR Gear –laseja, sillä niihin mahtui silmälasit, ne pysyivät päässä ilman pitelemistä käsissä sekä sovellusten laatu ei aiheuttanut huonovointisuutta.

”Se oli niin todellisuuden tuntuinen, että säikähti! Siinä sitä sai tuijottaa silmästä silmään. Hämmästyttävän todellisuudentuntuinen suorastaan”, kuvaili 74-vuotias Samsung VR Gear –laitteilla katsottavaa Dinosaurus-sovellusta. Halvimmissa laseissa silmälasit tai heikko näkökyky saattoivat haitata kokemusta, etenkin jos silmälasit eivät mahtuneet sisälle laseihin. Kokeilluista laseista Homidossa mahdollisuus säätää linssejä liki- ja kaukonäköisille sopiviksi. Halvimpia laseja piti myös itse pidellä käsillä, mikä tuntui osallistujista pidemmän päälle raskaalta ja haittasi liikkumista.

Vr-lasit2

Jotain hauskaa näyttäisi tapahtvan virtuaalitodellisuudessa.

Mihin sovelluksia voisi sitten käyttää esimerkiksi palvelutaloissa? Virtuaalisovelluksista uskottiin tuovan vaihtelua erityisesti vuodepotilaille tai niiden avulla voisi kokea jotain sellaista, mihin ei fyysisesti ei enää kyetä. Tällaisiksi osallistujat arvioivat erityisesti matkat tai taide-elämykset kuten konsertit. ”Täällä on paljon sellaisia jotka ovat vain vuoteessa, joten heille se voisi tuoda vaihtelua, jos tällaisia voisi joskus täällä vaikka lainata”, arvioi nainen, 69. Harva osallistuja uskoi, että hankkisi itse älypuhelimen ja virtuaalilasit. Sellaisia kuitenkin mielellään käytettäisiin toistekin, jos palvelutaloissa olisi esimerkiksi mahdollisuus lainata laitteita omaan käyttöön.

Ohjattuja kokeilutilaisuuksia pidettiin välttämättöminä, että laitteita uskaltaa ottaa käyttöön. Kaikkiaan virtuaalitodellisuutta pidettiin palvelutalon arjessa piristävänä kokemuksena. ”Olihan se elämyksellinen. Urheilupelejä tykkäisin seurata. Olisi varmaan elämys katsoa niitä tällaisilla laseilla. Jääkiekkoa tai jalkapalloa”, kommentoi 82-vuotias miesosallistuja. Virtuaalilasit sopivat työpajojen perusteella hyvinkin myös palvelutaloihin ja niille löytyisi monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Palvelutalot voisivat kokemuksen perusteella aloittaa esimerkiksi hankkimalla yhden puhelimen ja laitteen, jota voisi sitten kokeilla ja lainata. Myös ikäihmiset haluavat pysyä uudessa tekniikassa mukana! Kuten 86-vuotias Anne kiteyttää: ”Me ikäihmisetkin haluamme olla uudessa maailmassa kiinni, vaikka me vanhoja ollaankin.”

Pauliina Grönholm, mediakasvattaja
Kirjoittaja opiskelee Tampereen  Yliopistossa ja VR-pajojen suunnittelu ja toteutus yhteistyössä LähiVerkon kanssa oli osa kansainvälisiä mediakasvatuksen maisteriopintoja.  

LähiVerkko-projektissa (2015-2017) kehitetään ikäihmisten parissa tapoja osallistua ja olla vuorovaikutuksessa tietotekniikan avulla. Projekti on Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteinen kehittämisprojekti. Projektia rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

 LähiVerkko järjestää marraskuussa ikäihmisten peliseminaarin Helsingin Kuntatalolla. Tervetuloa mukaan!

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ostin, jotta pääsen tilanteesta pois

Jopa neljännes ikäihmisistä on tyytymätön asiointiin teleoperaattoreiden kanssa. Tämä selviää kyselystä, jossa ikäihmisiä pyydettiin arvioimaan asiointikokemuksiaan teleoperaattoreiden liikkeissä tai operaattoreiden netti- tai puhelinmyynnin kanssa.

Rauhallinen kohtaaminen myyntivaltti

Suurin osa vastaajista kertoi, että oli ollut tyytyväinen ostotilanteesta poistuessaan. Kyseessä oli useimmiten puhelimen, liittymän tai tabletin hankinta. Kuitenkin noin joka neljäs ilmoitti, että oli ollut tyytymätön, epätietoinen tai turhautunut. Tämä on suuri osuus ihmisiä, joiden asiakaspalvelukokemusta olisi mahdollisuus parantaa asiakaspalvelun kautta. Vastauksista voimakkaimmin esiin nousi se, että iäkäs asiakas toivoo hänelle puhuttavan kohdaten ja selkokielellä. Rauhallinen myyntitilanne helpottaa asian ymmärtämistä ja tuottaa asiakkaalle kokemuksen, että on tullut ymmärretyksi ja kohdatuksi.

Moni kertoi, että ahdistui ostotilanteessa kiireen tunteesta. Monissa liikkeissä ei ole mahdollista yksityiseen ostotilanteeseen, vaan asiointi tapahtuu muiden asiakkaiden läsnä ollessa. Tällöin asiakkaalle voi tulla kokemus, että on muiden tukkeena ja myynnin hidasteena. Ihmiset olivat tyytymättömiä silloin, kun kokivat, etteivät ymmärrä myyjän puhetta. Nolostumisen tunne tai tunne siitä, että on tyhmä ja ymmärtämätön johtavat tyytymättömyyden kokemukseen. Moni ei uskalla kysyä tai myöntää, ettei ole ymmärtänyt.

Miten syntyy tyytyväinen asiakas?

Kyselyn vastauksien perusteella voidaan tyytyväiseen asiakaskokemukseen liittää joitakin usein toistuvia seikkoja.

  • Tyytyväinen ikääntynyt asiakas kokee tulleensa kohdatuksi rauhallisessa ja paineettomassa myyntitilanteessa.
  • Kasvokkain kohtaamista arvostetaan.
  • Hyvä palvelutilanne tapahtuu selkeällä yleiskielellä, ilman ammattijargonia.
  • Ikäihmiset kertovat arvostavansa myös selkeitä, suomenkielisiä ohjeita ostetusta tuotteesta, joihin voi rauhassa palata myöhemmin.
  • Tyytyväinen asiakas kokee, että hän on saanut aidosti tarpeitaan vastaavia palveluita tai tuotteita niin hinnaltaan kuin toiminnaltaan. Tuotteiden hinnoittelun tulisi olla selkeää.
  • Tyytyväinen asiakas ymmärtää, mitä on ostanut, mihin tarpeeseen ja millä ehdoilla.
  • Kyselyssä mainittiin myös, että pienet asiat, kuten istumapaikat jonottaessa, voivat olla tärkeitä.

Rohkeutta puolin ja toisin

Teleoperaattorit kertovat, että myyjien koulutuksessa on yhä enemmän siirrytty kohtaamisen ja vuorovaikutuksen huomioimiseen. Se edistää myös myyntiä. Jo hyvillä käytöstavoilla, tervehtimisellä, kiittämisellä ja anteeksipyynnöllä on suuri merkitys. Tilaisuudessa haastettiin ikäihmisiä asiakkaina rohkeasti vaatimaan hyvää palvelua ja kysymään tarvittaessa useitakin kertoja, mikäli ei ymmärrä. Asiakkaalla on oikeus saada ymmärrys siitä, mitä on ostanut.

Ihmiset ovat erilaisia ja tarpeet laitteiden ja liittymien käyttöön ovat jokaisella yksilölliset. Tarpeiden ja elämäntilanteiden selvittäminen on hyvän myyntitilanteen edellytys. Suurimpia ongelmia syntyy kun oletetaan kysymättä, puolin ja toisin niin asiakkaan kuin myyjän näkökulmasta.

Tilaisuuden lopuksi syntyi ehdotuksia ja ideoita yhteistyön ja kehittämisen paikoiksi. Voisivatko operaattorit tehdä esimerkiksi yhteistyötä vertaisopastusta tekevien tahojen ja henkilöiden kanssa? Voisiko ihmisten tarpeiden selvittämiseen tehdä apuvälineitä ja tarkastuslistoja, jotka helpottavat palvelun valintaa? Voisivatko operaattorit tuottaa videomateriaalia palvelujen käytön tueksi? Voisiko sopimuksista, ohjeista ja käyttöehdoista tehdä tiivistelmiä, joista helposti selviää keskeiset sisällöt? Toivotaan, että näiden asioiden etenemisestä kuulemme vielä lähitulevaisuudessa lisää.

IMG_2474

Keskustelutilaisuus kyselyn tuloksista järjestettiin 23.5.

 

Ikäihmisten toiveita ja tarpeita teleoperaattoreiden palveluiden suhteen selvitettiin Valli ry:n Ikäteknologiakeskuksen tekemässä kyselyssä, joka toteutettiin yhteistyössä Enter ry:n, Seniorsurf, Verkosta Virtaa! ja LähiVerkko –projektien kanssa. Kyselyyn vastasi 298 henkilöä, joista suurin osa 65-74-vuotiaita. Kyselyn tuloksia käsiteltiin 23.5. järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa oli mukana operaattoreiden edustajia, ikäihmisiä ja järjestöjä.

Marja Pakarinen, projektipäällikkö LähiVerkko-projekti

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Hyvä verkosto? Viisi vinkkiä yhteistyöhön

Kaikki alkoi puolivahingossa syntyneistä kohtaamisista, jotka muuttuivat satunnaisiksi vertaistuellisiksi aamupalatapaamisiksi. Lopulta päädyimme siihen, että olimme muodostaneet aidon yhteistyöverkoston. Miksi ei jopa toimintamallin, jonka kokemuksista voisivat hyötyä muutkin.

Pienen verkostomme ”Virtapiirin” ydinryhmän muodostavat Enter ry, Senioriverkko-projekti, LähiVerkko-projekti, Seniorit surffaa-projekti sekä Verkosta Virtaa! –projekti. Vuoden alkupuolella veimme verkoston toimintaa hiukan suunnitelmallisemmalle tasolle ja määrittelimme sille tavoitteita, keinoja sekä yhteistyön arvioinnin käytänteitä. Verkostoamme voisi luonnehtia määräaikaiseksi, koska se muodostuu 2-5 vuotta kestävistä projekteista. Poikkeuksen muodostaa Enter ry, jonka toiminta on pysyvää.

Verkostoaamiaisella. Alhaalla vasemmalta: Juulia Andersson (Enter ry), Margit Granberg (EKL, Verkosta Virtaa!). Takana vasemmalta: Nina Ziessler (Enter ry), Teija Saarinen (Senioriverkko), Tiina Etelämäki (VTKL, Seniorit Surffaa), Liisa Tiainen (VTKL). Mukana myös (ei kuvassa): Satu Sveltheim (SenioriVerkko), Riikka Aminoff (EKL, Verkosta Virtaa!)

 

Eräässä tapaamisessamme kävimme keskustelua siitä, mistä syntyy hyvä verkosto? Miksi meillä kaikilla on hyvä kokemus ja tunne yhteistyöstämme? Moni kokee verkostoitumisen ja verkostoissa toimimisen raskaana ja resursseja vievänä toimintana. Meille taas yhteiset tapaamiset antavat energiaa ja virtaa. Miksi?

  1. Yhteinen tavoite

Verkostomme toimijat jakavat saman tavoitteen: lisätä ikäihmisten osallisuutta digitaalistuvassa yhteiskunnassa. Osittain meillä on myös samankaltaisia keinoja ja toimintatapoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Tavoitteen lisäksi meitä yhdistää ikäihmisten vahva osallistuminen ja huomioiminen kaikessa toiminnassa ja kehittämisessä.

Somevaari 021

Somevaaria eli Aku Erosta tapaamassa

  1. Luottamus

Koemme olevamme tasa-arvoisessa ja luottamuksellisessa suhteessa toisiimme. Verkostolla ei ole puheenjohtajaa tai koordinaattoria, vaan jokainen sitoutuu edistämään yhdessä sovittuja asioita tilanteensa mukaan. Tämän toimintatavan mahdollistaa verkoston pieni koko ja jo pari vuotta jatkunut yhteistyö verkoston jäsenten välillä. Olemme oppineet tuntemaan toisiamme. Kokemukset hyvästä yhteistyöstä ja tuttuus rakentavat luottamusta. Innovointi ja ideointi verkostossa on luontevaa ja turvallista, koska emme ole kilpailijoita vaan pelaamme samaan maaliin.

  1. Yhteiskehittäminen

Tapaamme varsin säännöllisesti ja yleensä ilman asialistaa tai aihetta. Keskustelemme kuulumiset projekteissa ja teemme samalla yhteistä analyysiä toimintaympäristöstämme, kentän kuulumisista ja siinä tapahtuvista ajankohtaisista asioista. Nämä vapaat keskustelut synnyttävät yleensä runsaasti ideoita ja ajatuksia mahdollisen yhteistyön paikoiksi tai projekteissa toteutettaviksi toimiksi. Keskustelun kautta havaitsemme myös aiheeseemme liittyviä ilmiöitä, joiden ympärille suunnitellaan esim. yhteistä viestintää ulospäin.

Verkoston laajojen viestintäkanavien kautta asiat saavat näkyvyyttä ja jaamme toistemme tuotoksia aktiivisesti mm. sosiaalisen median kanavilla. Verkoston keskustelua ja tiedottamista tehdään tapaamisten lisäksi Facebook –ryhmässä ja pilvipalvelujen (mm. Google, Padlet) avulla. Kesäkuussa osallistumme yhteisellä posterilla Pohjoismaiseen Gerontologikongressiin.

  1. Vertaistuki

Verkostomme on kuin pieni tiimi, joka toimii vertaistukena ja yhdenlaisena työyhteisönä. Erityisen merkittäväksi tämän ovat kokeneet ne, jotka työskentelevät 1-2 henkilön voimin. Verkoston tiimistä saa myös lisäresursseja pienen projektin toimintaan, kun voimavaroja yhdistetään sopivissa kohdissa.

  1. Kun jokainen antaa vähän, kaikki saavat paljon

Yhdeksi verkostoitumisen suurimmista hyödyistä olemme kokeneetray_tukee_hyvia_tekoja ehdottomasti resurssien käytön tehostamisen. Pystymme välttämään päällekkäistä toimintaa ja toisaalta yhdistämään ja keskittämään resurssejamme sopivissa kohdissa. Teemme myös yhteistyön arviointia ja voimme toimia toistemme vertaisarvioijina yhteisten toimintatapojen kehittämisessä. Kaikkien meidän toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Usein verkoston kautta tavataan ja tehdään yhteistyötä myös muiden aihetta lähellä olevien projektien, toimijoiden tai asiantuntijoiden, kuten Ikäteknologiakeskuksen kanssa.

Ja tosiaan, tämäkin teksti on yhteisen pohdinnan tulos.

Verkoston ajatukset blogiin koonnut:
LähiVerkko, projektipäällikkö Marja Pakarinen

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pelataanko?

Omalla kohdallani olen löytänyt harjoittelun myötä digitaalisen pelaamisen uudelleen osaksi elämää. Olin opiskelun ja muiden kiireiden keskellä unohtanut miten mukavaa on rentoutua mieluista peliä pelaten. Itse pelaan älypuhelimella pelejä, joissa etenemään pääsee tyhjentämällä näytön erivärisistä ja – muotoisista kuvioista. Lapsuuden pelaamiseen liittyvät muistot liittyvät pelihetkiin vaarin kanssa. Pelasimme yhdessä esimerkiksi jatsia, erilaisia korttipelejä sekä kirppupeliä. Vaarin muistan pelanneen myös pasianssia yksin ollessaan. Tätini luona kyläillessä sain ensi kosketuksen digitaaliseen pelaamiseen pelaamalla Super Mario –peliä Nintendolla.

Ennen tämän tekstin kirjoittamista päätin testata millaisia hakutuloksia Googlen hakukone antaa ”digitaalinen pelaaminen” – haulla. Ensimmäiselle sivulle nousevat hakutulokset liittyivät vain lasten ja nuorten digitaaliseen pelaamiseen. Miksi digitaalinen pelaaminen yhdistetään vain lapsiin ja nuoriin? Tiedän, että digitaalinen pelaaminen ja pelaaminen yleensäkin eivät ole iästä riippuvaisia.

Pelaaminen itsessään merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita ja eri ihmiset innostuvat erilaisista peleistä. Tämän havaitsin kun esittelin digitaalisia pelejä Lehmirannassa sisältötutoreille järjestetyssä peli-illassa.    Pelaaminen voi olla mukavaa ajanvietettä eikä sen tarkoituksena tarvitse olla itsensä kehittäminen tai kuntouttaminen. Digitaalisia pelejä voidaan kuitenkin käyttää myös kuntoutuksessa harjoittelun välineenä. Tulevana toimintaterapeuttina olen kiinnostunut siitä miten kuntoutuksessa voidaan hyödyntää erilaisia digitaalisia pelejä. Digitaalinen pelaaminenhan on esimerkiksi hyvä tapa kehittää ja ylläpitää muistia tai tasapainoa.

 

Tablet- ja älypuhelimien peleihin pääsi myös tutustumaan. LähiVerkon harjoittelija Elina neuvoi pelien kanssa alkuun Eeroa ja Marja-Leenaa.

Eero ja Marja-Leena tutustumassa minun opastuksella tablet- ja älypuhelimien peleihin Lehmirannassa sisältötutorien tapaamisessa.

Pelejä, pelaamisen muotoja ja pelivälineitä on olemassa monenlaisia. Pelata voi yksin tai yhdessä, joko tutun tai tuntemattoman kanssa. Digitaalisia pelejä voi pelata esimerkiksi älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella erilaisilla netissä olevilla pelisivuilla tai pelikonsolilla, kuten PlayStation, Xbox tai Wii. Digitaalisen pelaamisen kokeileminen ei vaadi suurien investointeja pelivälineisiin ja toisaalta monia pelejä voi pelata ilmaiseksi. Tärkeintä digitaalisessa pelaamisessakin on löytää itselle sopivin muoto.

Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse pelata. Suosittelen silti kokeilemaan digitaalista pelaamista. Mikäli se on itselle vierasta voi pelivinkkejä kysyä esimerkiksi ystäviltä, tuttavilta ja lähisukulaisilta. Heti ei myöskään tarvitse itse alkaa pelaamaan vaan tutustumisen digitaalisen pelaamisen maailmaan voi aloittaa seuraamalla vierestä vaikka ystävän, toisen ikäihmisen tai lastenlasten pelaamista.  Itselle sopivan pelin etsimisen voi aloittaa esimerkiksi miettimällä millaiset asiat itseä kiinnostavat tai selvittämällä löytyisikö aiemmin elämässäsi pelaamaa peliä digitaalisena. Myös tämän blogin loppuun on koottu muutamia tabletilla tai älypuhelimella pelattavia pelejä. Nämä ovat pelejä, joita sisältötutoreilla oli mahdollisuus pelata Lehmirannassa helmikuun alussa.

Sukellus digitaalisten pelien ja pelaamisen maailmaan on kokeilemisen arvoista!

Elina Kolehmainen

Kirjoittaja on toimintaterapeuttiopiskelija, joka on ollut työharjoittelussa EHYT ry:llä ja LähiVerkko-projektissa. Alla Elinan lupaama kooste muutamista tabletilla tai älypuhelimilla pelattavista peleistä.

Tabletilla tai älypuhelimella pelattavia pelejä:

Älypää

http://alypaa.com/

Mikäli olet kiinnostunut tietovisoista, kannattaa käydä tutustumassa tällä internet sivulla erilaisiin tietovisoihin. Tietovisoissa on valittavana eri aihealueita ja kysymysten vaikeustason valitseminen on myös mahdollista.

 

Sanajahti

Sanajahti
iPad: https://appsto.re/fi/y8_gE.i
Android: https://play.google.com/store/search?q=sanajahti&c=apps
Hinta: Ilmainen
Pidätkö sanojen etsinnästä? Tässä pelissä etsitään sanoja ruudukosta ja koitetaan löytää mahdollisimman monta sanaa.

 

GeoChallange

GeoChallenge
iPad: https://appsto.re/fi/_geIO.i
Hinta: Ilmainen
Mikäli haluat joko testata tietämystäsi tai oppia jotakin uutta eri maista, kannattaa tähän tietovisaan tutustua.

 

Ylehirsipuu

YLE hirsipuu
iPad:https://appsto.re/fi/2Pb-B.i
Hinta: Ilmainen
Testaa Yle hirsipuu-pelin avulla tiedätkö mikä sana puuttuu päivän uutisotsikosta.

 

rop

rop
iPad: https://appsto.re/fi/Az315.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=air.com.mildmania.rop
Hinta: Ilmainen
Testaa kuinka pitkälle pääset tässä mielenkiintoisessa pelissä. Pelissä muodostetaan mallin mukaisia kuvioita alustalle.

 

Threes!

Threes!
iPad: https://appsto.re/fi/Mdzo6.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=vo.threes.free
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/threes/9nblggh3rsrq
Hinta: Ilmainen
Pidätkö numeroiden pyörittelemisestä? Kokeile tässä pelissä kuinka pitkälle pääset yhdistelemällä numeroita toistensa kanssa.

 

2048

2048
iPad: https://appsto.re/fi/QT2hY.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.presselite.the2048game
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/2048/9wzdncrfhvtl
Hinta: Ilmainen
Tässä numeropelissä yhdistellään parillisia numeroita toistensa kanssa ja koitetaan saada summaksi 2048.

 

Mubik

Mubik Musical Puzzle
iPad: https://appsto.re/fi/1IrtI.i
Hinta: 1,99 €
Musiikkipeli, jossa soitetaan sormea näytöllä liikuttamalla kappaleita ja tunnistetaan niitä. Lisäksi pelissä mahdollista kokeilla kuinka tarkasti nuottien mukaisesti saat soitettua kappaleen. Pelistä löytyy myös lisätietoa kappaleen historiasta.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ja vanhakin nyt nuortuu – peleistä hyötyä?

Tunnetussa joululaulussa saattaa olla viisauden siemen: ”ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään”. Professori René Gothóni on todennut leikkimisen kyvyn olevan ikuisen nuoruuden salaisuus. Ihmisellä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta ja uppoutua tekemiseen, niin kuin usein leikkiessä käy. Se tuottaa meille mielihyvää.

pelikuva1Pelaaminen on leikkiä ja voi olla yksi tärkeiden mielihyvän elämysten lähde. Moni muistaa lapsuudesta ja nuoruudesta pelaamiseen liittyviä sosiaalisia, jännittäviä ja onnellisia hetkiä. Leikin ja pelien tunteisiin voi palata muistoissaan vielä vuosien jälkeen. Oma pelimuistoni lapsuudesta liittyy pelikonsoleihin, joita pelattiin yhdessä läheisten kanssa. Muistan vieläkin sen rinnassa kuplivan ilon, ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, kun tutut aikuiset osallistuivat pelaamiseen. Osallistumisen, sosiaalisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokeminen onkin merkittävä hyöty ja syy miksi pelejä pelataan.

Pelaamisesta kuulee usein puhuttavan uhkien kautta. Sitä kauhistellaan ja sen oletetaan olevan haitallista, ilman että tutustutaan pelimaailmaan ja ihmisen ajatuksiin pelaamisestaan. Parasta, mitä huolissaan oleva läheinen voi tehdä, on kiinnostua ja tutustua aiheeseen. Haitallisuus peleissä ja pelaamisessa syntyy samoista elementeistä, kuin terveyshaitat yleensäkin. Ongelmallisena pelaamista voidaan pitää silloin, kun se alkaa hallita ja haitata ihmistä, hänen hyvinvointiaan, arkeaan ja ihmissuhteitaan. Kokonaisuus ratkaisee, onko aihetta huoleen.

Ihmisille on tyypillistä ajatella, että kaikki näennäisesti hyödytön ajankulu on haitallista tai ainakin turhaa. Harrastusten ja ajankäytön pitäisi olla ”kehittäviä”. Pelaamista pidetään usein turhana ajankuluna. Onko peleistä sitten mitään todellista hyötyä? Viime vuosina tutkimustietoa pelien vaikutuksista ikääntymiseen on tullut lisää. Viimeisimmät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että erilaisilla digitaalisilla peleillä on positiivisia vaikutuksia ikääntyvän muistiin, toimintakykyyn, elämänlaatuun ja tarkkaavaisuuteen. Olisiko eläkkeellä hyvä aika löytää uudelleen leikit ja pelit?

Näyttää siltä, että pelaamisesta voi olla todellista hyötyä ihmisille. Toisaalta tarvitseeko aivan kaikesta etsiä hyötynäkökulmaa ja tutkimustietoa? Ehkäpä ihmisen oma arvio siitä, mikä tuottaa minulle iloa ja hyötyä, riittää. Itseltään voi kysyä, onko jotain tarpeita, joita voisin tyydyttää pelaamisen kautta. Haluanko kuluttaa pitkiä ja joskus yksinäisiä päiviä pelaamisen parissa? Haluanko kuulua johonkin peliyhteisöön? Haluanko haastetta ja ajateltavaa aivoille? Kaipaanko virkistystä muistille? Haluanko oppia pelaamaan lastenlasten kanssa? Psykoanalyytikko Turo Reenkola on muistuttanut, että iIottomat päivät eivät yllä pidä sen enempää aivojen toimintaa kuin hyvää elämää. Voisivatko pelit tuoda kaivattua iloa lisää arkipäivään?

 

Marja Pakarinen

Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin projektipäällikkö

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Vanhustyö -lehdessä 6/2015.

LähiVerkossa suunnitellaan ensi vuoden syksyyn peliseminaaria, joka on suunnattu erityisesti ikäihmisille. Seminaarissa kerrotaan pelaamisesta, erityisesti ikääntymisen näkökulmasta. Seminaarissa pääsee myös tutustumaan ja pelaamaan erityyppisiä pelejä. Pelitapahtumia järjestetään toki pitkin vuotta muutenkin ja tiedotamme niistä muun muassa nettisivuilla.

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Miten saat hymyn katsojan huulille – 9 vinkkiä onnistuneeseen tempaukseen

Tämän syksyn yksi hienoimmista jutuistamme on ollut flashmob-tanssiesityksen toteuttaminen Kampin kauppakeskuksessa ikäihmisten kanssa. Oli todella ihana seurata kuukauden ajan tanssijoiden harjoittelua, sitoutumista ja jännityksen kohoamista. Ja itse esitys, WAU!

Mutta voi sitä työmäärää mitä onnistuneeseen tempaukseen tarvitaan. Ei kyllä tiedetty mihin ryhdytään, kun ideaa flashmobista lähdettiin innolla toteuttamaan. Muutaman jälkiviisaan ajatuksen ajattelimme jakaa teille muillekin. Näiden vinkkien avulla olisimme ainakin itse välttyneet monelta turhalta mutkalta matkassa.

 

  1. Kaiken takana on….

… hyvä suunnitelma. Flashmob on luonteeltaan yllätyksellinen tempaus, joka kestää vain muutaman minuutin. Järjestäminen kuitenkin vaatii useiden kuukausien työskentelyä ja riittäviä resursseja. Suunnittelu kannattaa aloittaa miettimällä yhdessä eri osapuolten kanssa, millaista tapahtumaa oikeastaan ollaan järjestämässä. Millaisia odotuksia ja mielikuvia eri osapuolilla tapahtumasta on? Mitä sillä halutaan saavuttaa? Keiden kaikkien työpanosta tarvitaan, milloin ja missä? Kuka vastaa mistäkin?

Muodostakaa yhteinen, teitä innostava tavoite ja näkemys tempauksesta. Miettikää myös, miten tavoitetta toteutetaan käytännössä koko prosessin ajan. LähiVerkko-projektin tavoite oli tukea ikäihmisiä sisällöntuottajiksi sosiaaliseen mediaan ja luoda positiivista mielikuvaa ikääntymisestä. Me pyrimme tavoitteeseen osallistamalla ikäihmisiä tapahtuman tekemiseen eri vaiheissa.

  1. Joko se on huomenna…

Tehkää joustava aikataulu toteutukseen ja aikatauluttakaa mukaan yhteisiä tsekkauspisteitä. Niiden avulla on mahdollista pitää eri osapuolet ajan tasalla, käsitellä syntyneitä ideoita ja tehdä jouhevasti päätöksiä ja muokkauksia suunnitelmaan. Kilpailutukset, rekrytoinnit, luvat ja tilojen järjestyminen voivat viedä pahimmillaan useita viikkoja. Viestinnälle on syytä uhrata myös muutama ajatus. Mukana on usein paljon ihmisiä erilaisissa rooleissa. Itse totesimme, että olisi ollut viisasta päättää yksi yhteinen viestintäkanava, jota seuraamalla kaikki osallistujat pysyvät ajan tasalla ja voivat kommunikoida. Teimme viestintää liiankin monella viestintäkanavallamme ilman yhteistä keskustelua ja säännöllistä tilannetsekkausta. Sen takia välillä oltiin aika kaoottisessa tilanteessa valmistelujen osalta.

flashmobmainos

Mainostus on tärkeää, että saa porukkaa mukaan. Aloitusinfon kautta saimme sitoutettua ihmisiä tempaukseen. Pullan ja kahvin voima on yllättävän suuri.

  1. Hups, kuka keksi tilata sata paitaa…

Muutama sana budjetoinnista. Suurimmat kuluerät budjetissa ovat usein ulkopuolisten ammattilaisten palkkiot. Kannattaa miettiä, mitä pystytään ja kannattaa hoitaa itse tai vapaaehtoisvoimin. Mihin saadaan yhteistyökumppaneita ja mitä ostetaan? Meillä isoin satsaus oli tanssinopettajan palkkaaminen. Kilpailutuksen perusteella valitsimme Marinka Nyqvistin suunnittelemaan sopivaa koreografiaa ja vetämään harjoituksia. Marinka teki upeaa työtä ja hänen roolinsa tapahtuman onnistumisessa ja esiintyjien innostamisessa osoittautui äärimmäisen suureksi.

Toinen suuri kulu voi olla tapahtuman videointi ja editointi. Tässä hintahaitari voi olla minimibudjetista kymmeniin tuhansiin euroihin. Meillä toteutui kuvauksissa minimibudjetti ja valtava onni, kun saimme kuvausten suunnittelijaksi, toteuttajaksi ja editoijaksi Viljami Sainion. Hän teki työn osana siviilipalvelustaan, jota hän suorittaa projektin toiselle toteuttajaorganisaatiolle EHYT ry:lle. Muita kuluja flashmobista voi syntyä esiintyjien asuista tai rekvisiitasta, kiitoslahjoista, lupamaksuista, tilamaksuista, tavaroiden säilytyksestä kauppakeskuksessa, kahvituksista, markkinoinnista, äänen toistosta jne.

  1. Muistiko kukaan…

Flashmobin suunnittelu helpottuu, kun pilkkoo prosessin vaiheisiin. On hyvä nimetä ja miettiä, keitä tarvitaan osallistumaan vaiheiden toteutukseen ja kuka viimekädessä vastaa. Keskeisiä vaiheita flashmobissa, satunnaisessa järjestyksessä nimettyinä, olivat muun muassa a) esiintyjien rekrytointi b) esityksen teko ja harjoittelu c) yhteydenpito esiintyjiin, innostaminen, motivoiminen ja informoiminen d) tilojen, lupien, hakemusten huolehtiminen e) budjetti f) video- ja valokuvaus ja editointi g) tapahtumapäivän käytännön järjestelyt h) videon levitys, tiedotus, markkinointi i) koulutus- ja infotilaisuudet.

Tapahtumapäivän käytännön järjestelyt voi olla viisasta pilkkoa vielä pienempiin osiin ja tehdä lista ihmisten tehtävistä: Kuka ohjaa esiintyjät paikoilleen? Miten esiintyjä kootaan ja ryhmitellään (me käytimme eri värisiä rannenauhoja ja papereita)? Ketkä huolehtivat tavaroista, laukuista ja ulkovaatteista? Jaetaanko kiitoslahjoja? Tavataanko esityksen jälkeen jossain? Kuka huolehtii musiikista ja kuvausryhmästä? Ottaako joku vastaan median edustajia, jos heitä tulee paikalle?

 

Onnistunut tempaus on innostuneiden osallistujien ansioita. Kiitos kaikki mukana olleet ikäihmiset ja lapset!

Onnistunut tempaus on innostuneiden osallistujien ansioita. Kiitos kaikki mukana olleet ikäihmiset ja lapset!

 

  1. Taidot käyttöön ja rohkeutta luottaa

Älä epäile mukana olevien ihmisten osaamista. Anna rohkeasti esiintyjien ideoiden, ajatusten ja tekemisen tulla osaksi yhteistä esitystä. On tärkeää, että jollain on koko homma hanskassa, mutta vastuuta voi jakaa myös esiintyjille, jos he sitä haluavat. Ainakin meillä flashmobiin osallistujat ottivat mielellään erilaisia haasteita vastaan. Esimerkiksi kuvaajiksi tuli ikäihmisiä ja osasta tanssijoiden sisääntuloista esityksen aikana huolehtivat itse tanssijat eli ikäihmiset. Yhdessä luodussa ollaan innolla mukana.

On hyvä muistaa, että flasmobin kautta tavoittaa suuren joukon ihmisiä. Meillä yksin esiintyjiä oli mukana noin 70 henkilöä. Projektin toteuttajien kannattaa miettiä yhteydenpidon tavat esiintyjiin ja osallistua itse aktiivisesti kaikkiin harjoituksiin. Myös yhteiset aloitus- ja lopetustilaisuudet ovat tärkeitä. Kaikissa kohtaamisissa luodaan yhteistä tekemistä, kuullaan ideoita, innostutaan ja innostetaan yhteisistä päämääristä ja tavoitteista. Tätä projektihenkilöstön oman aktiivisen osallistumisen ja yhteisen tavoitteen viestimisen merkitystä emme ehkä itse osanneet riittävästi huomioida. Mukanaolo harjoituksissa on erinomainen tilaisuus ohjata ja innostaa osallistujia tutustumaan sosiaaliseen mediaan ja internetiin. Mistäpä löytyisi parempi motivoija, kuin oman esityksen löytäminen, seuraaminen ja jakaminen verkossa. Oman oppimisen lisäksi esiintyjistä tulee parhaimmillaan myös innostuneita lähettiläitä tuotosten ja kokemusten jakamiseen ja levittämiseen.

  1. Lupia mä metsästän, tahdon saada…    

.. oikeuden käyttää musiikkia ja toteuttaa flashmobin julkisella paikalla turvallisesti. Yllättävän monta eri lupaa tarvitsee julkisessa paikassa olevan esityksen toteuttamiseen sekä sen taltiointiin ja verkossa levittämiseen. Lupia ja lupamaksuja tarvitsee muun muassa musiikin esittämiseen, musiikin tallentamiseen ja tallenteen esittämiseen. Lupia tarvitaan myös esiintymispaikkaan ja  sen turvajärjestelyihin liittyen.

Flashmobin kohdalla kannattaa soittaa poliisin lupapalveluun ja tiedustella millaisen ilmoituksen he haluavat tapahtumasta. Meillä kävi hyvin. Kirjoitimme sähköpostin, jossa kerroimme mitä järjestämme, missä, kauan se kestää, kuinka paljon odotamme paikalle väkeä ja kuinka olemme huolehtineet turvallisuudesta. Viimeinen seikka on muutes tärkeä. Varmista, että mahdollisen häiriköinnin takia olet joko sopinut paikan vartijoiden kanssa siitä, että he huolehtivat häiriköt pois tai järjestä itse paikalle tarvittava määrä järjestyksenvalvojia. Lupien selvittämiseen löytyy hyviä neuvoja netistä, mutta varautua kannattaa myös viivästyksiin ja soittokierroksiin erilaisille tahoille levy-yhtiöitä ja artisteja myöten.

  1. Kajareista raikui musiikki…

… ei muutes olisi raikunut, ellemme olisi ajoissa varmistaneet voiko kauppakeskuksen keskusradioita käyttää. Kauppakeskuksen henkilökunnan kanssa kannattaa sopia hiljaisesta hetkestä esityksen ajaksi, ettei taustalla pauhaa mainosmusiikkia tai -kuulutuksia.Esityspaikkaan kannattaa käydä tutustumassa huolella ennen H-hetkeä. Miten saa esityspaikassa äänet kuulumaan riittävän hyvin? Onhan pistorasioita sopivissa paikoissa, jos niitä tarvitsee. Johtoja ei yleensä saa vetää kulkuväylille. Minne esiintyjät jättävät takkinsa ja laukkunsa? Ihmisten yleistä liikkumista esityspaikan ympäristössä kannattaa seurata ja miettiä liikkuuko paikalla luonnostaan potentiaalista yleisöä vai pitääkö yleisöä erikseen houkutella paikalle. Meneekö esiintymispaikan läpi kulkureittejä esim. hisseille?

Flashmobin bändi ei olisi ihan onnistunut hoitamaan koko musiikkia heidän soittimillaan.

Flashmobin bändi ei olisi ihan onnistunut hoitamaan koko musiikkia heidän soittimillaan. Ja vauhtiakin taisi olla siihen vähän liikaa.

  1. And action – kamerat käy!

Flashmobin idea kulminoituu tietysti tapahtuman kuvaamiseen, eikä vain tapahtumahetkellä vaan pitkin matkaa. Itse kuvasimme materiaalia harjoituksista ja infotilaisuuksista. Näistä materiaaleista tehtiin ns. making of –video, joka on tämän blogin lopussa.

Esiintymispaikkaan tutustuessa on hyvä miettiä mihin voi asetella kamerat jalustoineen ja missä kuvaajat liikkuvat. Flasmobin videoinnissa kannattaa käyttää useita kameroita ja kuvakulmia, jotta esitys saa näyttävyyttä videolla. Itse käytimme yhtä GoPro-kameraa, joka kiinnitettiin kattoon kuvaamaan yleiskuvaa sekä useita järjestelmäkameroita ja mobiililaitteita. Kuvakulmiin tuli tällöin elävyyttä. Haimme mukaan kuvaajiksi vapaaehtoisia ikäihmisiä, joille järjestimme pienen koulutuksen digitaaliseen kuvaamiseen. Kuvausta varten on hyvä tehdä suunnitelma ja miettiä tärkeät hetket, jotka haluaa esityksessä saada ikuistettua. Jonkun täytyy muistaa kuvata nämä huippuhetket tai muuten ne ovat mennyttä.

  1. Näin yhdessä ain, käymme rinnakkain…

Hyvät yhteistyökumppanit ovat kultaakin arvokkaammat flashmobin toteuttamisessa. Varsinkin siinä tilanteessa, kun sitä toteutetaan puhtaasti vapaaehtoispohjalta ilman suuria rahoja. Meillä oli onni saada Kampin ja Töölön palvelukeskukset mukaan toteuttamaan tempausta. Heiltä saimme tilat käyttöön harjoitteluun ja heidän kauttaan löytyi myös innokkaita tanssijoita, kuvaajia ja apua harjoituksiin. Yhteistyökumppaneita kannattaa huomioida, kiittää ja linkittää myös flashmob-videon levitysvaiheessa.

 

Nyt huokaisemme helpotuksesta, kun flashmob-kiireet vihdoin ovat hellittäneet ja olemme päässeet nauttimaan lopputuloksesta. Monta asiaa olemme oppineet mutkien kautta, mutta tärkeintähän on usein matka ja oivallus, ei päämäärä. Kaikkein suurinta resurssia ja onnistumisen edellytystä on kuitenkin valitettavasti vaikea suunnitella tai hallita. Tärkeintä on ihminen ja tunne. Spontaani, aito ilo. Heittäytyminen ja hyvä fiilis, joka välittyy videon katselijalle asti. Pieni kotikutoisuuskaan ei haittaa, koska se tuo some-tempauksiin usein elämän makua, aitoutta ja tunnelmaa. Mielestämme videota katsellessa tulee hyvä mieli. Vai, mikä fiilis?

 

 

Koko prosessihan piti myös saada talteen omaksi videokseen: Flashmob Mikä Fiilis! Making of -video.

 

Ida-Maria ja Marja
Kirjoittajat ovat LähiVerkko-projektin projektisuunnittelija ja projektipäällikkö
Arvioinnissa ollut mukana myös tanssinopettaja Marinka Nyqvist

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Olipa kerran palvelu

Olipa kerran pikkuinen kylä. Kylän sydämessä oli sinisenä kimmeltävä suuri järvi, jonka rannoilla kohosivat punamullalla maalatut talot. Tiistaisin ja lauantaisin kylän soraisia katuja ajeli kauppa-auto. Sen saapumista tyttö odotti nenä ikkunassa.

Keltaisen auton kaartaessa kohti postilaatikkoa tyttö hyppäsi kumppareihinsa ja loikki pihakoivikon poikki tienvarteen. Lauantaipussi sylissään hän istui isolle kivelle tien reunaan kuuntelemaan töyhtöhyyppien naukuvaa kieppumista keväälle tuoksuvan pellon päällä tai katselemaan, kun muuttolinnut aurasivat taivasta syksyn tieltä.

Arkisin tyttö ajoi polkupyörällään kuoppaista hiekkatietä kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle kyläkoululle. Koulun kyljessä nökötti pieni posti ja kyläkauppa. Muille asioille ajettiin kirkonkylälle, joka oli rakentunut suuren keltaisen puukirkon ympärille. Kirkolta löytyivät kaikki palvelut, mitä tyttö osasi kuvitella tarvitsevansa.

Vuodet kuluivat. Kirkonkylän uusi virastotalo tyhjeni. Pitäjän raitilta katosivat posti, terveysasema, kela, poliisi, paloasema, pankkikonttorit ja ambulanssit. Kyläkaupat ja koulut autioituivat ja kauppa-auto ruostui entisen linja-autoaseman pihaan. Tyttökin oli muuttanut Helsinkiin töiden perässä ja joidenkin vaiheiden jälkeen päätyi Eläkeliittoon projektitöihin.

Palvelut ovat pikkuhiljaa, mutta kiihtyvällä vauhdilla, siirtyneet suuriin kaupunkeihin ja ennen kaikkea verkkoon. Tätä kehitystä voidaan kutsua myös palvelutalouden digitalisaatioksi. Ihmisen kannalta se tarkoittaa sitä, että kylänraitilta on astuttava tiedon valtatielle internettiin.

Tänä päivänä ihminen voisi halutessaan hoitaa lähes kaikki asiansa omalta tietokoneeltaan poistumatta koskaan kotoaan: tilata kauppakassin, täyttää veroilmoituksen, keskustella lääkärin kanssa, maksaa laskut, hankkia tavaroita ja vaatteita jne. Pankit ja monet muut toimijat ovat ottaneet käyttöönsä myös asiakaspalvelun videoyhteyttä käyttäen.

Palveluiden siirtymisessä internettiin on paljon hyvää. Erityisesti hyvä näyttäytyy Suomen hyvinvoinnin näkökulmasta mahdollisuuksina kasvavaan tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Verkkojen, bittien ja digitaalien keskellä maailmaa ihmettelee kuitenkin ihminen. Ihan tavallinen sellainen. Tavallisine tietoineen, taitoineen ja tarpeineen ja riippuvaisena yhteiskunnasta sekä sen palveluista. Muistetaanko ihminen?

Miten huolehditaan siitä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia keskeisten palvelujen saamisessa? Otetaanko aidosti huomioon palveluiden esteettömyys ja saavutettavuus eli se, että kaikilla meistä on mahdollisuus käyttää verkkopalveluita? Entä ne, joilla ei ole näppäriä sormia ja tarkkoja silmiä?

Palvelujen tarjoajat pyrkivät ehkä vastaamaan näihin kysymyksiin palveluita kehittäessään, mutta miltä tilanne näyttää käytännön elämässä. Miten tieto käytännön elämästä kulkeutuu takaisin palvelujen tarjoajille? Ja kuka katsoo kokonaisuutta, kuten esimerkiksi internet-yhteyksien toimimista, ihmisten tietojen ja taitojen riittävyyttä, mediasivistystä, pääsyä koneille ja palveluiden helppokäyttöisyyttä?

Haluaisinkin haastaa myös meitä käyttäjiä antamaan palautetta ja ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mitkä ovat sähköisten palveluiden suurimmat haasteet ja miten ne voitaisiin voittaa, erityisesti ikääntyvän kansalaisen näkökulmasta? Parhaimmillaan palvelujen sähköistyminen tuottaa yhteiskunnalle ja sen kansalaisille paljon hyvää. Esteettömistä palveluista hyötyvät aivan kaikki.

LähiVerkko-projektissa kehitämme parhaillaan verkossa kasvokkain tapahtuvaa palvelua. Tulemme testaamaan erilaisia videoyhteyksiä palvelun toteuttamiseksi neuvontapalvelussamme. Tätäkin kautta voi kokeilla, miltä asiointi internetissä tuntuu.

 

Marja Pakarinen
Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin projektipäällikkö 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Jaetun ilon ja surun äärellä – vinkkejä kuvapuhelun kautta toimivalle vertaisryhmälle

Nykyaikana on helppo pitää ryhmän kesken yhteyttä, vaikka porukka olisi hajallaan ympäri Suomea.  LähiVerkko ja TunneMieli-projekti kokeilivat yhdessä, miten ikäihmiset eri puolella Suomea voisivat tavata vertaisryhmänä Skypen ryhmäpuhelutoiminnolla. Tässä pilotissa huomattuja innostavia asioita ja ikäihmisten kokemuksia pilotin ajalta.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäsi se, että toiset ryhmäläiset tavattiin kasvotusten aloituskoulutuksessa. Tämä teki toiset ihmiset konkreettisimmiksi, lähemmiksi ja sai ryhmäytymiseen myönteisen alun aikaan. Yhteisen ryhmäidentiteetin kannalta erityisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana oleminen toi ryhmään ”me-henkeä”. Maaliskuussa 2014 käynnistettiin LähiVerkon ja TunneMieli-projektin yhteistyönä Tukiverkko-pilotti tapaamalla osallistujat Eläkeliiton toimistolla kahdessa ryhmässä. Tapaamisiin osallistui yhteensä 12 TunneMieli–peruskurssin käynyttä henkilöä eri puolilta Suomea. Tapaamisissa tarkastettiin, että Skype-ohjelma toimii jokaisen koneessa ja sovittiin ajat ryhmäpuheluille.

Tukiverkon ryhmät koettiin myönteiseksi ja jaksamista tukevaksi toiminnaksi. Toiminnan säännöllisyys ja ryhmän samana säilyminen olivat tärkeitä asioita osallistujille. Tukiverkko-pilotin tavoitteita olivat mm. sähköisen vertaisryhmätoiminnan kehittäminen ja ohjaaminen. Tämä toteutettiin järjestämällä joka kuukausi kuvapuheluja kahden erikokoisen ryhmän kesken loppuvuoden ajan. Puheluiden aloittajana ja puheenjohtajana toimi TunneMieli-projektin työntekijä.

Myös molempien sukupuolten edustuksen nähtiin olevan ryhmän toiminnan kannalta rikkaus, joka toi erilaisen puhetavan ja näkökulman aiheisiin. Kokemusten jakaminen turvallisessa ilmapiirissä antoi tunteen, siitä että tulee tarvittaessa kuulluksi ja nähdyksi.
Eri kokoisista ryhmistä enemmistö koki pienen ryhmäkoon (4-5 henkilöä) toimivammaksi kuin suuremman (6-8 henkilöä). Pieni ryhmä koettiin turvalliseksi ja siellä saatiin enemmän puheaikaa kuin suuremmassa, jolloin tutustuminen helpottui ja tuttuuden tunne lisääntyi. Skypen teknisen toimivuuden kannalta havaitsimme pienemmän ryhmäkoon paremmaksi.

”Ryhmäpuhelut toivat varmuutta omaan vapaaehtoistoimeen, kun sai jutella muiden vapaaehtoisten kanssa, jotka ymmärsivät missä mennään.”
”Jo pelkästään puheluaikojen olemassaolo, josta synty myönteinen kokemus ja odotus seuraavaan tapaamiskertaan, antoi toimintaa ja jaksamista tukevan merkityksen. Tämän voi jossain määrin nähdä turvallisuuden kokemuksena, että on olemassa jokin paikka jossa voi kysyä apua ja jakaa asioista. ”
”Ilolla odotti, että kuulisi toisten mielipiteitä ja tulisi myös itse kuulluksi.”
”Pieni turvallinen ryhmä, ihmiset tietävät ja tuntevat toisensa. Tulee tunne että ne ymmärtää minua.”
”Näki toiset, se oli tärkeää. Puhumiseen liittyvä kehon kieli ja sen näkeminen on tärkeää. Kun näki toisen, piti katsoa sitä joka puhui, ei voinut mennä pois tilanteesta tekemään jotain muuta.”
”Oltiin samalla aallonpituudella – huomasi, että omat ongelmat eivät ainutlaatuisia, ne saavat mittasuhteetkun ääneen lausutaan.”

Tukiverkko-pilotti oli osallistujille tärkeä ja se sai paljon myönteistä palautetta. Enemmistö osallistujista jatkaa ryhmäpuheluja itsenäisesti, ilman Eläkeliiton henkilökuntaa apuna. Skype-ryhmäpuheluissa ja varsinkin kuvapuheluissa on hyvä ottaa myös huomioon osallistujien käyttämät laitteet. Tässä muutamia havaintojamme eri laitteisiin liittyen:

  1. Ryhmäpuhelun aloittajan pitää käyttää pöytä- tai kannettavaa tietokonetta. Taulutietokoneella ja älypuhelimella voi myös osallistua, mutta pelkästään äänipuhelun muodossa. Kahdenkeskisissä puheluissa voi taulutietokoneilla ja älypuhelimilla olla myös kuvayhteys.
  2. Puhelut onnistuvat teknisesti paremmin pienemmällä ryhmällä. Puheluissa tapahtuu useammin äänenlaadun heikkenemistä ja pätkimistä ryhmäkoon kasvaessa yli viiden osallistujan. Äänen- ja kuvanlaatu on paljolti kiinni osallistujien internetyhteyden voimakkuudesta. Jos kaikilla osallistujilla on hyvä yhteys, ryhmä voi olla tarvittaessa isompikin.

Lopuksi vielä kuusamolaisen Aino-Maijan mietteitä ryhmästä:

”Tämä toi uusia näkökulmia ja tapoja toimintaan. Keskusteltiin pulmatilanteista ja erilaisista haasteista yhdessä. Pilotti antoi uskoa ja voimia omaan tekemiseen. Tärkeintä oli hyvä vertaistuki, joka jatkuu edelleen. Jaettu suru puolittuu – jaettu ilo moninkertaistuu.

LähiVerkko ja TunneMieli-projektit tuottavat tänä vuonna ohjeet kuvapuhelinryhmän muodostamiseen ja kehittämiseen. Sinäkin voit perustaa oman ryhmäsi!

 

Jouni Ahonen (LähiVerkon aluesuunnittelija) ja TukiVerkko-pilottilaiset
Kirjoitus on osa LähiVerkon pilottien raportointia. 

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

Lataa lisää