pikkukuva

Puolikkaita projektimuistoja

Kun kirjoitan tätä, LähiVerkko-projektia on vielä 4,5 kuukautta jäljellä. Haluaisin jakaa teille muutamia projektimuistoja. Ne ovat tosin hiukan vajavaisia, olenhan ollut projektissa mukana vain puolikkaana työntekijänä.

LähiVerkko-projekti on omassa työhistoriassani ensimmäinen, jota olen ollut alusta asti käynnistämässä. Projektityöskentelyä kuvastaa usein innovatiivisuus, kokeilunhalu ja epävarmuus. Kaikki nämä elementit olivat alusta asti läsnä myös LähiVerkossa. Ensimmäinen palaverimme kolmen työntekijän kesken Eläkeliiton toimiston keittiössä oli lähinnä ihmettelyä, mitäs me nyt sitten tehtäisiin. Ideoita oli paljon, oli vaikea päättää mistä aloittaa. Into oli suuri saada kaikki ideat valmiiksi heti! Jos jotakin, niin epävarmuuden sietoa tämä projekti on minulle opettanut. Lopulta päätettiin aloittaa nettisivuista ja projektin ilmeestä. Nimeäkin mietittiin, kertooko muka LähiVerkko kenellekään mitään? Muistan, että puheissa haaveilimme jostain senioriverkon kaltaisesta nimestä, mutta se oli harmiksemme jo varattu. Näin jälkikäteen ajateltuna, nimi LähiVerkko on ollut oikein hyvä. Ensimmäinen projektivuosi meni hyvin käytännönläheisissä merkeissä, saimme oman toimiston, nettisivut ja logon, teimme projektille ensimmäisen esitteen ja haimme paikkaamme muiden vastaavanlaista työtä tekevien projektien joukossa.

Toinen projektivuosi oli ehkä koko projektimme vaikein. Projektipäällikkömme Marja jäi äitiyslomalle ja kaksi muuta työntekijää vaihtoivat työpaikkaa. Olimme hetken aikaa kuin laiva myrskyssä, täysin ilman ohjausta. Pelastus tuli kahden uuden työntekijän muodossa. Ida-Maria ja Riikka toivat innokkuutensa ja osaamisensa projektin käyttöön ja siitä alkoikin kokonaan uusi luku. Yhtäkkiä suunnitelmat muuttuivat todeksi. Marjan palaaminen ruoriin äitiyslomansa jälkeen viimeisteli projektin oikean kurssin.

Kuvia matkan varrelta, tietotekniikka läsnä tavalla tai toisella

Muistan kun projekti oli vähän yli puolenvälin. Tuntui, että aikaa on vielä tehdä monenlaista, kokonaista kaksi vuotta. Kuitenkin monet tehtävistä asioista oli jo kirjattu toimintasuunnitelmaan, ja viimeisenä vuonna ei enää uusia asioita aloiteta. Se on jo juurruttamisen aikaa. Silloin tunsin haikeutta, olemmeko tehneet riittävästi?

Nyt kun projektimme on loppusuoralla, oloni on ylpeä. Uskon, että olemme muuttaneet maailmaa. Ainakin yksittäisten ihmisten! Viisi vuotta on lyhyt aika isoille projekteille, mutta henkilökohtaiselle elämälle pitkä. Projektin aikana olen ehtinyt muuttanut kaksi kertaa, saatellut tyttäreni eskarista koulutielle, opiskellut maisteriksi ja tavannut elämäni rakkauden. LähiVerkko antoi minulle aiheen graduuni, ja ymmärrykseni teemasta ikäihmiset ja tietotekniikka on täysin uudella tasolla verrattuna siihen, mitä se projektin alussa oli. Projekteissa saa usein tehdä monenlaista. LähiVerkon aikana olen saanut ohjata ja kouluttaa, toteuttaa ideoita aina kännykkäsovelluksesta mainosvideoihin, sisustaa messuosastoa ja jopa tanssia (kyllä! Flash Mob Kampissa syksyllä 2015 edellytti myös työntekijöiden osallistumista tanssitunneille).

Pian on kuitenkin jäähyväisten aika. Monet ihmiset ovat tulleet projektin aikana tutuiksi, osa läheisiksi. Toisten kanssa matka vielä jatkuu, osan kanssa tiet erkanevat. Kiitos parhaimmalle projektipäällikölle Marjalle lukuisten langanpätkien yhdessä pitämisestä, Jounille loputtomasta rauhallisuudesta ja kaikista neuvoista, Riikalle verkostoista ja sovellusvelhoilusta, Ida-Marialle älystä ja koulutustaidoista ja Hannalle tutkimuspohdinnoista. Kiitos Eläkeliiton työkavereille, oli ilo nähdä pala toisenkin järjestön arjesta. Kiitos kaikille keiden kanssa tiemme ovat kohdanneet projektin aikana. Jokainen kohtaaminen jättää jäljen.

Maarit Nyqvist

Kirjoittaja on Lähiverkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija

Yhteystiedot: maarit.nyqvist(at)ehyt.fi

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Inspiroidutaan!

Voiko tietotekniikasta inspiroitua? Voiko yli 80-vuotiaana innostua uuden oppimisesta? Voiko elämässä löytää aivan uuden vaiheen koska tahansa?

Minä sanoisin kyllä kaikkiin kolmeen.

Vaikeampaa on saada joku toinen innostumaan tietotekniikasta, uuden oppimisesta tai uudesta elämänvaiheesta. Näin kesän kunniaksi keräsin keväältä muutaman idean miten vastahankaisen ystävän, epäilevän Tuomaan tai jääräpäisen puolison voisi saada innostumaan.

1. Älä oleta!

Tästä mielestäni kaikki lähtee. Me emme koskaan tiedä täysin miten joku suhtautuu käsillä olevaan asiaan. Emmekä tiedä miksi hän niin suhtautuu. Älä siis oleta, että yli 80-vuotias ei ole kiinnostunut älypuhelimesta, jos sinä itse et ole niistä niin kiinnostunut. Älä oleta, että kuka tahansa voi hurahtaa somen maailmaan samalla tavalla kuin sinä. Älä oleta, että sairaus on este tabletlaitteen käyttöön. Ja mikä ratkaisevinta, älä oleta tietäväsi mikä on apua kysymään tulleen ongelma, vaan anna hänen kertoa. Kun oletat, estät toiselta mahdollisuuden innostua.

Olettamista tärkeämpi on kysyä. Kysyä monella eri tavalla ja monenlaisia kysymyksiä. Netikäs-verkkokursseilla olen kysellyt ihmisten nykyisestä teknologian käytöstä, millainen teknologiahistoria heillä on ollut, mitkä ovat olleet positiivisia käyttökokemuksia ja mitkä negatiivisiä.  Yhteisestä keskustelusta on syntynyt oivalluksia, puolin ja toisin. Kun en ole olettanut tietäväni, on jäänyt tilaa innostumiselle ja aiheesta inspiroitumiselle. Monen kurssilaisen arkeen on avautunut uutta pohdittavaa, tehtävää ja mahdollisuuksia.

 

2.Kuuntele!

Oletko oikeasti pysähtynyt kuuntelemaan toista? Itse huomasin joitakin vuosia sitten, että vaikka osasin kysyä, en osannut kuunnella tarkkaan. Kuuntelemisella tarkoitan tässä kohtaa muutakin kuin hiljaa pysymistä. Tarkoitan sitä, että keskittyy toiseen ja kuulee  mitä hän sanoo, eikä pyöräytä asiaa omien tunteiden ja odotusten läpi sellaiseksi havainnoksi, joka miellyttää itseään. Kuulee oikeasti mitä toinen sanoo.

Olen huomannut, että uudesta innostumiseen tarvitaan kokemus kuulluksi tulemisesta. Väärinymmärykset tekevät hallaa inspiroitumiselle, sekä omalle että toisen.

Kouluttajana olen myös todennut, kun jättää tilaa kuuntelemisella mahdollistaa innostumisen kehittymisen. Älä kiirehdi asioita läpi vaan anna itsellesi mahdollisuus kuunnella ja katsoa muiden reaktioita, ajatuksia ja mikä tärkeintä sanoja. Vaikka aika olisi rajallinen, inspiroituminen lähtee mahdollisuudesta sanoittaa asiansa toiselle (siis kouluttajalle, ystävälle…). Useimmiten puhujan omat sanat voivat olla oman inspiraation lähde ja kannattelija. Sinä olet vain lannoite, joka saa sen puhkeamaan kukkaan. Ja yllättävän paljon pitää antaa tilaa myös teknologiasta puhumiselle, jotta sen kokeileminen alkaa kiinnostaa ihmistä.

 

3. Yhdessä!

Tämä on varmasti yksi meidän LähiVerkon tärkeimmistä ohjenuorista. Näyttämällä ja tarjoamalla mahdollisuuden kokeilla itse, saa ihmiset kiinnostumaan. Kokeilemiseen ei pidä kuitenkaan jättää ihmistä yksin. Yhdessä tehden ja iloiten onnistumisista, ihminen hahmottaa paremmin mihin pystyy ja mitä hänen pitäisi tehdä oppiakseen paremmaksi. Kun on toinen, jolle näyttää oma riemu, inspiroituminen jää niin sanotusti päälle.

Ehkä ihaninta yhdessä teknologiaan tutustumisessa on mahdollisuus paljastaa oma osaamattomuutensa. Vaikka itse koulutan lähes viikottain erilaisista sosiaaliseen mediaan ja teknologiaan liittyvistä aiheista tiedän, että samalla osaan vain murto-osan siitä kaikesta mitä olisi mahdollisuus osata. Se on vapauttavaa, kun voi sanoa, etten minä tiedä, mutta selvitetään yhdessä. Tai kuten minä usein sanon: ”Kysytään Jounilta!” tai ”Kysytään hakukoneelta!”. Yhdessä tiedon kaivaminen on paljon mukavempaa kuin yksinään. Esimerkiksi hakusanoja keksii paremmin kaverin kanssa kuin yksin.

 

4. Löydä!

Minusta inspiroitumisen ehkä tärkein käynnistäjä on löytäminen. Itsessään jonkin uuden tai unohtuneen asian löytäminen. Oppimisen ilon löytäminen on teknologian käytön ja sen opettelun kohdalla äärimmäisen tärkeää. Pakottamalla ei tee kuin hallaa. Inspiroituminen voi johtaa oppimisen iloon, mutta myös toisin päin.

Olen huomannut, että moni väittää ”en minä tässä iässä enää mitään opi” tai ”en minä ole sellainen joka…”.   Minä uskallan sanoa, että löytämällä itsestään voi oikeasti pystyä ja tehdä asioita, joita ei ikinä olisi kuvitellutkaan tekevänsä. Täytyy vain löytää itsestä rohkeus kokeilla, päättäväisyys tehdä ja puolihullu uteliaisuus kysyä.

Omaa elämää saa muuttaa, vaikka ikää olisi 80 vuotta. Elämän ihana rikkaus on siinä, että aina saa löytää itsestään uutta ja siten uusia asioita elämään. Itsestään saa inspiroitua ja innostua! Teknologian kautta ja avulla voi sen myös tehdä.

 

Minä inspiroiduin viimeeksi

  • ihanasta langasta, joka muistutti minua siitä, kuinka hyvin neulepuikot sopivat käteeni.
  • keskustelusta ystäväni kanssa, jossa pohdimme millaisia vahvuuksia meillä on ensi vuoden uusiin haasteisiin.
  • ukulelesta ja ipadista olevasta appsista, jolla pystyi virittämään soittimen. Niin ja tietenkin kärsivällisestä puolisosta, joka opetti sointuja ärräpäitteni keskellä.

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija, joka kouluttaa erityisesti Netikäs-materiaaliin liittyen ja opettelee löytämään itseästään uutta. 

 

 

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Kohtaamispaikka suorana verkossa

Elokolot ovat kansalaisten kohtaamispaikkoja, jotka saivat alkunsa 1990-luvulla. Ne ovat nykyään Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja sen paikallisten jäsenyhdistysten ylläpitämiä. Elokolot ovat kaikille avoimia, päihteettömiä kohtaamispaikkoja. Niiden tavoitteena on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen päihdehaittoja ehkäisemällä ja tukemalla ihmisten omaehtoista, aktiivista elämää. Elokoloja on kuusi kappaletta: Helsingissä, Hyvinkäällä, Lahdessa, Pirkkalassa, Tampereella ja Turussa. Niissä tarjotaan mm. vertaistukea, palveluneuvontaa sekä luottamuksellista keskustelua työttömille, nuorille, eläkeläisille ja syrjäytymisuhan alaisille.

Elokolojen ovet ovat auki kaikille. (kuva: Jonna Yletyinen)

Miten tämä sitten liittyy LähiVerkkoon? LähiVerkkolaisilla on projektin viime vuosina kertynyt kokemusta webinaarien eli verkon välityksellä pidettävien seminaarien tai koulutusten järjestämisestä. Webinaareihin on käytetty Adobe Connect -nimistä verkkokokousohjelmaa.

Viime vuonna Elokolot ilmaisivat kiinnostuksensa webinaarien järjestämiseen. Ensimmäisen webinaarin järjesti vuoden 2016 marraskuussa Pirkkalan Elokolo aiheesta ”Kela toimeentulotuen maksajana”. Seuraavina vuoroissa olivat Helsingin Elokolo aiheenaan ”Lääkkeet ja alkoholi”, ja Tampere aiheenaan ”Rahapelaamisen hallinta ja ongelmapelaajan kohtaaminen”. Loputkin Elokolot järjestävät omat webinaarinsa lähiaikoina. Näiden webinaarien sisältö on kokonaan Elokolojen valitsema ja tuottama.  LähiVerkkolaiset ovat mukana webinaareissa teknisenä tukena ja välineiden lainaajana.

LähiVerkko on kokenut Adobe Connectin hyväksi, mutta alussa jonkin verran harjoitusta vaativaksi verkkoneuvottelu- eli webinaariohjelmaksi. Tästä johtuen menimme pariin ensimmäiseen seminaariin paikan päälle varmistamaan, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Elokolot pitivät webinaarit omilta tietokoneiltaan ja LähiVerkko toi paikalle osaamisensa lisäksi web-kameran ja mikrofonikuulokkeet, joilla lähetyksen laatu paranee huomattavasti. Webinaarien aikaan muissa Elokoloissa oli myös yleisöä seuraamassa webinaareja, joten oli toivottavaa, että tekninen puoli sujui alusta asti jouhevasti.

Ennen webinaaria muihin Elokoloihin lähetettiin sähköpostilla kirjalliset ohjeet verkkokokoukseen kirjautumisesta. Tähän kuului sekä kuvallinen käyttöohje että webinaarihuoneen osoite. Adobe Connect on webinaarin järjestäjälle maksullinen ohjelma, mutta webinaareihin voi osallistua ilmaiseksi. Webinaarin seuraajat, tässä tapauksessa muut Elokolot, eivät tarvinneet käyttäjätunnuksia vaan kirjautumissivulla piti antaa vain nimi tai nimimerkki. Osallistujia pyydettiin myös saapumaan paikalle puolisen tuntia ennen varsinaisen lähetyksen alkua, jotta mahdolliset ongelmat ehdittiin korjata.

Kotoa osallistuja voi keskustella chat-ikkunan kautta, seurata luennoitsijan toimintaa ja näkee samat esitysdiat kuin Elokolossa olijat. (Kuva: Kuvakaappaus Adobe Connect -huoneesta.)

Adobe Connectiin voi ladata kuvia ja esimerkiksi PowerPoint-esityksiä mukaan esityksiä selkeyttämään, kuten näissä webinaareissa tehtiin. Näkymiä ja puhujien esityksiä voi vaihtaa lennosta yhdellä hiiren painalluksella, mikä on hyödyksi, kun webinaarissa on useampi luennoitsija. Vaikka luennoitsijat käyttivät äänen lisäksi omaa videokuvaansa esityksissään, jo puolen tunnin – tunnin esitys saattaa käydä tylsäksi ilman havainnoillistavia kuvia ja tekstejä. Kaikille tuttu PowerPoint-esitys auttaa sekä luennoitsijaa muistamaan asiansa paremmin että tekee webinaarista seuraajille mielenkiintoisemman.

Webinaarin pitäjät voivat myös määritellä, mitä mahdollisuuksia seuraajilla on osallistua webinaariin. Mikäli webinaarissa on paljon seuraajia, voi olla parasta, että muut kuin luennoitsija pystyvät ainoastaan kuuntelemaan luentoa. Muuten esitykseen saattaa tulla liikaa keskeytyksiä ja häiriötekijöitä. Tässä tapauksessa yleisöä oli sen verran rajattu määrä, että heille annettiin mahdollisuus tarvittaessa puhua mikrofoniin sekä kirjoittaa kysymyksiä ja kommentteja kaikille näkyvään keskusteluikkunaan.

Käyttämässämme verkkokokousohjelmassa on myös tallennusmahdollisuus. Nämä webinaarit tallennettiin ja tallenteen osoite lähetettiin jälkeenpäin osallistujille, koska sitä toivottiin. Kaikki kiinnostuneet eivät pääseet webinaarin aikaan paikalle, joten tallenteet tulivat tarpeeseen.

Palaute tähän mennessä pidetyistä webinaareista on ollut positiivista. Välimatkojen poistuminen oli yksi tärkeimmistä vaikutuksista, mutta myös tallenteen katselumahdollisuus oli kiitelty ominaisuus. Tunnin pituisessa luennossa tulee esiin helposti monta asiaa, joita ei muistakaan jälkeenpäin, vaikka olisikin ollut paikalla.

 

Jouni Ahonen
Kirjoittaja on LähiVerkon aluesuunnittelija, joka on vetänyt viimeisen kahden vuoden aikana ainakin 30 webinaaria. 

Tarkempaa tietoa LähiVerkon järjestämistä webinaareista löydät sivulta www.lahiverkko.fi/webinaarit

 

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Muruset ihastuttivat Lapsimessuilla

Muruset, eli vapaaehtoiset nettimummomme, ihastuttivat Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa 21. – 23. huhtikuuta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Muruset astuivat julkisuuden valokeilaan. Odotus kannatti, sillä messuosastomme keräsi paljon ihastelua ja kannustavia kommentteja. Osastomme oli kuin nettimummolamme – paitsi että nyt sinne pääsi kävelemään sisään ja istahtamaan pehmeälle sohvalle. Lapsille oli tarjolla monenlaista tekemistä: oli leluja leikittäväksi ja kirjoja luettavaksi. Piirtämistä varten oli paperia ja värikyniä kaikissa sateenkaaren väreissä. Suut saatiin makeaksi mummolan Ässä-kekseillä. Silti parasta osastollamme olivat oikeat mummot, jotka jaksoivat jutella jokaisen lapsen kanssa.

Osastomme juuri kasattuna odottamassa messukävijöitä

 

Tuulikki Murusen kädestä on mukava pitää kiinni

Tuulikki Murusen kädestä on mukava pitää kiinni

Kaiken kaikkiaan osastollamme vieraili kolmepäiväisten messujen aikana reilut 700 henkilöä, joista yli puolet oli lapsia.

”Aina se virkistää ja avartaa, kun lähtee liikkeelle omista ympyröistään. Näki, että Suomessa lapsia riittää ja kiittää saadaan siitäkin, millaisissa oloissa Suomessa eletään.” – Elina Murunen

Muruset-toiminta käynnistyi yli vuoden kestäneen koulutus- ja harjoittelujakson jälkeen helmikuun alussa 2017. Muruset ovat vapaaehtoisia verkkoisovanhempia, joiden tehtävänä on jutella netissä lasten ja nuorten kanssa. Nettimummolatoiminta on suunnattu pääasiassa alakouluikäisille. Muruset toimivat tällä hetkellä kahdessa eri paikassa: virtuaalihotelli Habbon Nettimummola-huoneessa sekä Murusten omassa Muruset-chatissa osoitteessa www.muruset.fi. Muruset ovat saaneet nimensä siitä, että he toimivat monessa eri paikassa, murusina pitkin nettiä. Ja ovatpa he oikeastikin melkoisia murusia!

”Meidän roolimme on olla se kuunteleva ihminen ja tarjota seuraa, kuunnella ne päivän mukavat ja välillä vähemmän mukavat kuulumiset.” – Maria Murunen

Uusia Murusia koulutetaan mukaan toimintaan syksyllä. Haku käynnistyy toukokuun puolivälissä ja siitä tiedotetaan EL-Sanomissa sekä LähiVerkon verkkosivuilla ja Facebookissa. Murusissa mukanaolo ei vaadi ihmeellisiä erityistaitoja. Ei tarvitse olla tietotekniikkaguru. Riittää, että on kiinnostunut juttelemaan lasten ja nuorten kanssa ja on avoin verkossa tehtävälle työlle.

Yhteiskuva

Muruset vasemmalta oikealle: Anna-Maija, Tuulikki, Elina, Anne, Anna-Liisa, Maria ja Marjatta

Maarit Nyqvist

Kirjoittaja on Lähiverkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija

Yhteystiedot: maarit.nyqvist(at)ehyt.fi

 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Viisi some-vinkkiä tapahtumaan

suurkuoro 3

Pienten resurssien some-viestintää tapahtumassa – viisi vinkkiä viestintään

Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri järjesti 4.-6. elokuuta Laula kanssain -laulujuhlat. Juhlat olivat vanhemmille laulunystäville suunnattu tapahtuma, jossa Joensuun tori, Areena ja Laululava täyttyivät eri puolilta Suomea saapuneista kuoroista ja tapahtumavieraista. Tapahtumassa vieraili arviolta 6500 kävijää.

Eläkeliitossa sosiaalinen media on tullut mukaan järjestön viestintään aivan viime vuosien aikana. Laulujuhlilla teimme yhdessä Eläkeliiton vapaaehtoisten kanssa sosiaalisen median viestintää ja samalla keräsimme kokemuksia siitä, mitä asioita tapahtumaviestinnässä on hyvä ottaa huomioon. Tavoitteena oli lisätä tapahtuman näkyvyyttä ja houkutella lähiseudun kävijöitä paikalle sosiaalisen median näkyvyyden keinoin. Toisaalta tavoitteena oli myös kertoa tapahtuman kulusta niille, jotka eivät päässeet paikalle Joensuuhun.

Tapahtumapäivien viestintää hoitamaan kokosimme pienen vapaaehtoisten joukon, jonka kesken kävimme läpisometiimi tapahtumapäivien kulun ja mietimme itse kunkin roolia. Osa otti valokuvia, yksi kirjoitti uutisjuttuja ennalta sovituista tapahtumista ja itse vastasin sosiaalisen median kanavien sekä nettisivujen päivittämisestä ja keskustelun seuraamisesta, sekä siihen vastaamisesta. Pieni joukko riitti, kun julkaisujen aiheet ja tilanteet oli ennalta mietitty ja viestintä oli keskitetty yhteen kanavaan – Facebookiin. Jos sosiaalisen median kanavia olisi ollut useampia käytössä, esimerkiksi Twitter, Instagram ja Youtube, olisi päivittämässä pitänyt olla useampia henkilöitä.

Laulujuhlien sosiaalisen median viestintä päätettiin keskittää Facebookiin, koska tapahtuman kohderyhmän, ikäihmisten, tavoittamiseksi se on ehdottomasti merkittävin ja kattavin sosiaalisen median kanava. Tapahtumalle perustettiin oma Facebook-sivu noin vuosi ennen tapahtumaa ja siellä julkaistiin uutisia noin 1-2 kertaa kuukaudessa ensimmäisten kuukausien ajan. Tykkääjien määrä kasvoi hiljalleen ja tätä kirjoittaessa tykkääjiä oli 315. Julkaisutahti kasvoi tapahtuman aikana, jolloin julkaisimme 2-3 julkaisua päivässä. Pienestä tykkääjämäärästä huolimatta julkaisut saivat varsin hyvin näkyvyyttä.

Parhaiten Facebookissa toimivia julkaisuja ovat videot, jotka ladataan suoraan Facebookin sisällöksi (ei jaeta esim. Youtube-linkin kautta). Testasimme myös live-videoita, jotka eivät lyhyytensä vuoksi (2-3 minuuttia) ehtineet keräämään juurikaan live-yleisöä. Live-videot jätettiin sivuille tallenteina nähtäväksi, jolloin ne keräsivät enemmän katsojia.

fb someSuurimman kattavuuden saaneeksi julkaisuksi sivuilla nousi ensimmäisen tapahtumapäivän lehdistötilaisuudesta julkaistu video, jossa Udmurtian babuskat esittävät tervehdyslaulun. Tämä julkaisu tavoitti 3250 henkilöä ja sai 228 reaktiota (tykkäystä, kommenttia, jakoa). Viimeisimmän kuukauden aikana sivu oli tavoittanut lähes 12 000 henkilöä. Tähän määrään olimme varsin tyytyväisiä ottaen huomioon, että rahaa sosiaaliseen mediaan emme käyttäneet lainkaan ja kovin suurta työpanosta meillä ei ollut viestintään käytettävissä.

www.facebook.fi/laulakanssain2016
www.laulakanssain.fi
#laulakanssain

 

 

Mitä tekisimme seuraavalla kerralla toisin ja missä onnistuttiin? Tässä kootut viisi vinkkiä:

Vinkki 1: Valitse viestintäkanava kohderyhmän ja resurssien mukaan. Jos kohderyhmänä ovat eläkeläiset, on Facebook paras kanava. Mitä vähemmän ihmisiä on tekemässä some-viestintää, sitä enemmän kannattaa panostaa some-kanavien laatuun kuin määrään.

Vinkki 2: Some-kanavat ja hastag (#laulakanssain) kannattaa valita varhaisessa vaiheessa, jotta niiden osoitteet voidaan lisätä kaikkeen kirjalliseen ja painettuun tapahtumaviestintään, kuten mainoksiin, kutsuihin, käsiohjelmiin, julisteisiin, flyereihin jne. Sosiaalisen median kanavat kannattaa myös lisätä näkyviin nettisivuille.

Vinkki 3: Videokuvaamista ja live-lähetystä älypuhelimella kannattaa testata etukäteen, esimerkiksi sitä, miten tarkentaminen vaikuttaa kuvaan ja miltä etäisyydeltä kannattaa kuvata. Kannattaa myös miettiä millaista jalustaa voisi käyttää apuna kuvaamisessa. Käsi väsyy nopeasti jo muutaman minuutin videoita tai live-lähetystä kuvatessa.

Vinkki 4: Jos tapahtumassa on useita valokuvaajia, kertyy kuvamateriaalia helposti suuri määrä. Kuvia varten kannattaa perustaa jokin tallennuspaikka (esim. Google drive). Kuvien nimeäminen kannattaa suunnitella ja nimeäminen tehdä heti tallennusvaiheessa. Muuten kuvassa esiintyvät henkilöt, tilanteet ja kuvaajat nopeasti hukkuvat.

Vinkki 5: Tapahtumalla on usein oma nettisivu. Some-viestintä ja nettisivun viestintä kannattaa linkittää toiseensa. Nettisivuilla voi esimerkiksi julkaista pientä tapahtumablogia tai uutispalstaa, jonka juttuja voi jakaa somessa. Näin houkutellaan myös nettisivuille kävijöitä.

 

Kirjoittaja Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektin projektipäällikkö
Kiitos Laulujuhlien järjestäjille ja vapaaehtoisille! On suuri ilo työskennellä kanssanne.

 

 

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Teknologian haaste: minä, sinä, me

Kuten kaikki hyvin tiedämme, Suomi-neito ikääntyy. Väestörakenteen muutos on meillä Euroopan nopeinta ja erityisesti yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa. Tämän muutoksen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, eikä se myöskään ole pommi, kriisi tai haaste, joka kaipaa ratkaisua. Meitä kaikkia koskettava tosiasia on, että elämme ikääntyvässä maassa. Haaste ei ole se, että kansa ikääntyy vaan se, miten ikääntyminen ja ikäihminen huomioidaan kaikessa yhteiskunnan toiminnassa ja hyvinvoinnin rakentamisessa.

”Mitä kriteerejä tekniikan pitäisi täyttää eettiseltä ja esteettiseltä kannalta?”

Osallistuin taannoin tilaisuuteen, jossa koottiin suomalaista huippuasiantuntijuutta pohtimaan ikääntyvien tarvitsemaa teknologiaa. Edustettuna oli tutkimus professoreiden ja tutkijoiden kautta. Teknologian kehittäjiä oli paikalla erilaisista yrityksistä ja taisi mukana olla myös viranomaisia, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntarjoajia. Työpajassa ideoitiin, miten ikääntyvän kotiin voitaisiin asentaa huomaamattomia antureita. Ne varoittaisivat kaatumisriskeistä, hälyttäisivät apua, kertoisivat omaiselle vanhuksen liikkeistä, keräisivät tietoa tutkijoille jne. Kuulostaako hyvältä? Kuulostaa toki, mutta mitä asukas tähän itse sanoisi? Miltä tällainen ”valvova” koti tuntuisi? Mitä kriteerejä tekniikan pitäisi täyttää eettiseltä ja esteettiseltä kannalta? Haluaisiko asukas tietoa kerättävän tutkimukselle? Tuntuisiko teknologia houkuttelevalta ja hyväksyttävältä? Näihin kysymyksiin ei ollut kukaan tilaisuudessa vastaamassa. Itsekin osasin vain kysyä.

Ikääntyvän näkökulman huomioimista teknologian suunnittelussa pidetään tärkeänä. Uskon, että sen huomioimista myös ansiokkaasti yritetään toteuttaa, jossain tapauksissa varmaan myös onnistuen. Mitä ikääntyvän huomioiminen sitten oikeastaan tarkoittaa? Lähteekö se aidosti liikkeelle ihmisten tarpeista ilman teknologiaa vai sittenkin teknologian ratkaisuista ja tarpeista? Lähteekö se elämänpiiristä, jossa ikääntyvä toimii? Lähteekö se kysymyksistä, miten ihmiset pyrkivät tyydyttämään tarpeitaan ja mitä me tavoittelemme?

”On vaikea kehittää teknologiaa ajatellen, että sitä luodaan homogeeniselle ryhmälle ikäihmiset”.

Yksi asia, joka tekee ikääntyvän näkökulman huomioimisesta haastavaa on varmaankin se tosiasia, että ikäihmiset ovat äärimmäisen erilaisia. Ajatella, siis todellakin aivan yksilöllisiä ihmisiä omine historioineen, taustoineen, luonteineen, kuntoineen jne. On vaikea kehittää teknologiaa ajatellen, että sitä luodaan homogeeniselle ryhmälle ”ikäihmiset”. Tiedetään, että yli 65-vuotiaat ovat jopa ryhmänä huomattavasti erilaisempia kuin parikymppisen nuoret. Joku 80-vuotias on samankaltainen kuin joku 21-vuotias. Joku kuusikymppinen kamppailee samojen fyysisten tai psyykkisten rajoitteiden kanssa kuin 90-vuotias. Toinen haaste ikääntyvän näkökulman huomioimiselle on mielestäni se, että lähes aina eri-ikäisten ihmisten kanssa jutellessa tai mediaa seuratessa ikäihmisistä puhutaan toisina. Kukaan ei oikeastaan ajattele olevansa kohderyhmää ”ikäihminen, ikääntyvä tai vanhus”, jolle ratkaisuja kehitetään.

Teknologian kehittämisessä lähdetään usein siitä, miten ikääntyvä pysyisi aktiivisesti mukana yhteiskunnassa, voisi hoitaa asioitaan, saisi turvallisuutta ja hoivaa kotiin tai terveydenhuollon palveluita edullisemmin ja joustavammin. Tämä hyötynäkökulma näyttää varsin itsestään selvältä ja hyväksyttävältä, mutta kenen lähtökohdista teknologiaa kehitetään. Onko riskinä välillä unohtaa ikääntyvä ihminen tarpeineen ja toiveineen? Kohderyhmän voi nimittäin löytää lähempää kuin uskotkaan: juuri sieltä ruudun toiselta puolelta. Ikäihminen olen minä ja sinä, jos ei nyt ihan vielä, niin viimeistään muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

”Ja millainen oikeastaan on hyvä vanhuus ja hyvä elämä?”

Teknologiaa suunniteltaessa meidän tulisi toteuttaa ratkaisuja, joita haluaisimme itsellemme ikääntyneinä. Miten sinä käytät teknologiaa hyvinvointisi edistämiseen? Mitä arvostat teknologiassa, jota valitset käyttöösi? Miten tärkeää teknologiassa sinulle on viihtyminen ja viihdyttävyys, ilo, sosiaalisuus, kauneus, imago ja sosiaalinen hyväksyttävyys, turvallisuus, mielikuvat, esteettömyys? Miten itse toivoisit teknologian olevan läsnä omassa arjessasi? Nämä samat näkökulmat pätevät myös silloin, kun suunnitellaan ratkaisuja ikääntyvälle. Siis minulle, sinulle ja meille.

Jaana Leikas on todennut erinomaisesti: Kun kehitämme teknisiä tuotteita ja palveluita, otamme samalla kantaa siihen, millaista tulevaisuuden maailmaa rakennamme itsellemme ja muille. Mitä ajattelemme ihmisistä ja ihmisyydestä? Mitä ajattelemme vanhuudesta ja vanhenemisesta? Onko teknologia väline, joka tukee hyvää elämää ja hyvää vanhuutta? Ja millainen oikeastaan on hyvä vanhuus ja hyvä elämä? Sitä määrittelevät monet muutkin tekijät, kuin vain fyysinen toimintakyky.

Jotta voimme nähdä arvon ikääntyvässä Suomi-neidossa ja meissä harmaantuvissa kansalaisissa, meidän tulee nähdä itsemme arvostettuina vanhuksina. Kun teknologian suunnittelussa otetaan huomioon ikäihmiset, hyötyvät siitä todennäköisesti monet muutkin. Itse asiassa siitä hyödymme me kaikki, viimeistään jossain vaiheessa elämäämme.

 

Kirjoittaja on Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektin projektipäällikkö
Innoitusta kirjoitukseen on antanut Jaana Leikas (2008). Ikääntyvät, teknologia ja etiikka. Näkökulmia ihmisen ja teknologian vuorovaikutustutkimukseen ja –suunnitteluun. VTT Working papers 110.

LähiVerkko-projekti on mukana Hyvinvointihackathon 21.-22.10.2016 -tapahtuman suunnittelussa. Hackathon-sana muodostuu sanoista hack ja marathon. Se tarkoittaa tiivistä, yleensä pari päivää kestävää tapahtumaa. Hackathoniin kokoontuvat eri taustoista tulevat ihmiset, jotka suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä erilaisia, aidosti hyödyllisiä teknologisia sovelluksia. Hackathoneissa työskennellään yhdessä, opitaan uutta ja tutustutaan muihin samasta asiasta kiinnostuneisiin ihmisiin. Tutustu tarkemmin www.hyvinvointihack.fi tai www.facebook.com/hyvinvointihack ja tule mukaan!

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Virtuaalitodellisuutta palvelutalon arkeen

”Aika ihmeellistähän se on, että tuodaan niin todentuntuiseksi. Mahtavaa, että taivas näkyi, pilvet ja kaikki. Kanjonit ja kaikkea, oli niin korkealla, että piti pitää penkistä kiinni, kun oli niin tuulista”, kommentoi 80-vuotias osallistuja luontoaiheisesta virtuaalitodellisuussovelluksesta.

Vr-lasit1

Riku auttaa kuulokkeiden kanssa.

LähiVerkko toteutti SenioriVerkon ja Virtual Reality Finland ry:n kanssa yhteistyössä keväällä 2016 sarjan työpajoja ikäihmisten palvelutaloissa. Työpajoissa kokeiltiin virtuaalitodellisuuden antamia mahdollisuuksia ikäihmisille viihteen välineenä ja hyötykäytössä. Ikäihmisiltä kysyttiin myös suosituksia virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen. Työpajoissa kokeiltiin viittä erilaista ja erihintaista lasia (Google Cardboard, Fincloud.tv-vr-lasit, Homido, Spectra sekä Samsung VR Gear) sovelluksineen.

Työpajojen osallistujien ikähaarukka vaihteli 69:tä vuodesta 97:ään vuoteen. Myös osallistujien fyysinen kunto vaihteli. Osa oli pyörätuolissa tai oli muita fyysisiä rajoitteita esimerkiksi käden liikkuvuuteen. Muutamalla oli myös muistisairauksia. Virtuaalitodellisuus oli useimmille täysin tuntematon käsite. Älypuhelinta ei omistanut kuin yksi osallistuja. Työpajoissa saatujen kokemusten mukaan kokemuksellisuus ja elämyksellisyys olivat tärkeitä myös ikäihmisille. Yleisesti ottaen hinta korreloi käyttömukavuuden kanssa. Parhaimpina laseina yleisesti pidettiin kokeilluista laseista Samsungin VR Gear –laseja, sillä niihin mahtui silmälasit, ne pysyivät päässä ilman pitelemistä käsissä sekä sovellusten laatu ei aiheuttanut huonovointisuutta.

”Se oli niin todellisuuden tuntuinen, että säikähti! Siinä sitä sai tuijottaa silmästä silmään. Hämmästyttävän todellisuudentuntuinen suorastaan”, kuvaili 74-vuotias Samsung VR Gear –laitteilla katsottavaa Dinosaurus-sovellusta. Halvimmissa laseissa silmälasit tai heikko näkökyky saattoivat haitata kokemusta, etenkin jos silmälasit eivät mahtuneet sisälle laseihin. Kokeilluista laseista Homidossa mahdollisuus säätää linssejä liki- ja kaukonäköisille sopiviksi. Halvimpia laseja piti myös itse pidellä käsillä, mikä tuntui osallistujista pidemmän päälle raskaalta ja haittasi liikkumista.

Vr-lasit2

Jotain hauskaa näyttäisi tapahtvan virtuaalitodellisuudessa.

Mihin sovelluksia voisi sitten käyttää esimerkiksi palvelutaloissa? Virtuaalisovelluksista uskottiin tuovan vaihtelua erityisesti vuodepotilaille tai niiden avulla voisi kokea jotain sellaista, mihin ei fyysisesti ei enää kyetä. Tällaisiksi osallistujat arvioivat erityisesti matkat tai taide-elämykset kuten konsertit. ”Täällä on paljon sellaisia jotka ovat vain vuoteessa, joten heille se voisi tuoda vaihtelua, jos tällaisia voisi joskus täällä vaikka lainata”, arvioi nainen, 69. Harva osallistuja uskoi, että hankkisi itse älypuhelimen ja virtuaalilasit. Sellaisia kuitenkin mielellään käytettäisiin toistekin, jos palvelutaloissa olisi esimerkiksi mahdollisuus lainata laitteita omaan käyttöön.

Ohjattuja kokeilutilaisuuksia pidettiin välttämättöminä, että laitteita uskaltaa ottaa käyttöön. Kaikkiaan virtuaalitodellisuutta pidettiin palvelutalon arjessa piristävänä kokemuksena. ”Olihan se elämyksellinen. Urheilupelejä tykkäisin seurata. Olisi varmaan elämys katsoa niitä tällaisilla laseilla. Jääkiekkoa tai jalkapalloa”, kommentoi 82-vuotias miesosallistuja. Virtuaalilasit sopivat työpajojen perusteella hyvinkin myös palvelutaloihin ja niille löytyisi monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Palvelutalot voisivat kokemuksen perusteella aloittaa esimerkiksi hankkimalla yhden puhelimen ja laitteen, jota voisi sitten kokeilla ja lainata. Myös ikäihmiset haluavat pysyä uudessa tekniikassa mukana! Kuten 86-vuotias Anne kiteyttää: ”Me ikäihmisetkin haluamme olla uudessa maailmassa kiinni, vaikka me vanhoja ollaankin.”

Pauliina Grönholm, mediakasvattaja
Kirjoittaja opiskelee Tampereen  Yliopistossa ja VR-pajojen suunnittelu ja toteutus yhteistyössä LähiVerkon kanssa oli osa kansainvälisiä mediakasvatuksen maisteriopintoja.  

LähiVerkko-projektissa (2015-2017) kehitetään ikäihmisten parissa tapoja osallistua ja olla vuorovaikutuksessa tietotekniikan avulla. Projekti on Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteinen kehittämisprojekti. Projektia rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

 LähiVerkko järjestää marraskuussa ikäihmisten peliseminaarin Helsingin Kuntatalolla. Tervetuloa mukaan!

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ostin, jotta pääsen tilanteesta pois

Jopa neljännes ikäihmisistä on tyytymätön asiointiin teleoperaattoreiden kanssa. Tämä selviää kyselystä, jossa ikäihmisiä pyydettiin arvioimaan asiointikokemuksiaan teleoperaattoreiden liikkeissä tai operaattoreiden netti- tai puhelinmyynnin kanssa.

Rauhallinen kohtaaminen myyntivaltti

Suurin osa vastaajista kertoi, että oli ollut tyytyväinen ostotilanteesta poistuessaan. Kyseessä oli useimmiten puhelimen, liittymän tai tabletin hankinta. Kuitenkin noin joka neljäs ilmoitti, että oli ollut tyytymätön, epätietoinen tai turhautunut. Tämä on suuri osuus ihmisiä, joiden asiakaspalvelukokemusta olisi mahdollisuus parantaa asiakaspalvelun kautta. Vastauksista voimakkaimmin esiin nousi se, että iäkäs asiakas toivoo hänelle puhuttavan kohdaten ja selkokielellä. Rauhallinen myyntitilanne helpottaa asian ymmärtämistä ja tuottaa asiakkaalle kokemuksen, että on tullut ymmärretyksi ja kohdatuksi.

Moni kertoi, että ahdistui ostotilanteessa kiireen tunteesta. Monissa liikkeissä ei ole mahdollista yksityiseen ostotilanteeseen, vaan asiointi tapahtuu muiden asiakkaiden läsnä ollessa. Tällöin asiakkaalle voi tulla kokemus, että on muiden tukkeena ja myynnin hidasteena. Ihmiset olivat tyytymättömiä silloin, kun kokivat, etteivät ymmärrä myyjän puhetta. Nolostumisen tunne tai tunne siitä, että on tyhmä ja ymmärtämätön johtavat tyytymättömyyden kokemukseen. Moni ei uskalla kysyä tai myöntää, ettei ole ymmärtänyt.

Miten syntyy tyytyväinen asiakas?

Kyselyn vastauksien perusteella voidaan tyytyväiseen asiakaskokemukseen liittää joitakin usein toistuvia seikkoja.

  • Tyytyväinen ikääntynyt asiakas kokee tulleensa kohdatuksi rauhallisessa ja paineettomassa myyntitilanteessa.
  • Kasvokkain kohtaamista arvostetaan.
  • Hyvä palvelutilanne tapahtuu selkeällä yleiskielellä, ilman ammattijargonia.
  • Ikäihmiset kertovat arvostavansa myös selkeitä, suomenkielisiä ohjeita ostetusta tuotteesta, joihin voi rauhassa palata myöhemmin.
  • Tyytyväinen asiakas kokee, että hän on saanut aidosti tarpeitaan vastaavia palveluita tai tuotteita niin hinnaltaan kuin toiminnaltaan. Tuotteiden hinnoittelun tulisi olla selkeää.
  • Tyytyväinen asiakas ymmärtää, mitä on ostanut, mihin tarpeeseen ja millä ehdoilla.
  • Kyselyssä mainittiin myös, että pienet asiat, kuten istumapaikat jonottaessa, voivat olla tärkeitä.

Rohkeutta puolin ja toisin

Teleoperaattorit kertovat, että myyjien koulutuksessa on yhä enemmän siirrytty kohtaamisen ja vuorovaikutuksen huomioimiseen. Se edistää myös myyntiä. Jo hyvillä käytöstavoilla, tervehtimisellä, kiittämisellä ja anteeksipyynnöllä on suuri merkitys. Tilaisuudessa haastettiin ikäihmisiä asiakkaina rohkeasti vaatimaan hyvää palvelua ja kysymään tarvittaessa useitakin kertoja, mikäli ei ymmärrä. Asiakkaalla on oikeus saada ymmärrys siitä, mitä on ostanut.

Ihmiset ovat erilaisia ja tarpeet laitteiden ja liittymien käyttöön ovat jokaisella yksilölliset. Tarpeiden ja elämäntilanteiden selvittäminen on hyvän myyntitilanteen edellytys. Suurimpia ongelmia syntyy kun oletetaan kysymättä, puolin ja toisin niin asiakkaan kuin myyjän näkökulmasta.

Tilaisuuden lopuksi syntyi ehdotuksia ja ideoita yhteistyön ja kehittämisen paikoiksi. Voisivatko operaattorit tehdä esimerkiksi yhteistyötä vertaisopastusta tekevien tahojen ja henkilöiden kanssa? Voisiko ihmisten tarpeiden selvittämiseen tehdä apuvälineitä ja tarkastuslistoja, jotka helpottavat palvelun valintaa? Voisivatko operaattorit tuottaa videomateriaalia palvelujen käytön tueksi? Voisiko sopimuksista, ohjeista ja käyttöehdoista tehdä tiivistelmiä, joista helposti selviää keskeiset sisällöt? Toivotaan, että näiden asioiden etenemisestä kuulemme vielä lähitulevaisuudessa lisää.

IMG_2474

Keskustelutilaisuus kyselyn tuloksista järjestettiin 23.5.

 

Ikäihmisten toiveita ja tarpeita teleoperaattoreiden palveluiden suhteen selvitettiin Valli ry:n Ikäteknologiakeskuksen tekemässä kyselyssä, joka toteutettiin yhteistyössä Enter ry:n, Seniorsurf, Verkosta Virtaa! ja LähiVerkko –projektien kanssa. Kyselyyn vastasi 298 henkilöä, joista suurin osa 65-74-vuotiaita. Kyselyn tuloksia käsiteltiin 23.5. järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa oli mukana operaattoreiden edustajia, ikäihmisiä ja järjestöjä.

Marja Pakarinen, projektipäällikkö LähiVerkko-projekti

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Pelataanko?

Omalla kohdallani olen löytänyt harjoittelun myötä digitaalisen pelaamisen uudelleen osaksi elämää. Olin opiskelun ja muiden kiireiden keskellä unohtanut miten mukavaa on rentoutua mieluista peliä pelaten. Itse pelaan älypuhelimella pelejä, joissa etenemään pääsee tyhjentämällä näytön erivärisistä ja – muotoisista kuvioista. Lapsuuden pelaamiseen liittyvät muistot liittyvät pelihetkiin vaarin kanssa. Pelasimme yhdessä esimerkiksi jatsia, erilaisia korttipelejä sekä kirppupeliä. Vaarin muistan pelanneen myös pasianssia yksin ollessaan. Tätini luona kyläillessä sain ensi kosketuksen digitaaliseen pelaamiseen pelaamalla Super Mario –peliä Nintendolla.

Ennen tämän tekstin kirjoittamista päätin testata millaisia hakutuloksia Googlen hakukone antaa ”digitaalinen pelaaminen” – haulla. Ensimmäiselle sivulle nousevat hakutulokset liittyivät vain lasten ja nuorten digitaaliseen pelaamiseen. Miksi digitaalinen pelaaminen yhdistetään vain lapsiin ja nuoriin? Tiedän, että digitaalinen pelaaminen ja pelaaminen yleensäkin eivät ole iästä riippuvaisia.

Pelaaminen itsessään merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita ja eri ihmiset innostuvat erilaisista peleistä. Tämän havaitsin kun esittelin digitaalisia pelejä Lehmirannassa sisältötutoreille järjestetyssä peli-illassa.    Pelaaminen voi olla mukavaa ajanvietettä eikä sen tarkoituksena tarvitse olla itsensä kehittäminen tai kuntouttaminen. Digitaalisia pelejä voidaan kuitenkin käyttää myös kuntoutuksessa harjoittelun välineenä. Tulevana toimintaterapeuttina olen kiinnostunut siitä miten kuntoutuksessa voidaan hyödyntää erilaisia digitaalisia pelejä. Digitaalinen pelaaminenhan on esimerkiksi hyvä tapa kehittää ja ylläpitää muistia tai tasapainoa.

 

Tablet- ja älypuhelimien peleihin pääsi myös tutustumaan. LähiVerkon harjoittelija Elina neuvoi pelien kanssa alkuun Eeroa ja Marja-Leenaa.

Eero ja Marja-Leena tutustumassa minun opastuksella tablet- ja älypuhelimien peleihin Lehmirannassa sisältötutorien tapaamisessa.

Pelejä, pelaamisen muotoja ja pelivälineitä on olemassa monenlaisia. Pelata voi yksin tai yhdessä, joko tutun tai tuntemattoman kanssa. Digitaalisia pelejä voi pelata esimerkiksi älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella erilaisilla netissä olevilla pelisivuilla tai pelikonsolilla, kuten PlayStation, Xbox tai Wii. Digitaalisen pelaamisen kokeileminen ei vaadi suurien investointeja pelivälineisiin ja toisaalta monia pelejä voi pelata ilmaiseksi. Tärkeintä digitaalisessa pelaamisessakin on löytää itselle sopivin muoto.

Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse pelata. Suosittelen silti kokeilemaan digitaalista pelaamista. Mikäli se on itselle vierasta voi pelivinkkejä kysyä esimerkiksi ystäviltä, tuttavilta ja lähisukulaisilta. Heti ei myöskään tarvitse itse alkaa pelaamaan vaan tutustumisen digitaalisen pelaamisen maailmaan voi aloittaa seuraamalla vierestä vaikka ystävän, toisen ikäihmisen tai lastenlasten pelaamista.  Itselle sopivan pelin etsimisen voi aloittaa esimerkiksi miettimällä millaiset asiat itseä kiinnostavat tai selvittämällä löytyisikö aiemmin elämässäsi pelaamaa peliä digitaalisena. Myös tämän blogin loppuun on koottu muutamia tabletilla tai älypuhelimella pelattavia pelejä. Nämä ovat pelejä, joita sisältötutoreilla oli mahdollisuus pelata Lehmirannassa helmikuun alussa.

Sukellus digitaalisten pelien ja pelaamisen maailmaan on kokeilemisen arvoista!

Elina Kolehmainen

Kirjoittaja on toimintaterapeuttiopiskelija, joka on ollut työharjoittelussa EHYT ry:llä ja LähiVerkko-projektissa. Alla Elinan lupaama kooste muutamista tabletilla tai älypuhelimilla pelattavista peleistä.

Tabletilla tai älypuhelimella pelattavia pelejä:

Älypää

http://alypaa.com/

Mikäli olet kiinnostunut tietovisoista, kannattaa käydä tutustumassa tällä internet sivulla erilaisiin tietovisoihin. Tietovisoissa on valittavana eri aihealueita ja kysymysten vaikeustason valitseminen on myös mahdollista.

 

Sanajahti

Sanajahti
iPad: https://appsto.re/fi/y8_gE.i
Android: https://play.google.com/store/search?q=sanajahti&c=apps
Hinta: Ilmainen
Pidätkö sanojen etsinnästä? Tässä pelissä etsitään sanoja ruudukosta ja koitetaan löytää mahdollisimman monta sanaa.

 

GeoChallange

GeoChallenge
iPad: https://appsto.re/fi/_geIO.i
Hinta: Ilmainen
Mikäli haluat joko testata tietämystäsi tai oppia jotakin uutta eri maista, kannattaa tähän tietovisaan tutustua.

 

Ylehirsipuu

YLE hirsipuu
iPad:https://appsto.re/fi/2Pb-B.i
Hinta: Ilmainen
Testaa Yle hirsipuu-pelin avulla tiedätkö mikä sana puuttuu päivän uutisotsikosta.

 

rop

rop
iPad: https://appsto.re/fi/Az315.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=air.com.mildmania.rop
Hinta: Ilmainen
Testaa kuinka pitkälle pääset tässä mielenkiintoisessa pelissä. Pelissä muodostetaan mallin mukaisia kuvioita alustalle.

 

Threes!

Threes!
iPad: https://appsto.re/fi/Mdzo6.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=vo.threes.free
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/threes/9nblggh3rsrq
Hinta: Ilmainen
Pidätkö numeroiden pyörittelemisestä? Kokeile tässä pelissä kuinka pitkälle pääset yhdistelemällä numeroita toistensa kanssa.

 

2048

2048
iPad: https://appsto.re/fi/QT2hY.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.presselite.the2048game
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/2048/9wzdncrfhvtl
Hinta: Ilmainen
Tässä numeropelissä yhdistellään parillisia numeroita toistensa kanssa ja koitetaan saada summaksi 2048.

 

Mubik

Mubik Musical Puzzle
iPad: https://appsto.re/fi/1IrtI.i
Hinta: 1,99 €
Musiikkipeli, jossa soitetaan sormea näytöllä liikuttamalla kappaleita ja tunnistetaan niitä. Lisäksi pelissä mahdollista kokeilla kuinka tarkasti nuottien mukaisesti saat soitettua kappaleen. Pelistä löytyy myös lisätietoa kappaleen historiasta.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ja vanhakin nyt nuortuu – peleistä hyötyä?

Tunnetussa joululaulussa saattaa olla viisauden siemen: ”ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään”. Professori René Gothóni on todennut leikkimisen kyvyn olevan ikuisen nuoruuden salaisuus. Ihmisellä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta ja uppoutua tekemiseen, niin kuin usein leikkiessä käy. Se tuottaa meille mielihyvää.

pelikuva1Pelaaminen on leikkiä ja voi olla yksi tärkeiden mielihyvän elämysten lähde. Moni muistaa lapsuudesta ja nuoruudesta pelaamiseen liittyviä sosiaalisia, jännittäviä ja onnellisia hetkiä. Leikin ja pelien tunteisiin voi palata muistoissaan vielä vuosien jälkeen. Oma pelimuistoni lapsuudesta liittyy pelikonsoleihin, joita pelattiin yhdessä läheisten kanssa. Muistan vieläkin sen rinnassa kuplivan ilon, ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, kun tutut aikuiset osallistuivat pelaamiseen. Osallistumisen, sosiaalisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokeminen onkin merkittävä hyöty ja syy miksi pelejä pelataan.

Pelaamisesta kuulee usein puhuttavan uhkien kautta. Sitä kauhistellaan ja sen oletetaan olevan haitallista, ilman että tutustutaan pelimaailmaan ja ihmisen ajatuksiin pelaamisestaan. Parasta, mitä huolissaan oleva läheinen voi tehdä, on kiinnostua ja tutustua aiheeseen. Haitallisuus peleissä ja pelaamisessa syntyy samoista elementeistä, kuin terveyshaitat yleensäkin. Ongelmallisena pelaamista voidaan pitää silloin, kun se alkaa hallita ja haitata ihmistä, hänen hyvinvointiaan, arkeaan ja ihmissuhteitaan. Kokonaisuus ratkaisee, onko aihetta huoleen.

Ihmisille on tyypillistä ajatella, että kaikki näennäisesti hyödytön ajankulu on haitallista tai ainakin turhaa. Harrastusten ja ajankäytön pitäisi olla ”kehittäviä”. Pelaamista pidetään usein turhana ajankuluna. Onko peleistä sitten mitään todellista hyötyä? Viime vuosina tutkimustietoa pelien vaikutuksista ikääntymiseen on tullut lisää. Viimeisimmät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että erilaisilla digitaalisilla peleillä on positiivisia vaikutuksia ikääntyvän muistiin, toimintakykyyn, elämänlaatuun ja tarkkaavaisuuteen. Olisiko eläkkeellä hyvä aika löytää uudelleen leikit ja pelit?

Näyttää siltä, että pelaamisesta voi olla todellista hyötyä ihmisille. Toisaalta tarvitseeko aivan kaikesta etsiä hyötynäkökulmaa ja tutkimustietoa? Ehkäpä ihmisen oma arvio siitä, mikä tuottaa minulle iloa ja hyötyä, riittää. Itseltään voi kysyä, onko jotain tarpeita, joita voisin tyydyttää pelaamisen kautta. Haluanko kuluttaa pitkiä ja joskus yksinäisiä päiviä pelaamisen parissa? Haluanko kuulua johonkin peliyhteisöön? Haluanko haastetta ja ajateltavaa aivoille? Kaipaanko virkistystä muistille? Haluanko oppia pelaamaan lastenlasten kanssa? Psykoanalyytikko Turo Reenkola on muistuttanut, että iIottomat päivät eivät yllä pidä sen enempää aivojen toimintaa kuin hyvää elämää. Voisivatko pelit tuoda kaivattua iloa lisää arkipäivään?

 

Marja Pakarinen

Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin projektipäällikkö

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Vanhustyö -lehdessä 6/2015.

LähiVerkossa suunnitellaan ensi vuoden syksyyn peliseminaaria, joka on suunnattu erityisesti ikäihmisille. Seminaarissa kerrotaan pelaamisesta, erityisesti ikääntymisen näkökulmasta. Seminaarissa pääsee myös tutustumaan ja pelaamaan erityyppisiä pelejä. Pelitapahtumia järjestetään toki pitkin vuotta muutenkin ja tiedotamme niistä muun muassa nettisivuilla.

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

Lataa lisää