pikkukuva

Pelataanko?

Omalla kohdallani olen löytänyt harjoittelun myötä digitaalisen pelaamisen uudelleen osaksi elämää. Olin opiskelun ja muiden kiireiden keskellä unohtanut miten mukavaa on rentoutua mieluista peliä pelaten. Itse pelaan älypuhelimella pelejä, joissa etenemään pääsee tyhjentämällä näytön erivärisistä ja – muotoisista kuvioista. Lapsuuden pelaamiseen liittyvät muistot liittyvät pelihetkiin vaarin kanssa. Pelasimme yhdessä esimerkiksi jatsia, erilaisia korttipelejä sekä kirppupeliä. Vaarin muistan pelanneen myös pasianssia yksin ollessaan. Tätini luona kyläillessä sain ensi kosketuksen digitaaliseen pelaamiseen pelaamalla Super Mario –peliä Nintendolla.

Ennen tämän tekstin kirjoittamista päätin testata millaisia hakutuloksia Googlen hakukone antaa ”digitaalinen pelaaminen” – haulla. Ensimmäiselle sivulle nousevat hakutulokset liittyivät vain lasten ja nuorten digitaaliseen pelaamiseen. Miksi digitaalinen pelaaminen yhdistetään vain lapsiin ja nuoriin? Tiedän, että digitaalinen pelaaminen ja pelaaminen yleensäkin eivät ole iästä riippuvaisia.

Pelaaminen itsessään merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita ja eri ihmiset innostuvat erilaisista peleistä. Tämän havaitsin kun esittelin digitaalisia pelejä Lehmirannassa sisältötutoreille järjestetyssä peli-illassa.    Pelaaminen voi olla mukavaa ajanvietettä eikä sen tarkoituksena tarvitse olla itsensä kehittäminen tai kuntouttaminen. Digitaalisia pelejä voidaan kuitenkin käyttää myös kuntoutuksessa harjoittelun välineenä. Tulevana toimintaterapeuttina olen kiinnostunut siitä miten kuntoutuksessa voidaan hyödyntää erilaisia digitaalisia pelejä. Digitaalinen pelaaminenhan on esimerkiksi hyvä tapa kehittää ja ylläpitää muistia tai tasapainoa.

 

Tablet- ja älypuhelimien peleihin pääsi myös tutustumaan. LähiVerkon harjoittelija Elina neuvoi pelien kanssa alkuun Eeroa ja Marja-Leenaa.

Eero ja Marja-Leena tutustumassa minun opastuksella tablet- ja älypuhelimien peleihin Lehmirannassa sisältötutorien tapaamisessa.

Pelejä, pelaamisen muotoja ja pelivälineitä on olemassa monenlaisia. Pelata voi yksin tai yhdessä, joko tutun tai tuntemattoman kanssa. Digitaalisia pelejä voi pelata esimerkiksi älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella erilaisilla netissä olevilla pelisivuilla tai pelikonsolilla, kuten PlayStation, Xbox tai Wii. Digitaalisen pelaamisen kokeileminen ei vaadi suurien investointeja pelivälineisiin ja toisaalta monia pelejä voi pelata ilmaiseksi. Tärkeintä digitaalisessa pelaamisessakin on löytää itselle sopivin muoto.

Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse pelata. Suosittelen silti kokeilemaan digitaalista pelaamista. Mikäli se on itselle vierasta voi pelivinkkejä kysyä esimerkiksi ystäviltä, tuttavilta ja lähisukulaisilta. Heti ei myöskään tarvitse itse alkaa pelaamaan vaan tutustumisen digitaalisen pelaamisen maailmaan voi aloittaa seuraamalla vierestä vaikka ystävän, toisen ikäihmisen tai lastenlasten pelaamista.  Itselle sopivan pelin etsimisen voi aloittaa esimerkiksi miettimällä millaiset asiat itseä kiinnostavat tai selvittämällä löytyisikö aiemmin elämässäsi pelaamaa peliä digitaalisena. Myös tämän blogin loppuun on koottu muutamia tabletilla tai älypuhelimella pelattavia pelejä. Nämä ovat pelejä, joita sisältötutoreilla oli mahdollisuus pelata Lehmirannassa helmikuun alussa.

Sukellus digitaalisten pelien ja pelaamisen maailmaan on kokeilemisen arvoista!

Elina Kolehmainen

Kirjoittaja on toimintaterapeuttiopiskelija, joka on ollut työharjoittelussa EHYT ry:llä ja LähiVerkko-projektissa. Alla Elinan lupaama kooste muutamista tabletilla tai älypuhelimilla pelattavista peleistä.

Tabletilla tai älypuhelimella pelattavia pelejä:

Älypää

http://alypaa.com/

Mikäli olet kiinnostunut tietovisoista, kannattaa käydä tutustumassa tällä internet sivulla erilaisiin tietovisoihin. Tietovisoissa on valittavana eri aihealueita ja kysymysten vaikeustason valitseminen on myös mahdollista.

 

Sanajahti

Sanajahti
iPad: https://appsto.re/fi/y8_gE.i
Android: https://play.google.com/store/search?q=sanajahti&c=apps
Hinta: Ilmainen
Pidätkö sanojen etsinnästä? Tässä pelissä etsitään sanoja ruudukosta ja koitetaan löytää mahdollisimman monta sanaa.

 

GeoChallange

GeoChallenge
iPad: https://appsto.re/fi/_geIO.i
Hinta: Ilmainen
Mikäli haluat joko testata tietämystäsi tai oppia jotakin uutta eri maista, kannattaa tähän tietovisaan tutustua.

 

Ylehirsipuu

YLE hirsipuu
iPad:https://appsto.re/fi/2Pb-B.i
Hinta: Ilmainen
Testaa Yle hirsipuu-pelin avulla tiedätkö mikä sana puuttuu päivän uutisotsikosta.

 

rop

rop
iPad: https://appsto.re/fi/Az315.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=air.com.mildmania.rop
Hinta: Ilmainen
Testaa kuinka pitkälle pääset tässä mielenkiintoisessa pelissä. Pelissä muodostetaan mallin mukaisia kuvioita alustalle.

 

Threes!

Threes!
iPad: https://appsto.re/fi/Mdzo6.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=vo.threes.free
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/threes/9nblggh3rsrq
Hinta: Ilmainen
Pidätkö numeroiden pyörittelemisestä? Kokeile tässä pelissä kuinka pitkälle pääset yhdistelemällä numeroita toistensa kanssa.

 

2048

2048
iPad: https://appsto.re/fi/QT2hY.i
Android: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.presselite.the2048game
Windows puhelin: https://www.microsoft.com/fi-fi/store/apps/2048/9wzdncrfhvtl
Hinta: Ilmainen
Tässä numeropelissä yhdistellään parillisia numeroita toistensa kanssa ja koitetaan saada summaksi 2048.

 

Mubik

Mubik Musical Puzzle
iPad: https://appsto.re/fi/1IrtI.i
Hinta: 1,99 €
Musiikkipeli, jossa soitetaan sormea näytöllä liikuttamalla kappaleita ja tunnistetaan niitä. Lisäksi pelissä mahdollista kokeilla kuinka tarkasti nuottien mukaisesti saat soitettua kappaleen. Pelistä löytyy myös lisätietoa kappaleen historiasta.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ja vanhakin nyt nuortuu – peleistä hyötyä?

Tunnetussa joululaulussa saattaa olla viisauden siemen: ”ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään”. Professori René Gothóni on todennut leikkimisen kyvyn olevan ikuisen nuoruuden salaisuus. Ihmisellä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta ja uppoutua tekemiseen, niin kuin usein leikkiessä käy. Se tuottaa meille mielihyvää.

pelikuva1Pelaaminen on leikkiä ja voi olla yksi tärkeiden mielihyvän elämysten lähde. Moni muistaa lapsuudesta ja nuoruudesta pelaamiseen liittyviä sosiaalisia, jännittäviä ja onnellisia hetkiä. Leikin ja pelien tunteisiin voi palata muistoissaan vielä vuosien jälkeen. Oma pelimuistoni lapsuudesta liittyy pelikonsoleihin, joita pelattiin yhdessä läheisten kanssa. Muistan vieläkin sen rinnassa kuplivan ilon, ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, kun tutut aikuiset osallistuivat pelaamiseen. Osallistumisen, sosiaalisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokeminen onkin merkittävä hyöty ja syy miksi pelejä pelataan.

Pelaamisesta kuulee usein puhuttavan uhkien kautta. Sitä kauhistellaan ja sen oletetaan olevan haitallista, ilman että tutustutaan pelimaailmaan ja ihmisen ajatuksiin pelaamisestaan. Parasta, mitä huolissaan oleva läheinen voi tehdä, on kiinnostua ja tutustua aiheeseen. Haitallisuus peleissä ja pelaamisessa syntyy samoista elementeistä, kuin terveyshaitat yleensäkin. Ongelmallisena pelaamista voidaan pitää silloin, kun se alkaa hallita ja haitata ihmistä, hänen hyvinvointiaan, arkeaan ja ihmissuhteitaan. Kokonaisuus ratkaisee, onko aihetta huoleen.

Ihmisille on tyypillistä ajatella, että kaikki näennäisesti hyödytön ajankulu on haitallista tai ainakin turhaa. Harrastusten ja ajankäytön pitäisi olla ”kehittäviä”. Pelaamista pidetään usein turhana ajankuluna. Onko peleistä sitten mitään todellista hyötyä? Viime vuosina tutkimustietoa pelien vaikutuksista ikääntymiseen on tullut lisää. Viimeisimmät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että erilaisilla digitaalisilla peleillä on positiivisia vaikutuksia ikääntyvän muistiin, toimintakykyyn, elämänlaatuun ja tarkkaavaisuuteen. Olisiko eläkkeellä hyvä aika löytää uudelleen leikit ja pelit?

Näyttää siltä, että pelaamisesta voi olla todellista hyötyä ihmisille. Toisaalta tarvitseeko aivan kaikesta etsiä hyötynäkökulmaa ja tutkimustietoa? Ehkäpä ihmisen oma arvio siitä, mikä tuottaa minulle iloa ja hyötyä, riittää. Itseltään voi kysyä, onko jotain tarpeita, joita voisin tyydyttää pelaamisen kautta. Haluanko kuluttaa pitkiä ja joskus yksinäisiä päiviä pelaamisen parissa? Haluanko kuulua johonkin peliyhteisöön? Haluanko haastetta ja ajateltavaa aivoille? Kaipaanko virkistystä muistille? Haluanko oppia pelaamaan lastenlasten kanssa? Psykoanalyytikko Turo Reenkola on muistuttanut, että iIottomat päivät eivät yllä pidä sen enempää aivojen toimintaa kuin hyvää elämää. Voisivatko pelit tuoda kaivattua iloa lisää arkipäivään?

 

Marja Pakarinen

Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin projektipäällikkö

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Vanhustyö -lehdessä 6/2015.

LähiVerkossa suunnitellaan ensi vuoden syksyyn peliseminaaria, joka on suunnattu erityisesti ikäihmisille. Seminaarissa kerrotaan pelaamisesta, erityisesti ikääntymisen näkökulmasta. Seminaarissa pääsee myös tutustumaan ja pelaamaan erityyppisiä pelejä. Pelitapahtumia järjestetään toki pitkin vuotta muutenkin ja tiedotamme niistä muun muassa nettisivuilla.

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Miten saat hymyn katsojan huulille – 9 vinkkiä onnistuneeseen tempaukseen

Tämän syksyn yksi hienoimmista jutuistamme on ollut flashmob-tanssiesityksen toteuttaminen Kampin kauppakeskuksessa ikäihmisten kanssa. Oli todella ihana seurata kuukauden ajan tanssijoiden harjoittelua, sitoutumista ja jännityksen kohoamista. Ja itse esitys, WAU!

Mutta voi sitä työmäärää mitä onnistuneeseen tempaukseen tarvitaan. Ei kyllä tiedetty mihin ryhdytään, kun ideaa flashmobista lähdettiin innolla toteuttamaan. Muutaman jälkiviisaan ajatuksen ajattelimme jakaa teille muillekin. Näiden vinkkien avulla olisimme ainakin itse välttyneet monelta turhalta mutkalta matkassa.

 

  1. Kaiken takana on….

… hyvä suunnitelma. Flashmob on luonteeltaan yllätyksellinen tempaus, joka kestää vain muutaman minuutin. Järjestäminen kuitenkin vaatii useiden kuukausien työskentelyä ja riittäviä resursseja. Suunnittelu kannattaa aloittaa miettimällä yhdessä eri osapuolten kanssa, millaista tapahtumaa oikeastaan ollaan järjestämässä. Millaisia odotuksia ja mielikuvia eri osapuolilla tapahtumasta on? Mitä sillä halutaan saavuttaa? Keiden kaikkien työpanosta tarvitaan, milloin ja missä? Kuka vastaa mistäkin?

Muodostakaa yhteinen, teitä innostava tavoite ja näkemys tempauksesta. Miettikää myös, miten tavoitetta toteutetaan käytännössä koko prosessin ajan. LähiVerkko-projektin tavoite oli tukea ikäihmisiä sisällöntuottajiksi sosiaaliseen mediaan ja luoda positiivista mielikuvaa ikääntymisestä. Me pyrimme tavoitteeseen osallistamalla ikäihmisiä tapahtuman tekemiseen eri vaiheissa.

  1. Joko se on huomenna…

Tehkää joustava aikataulu toteutukseen ja aikatauluttakaa mukaan yhteisiä tsekkauspisteitä. Niiden avulla on mahdollista pitää eri osapuolet ajan tasalla, käsitellä syntyneitä ideoita ja tehdä jouhevasti päätöksiä ja muokkauksia suunnitelmaan. Kilpailutukset, rekrytoinnit, luvat ja tilojen järjestyminen voivat viedä pahimmillaan useita viikkoja. Viestinnälle on syytä uhrata myös muutama ajatus. Mukana on usein paljon ihmisiä erilaisissa rooleissa. Itse totesimme, että olisi ollut viisasta päättää yksi yhteinen viestintäkanava, jota seuraamalla kaikki osallistujat pysyvät ajan tasalla ja voivat kommunikoida. Teimme viestintää liiankin monella viestintäkanavallamme ilman yhteistä keskustelua ja säännöllistä tilannetsekkausta. Sen takia välillä oltiin aika kaoottisessa tilanteessa valmistelujen osalta.

flashmobmainos

Mainostus on tärkeää, että saa porukkaa mukaan. Aloitusinfon kautta saimme sitoutettua ihmisiä tempaukseen. Pullan ja kahvin voima on yllättävän suuri.

  1. Hups, kuka keksi tilata sata paitaa…

Muutama sana budjetoinnista. Suurimmat kuluerät budjetissa ovat usein ulkopuolisten ammattilaisten palkkiot. Kannattaa miettiä, mitä pystytään ja kannattaa hoitaa itse tai vapaaehtoisvoimin. Mihin saadaan yhteistyökumppaneita ja mitä ostetaan? Meillä isoin satsaus oli tanssinopettajan palkkaaminen. Kilpailutuksen perusteella valitsimme Marinka Nyqvistin suunnittelemaan sopivaa koreografiaa ja vetämään harjoituksia. Marinka teki upeaa työtä ja hänen roolinsa tapahtuman onnistumisessa ja esiintyjien innostamisessa osoittautui äärimmäisen suureksi.

Toinen suuri kulu voi olla tapahtuman videointi ja editointi. Tässä hintahaitari voi olla minimibudjetista kymmeniin tuhansiin euroihin. Meillä toteutui kuvauksissa minimibudjetti ja valtava onni, kun saimme kuvausten suunnittelijaksi, toteuttajaksi ja editoijaksi Viljami Sainion. Hän teki työn osana siviilipalvelustaan, jota hän suorittaa projektin toiselle toteuttajaorganisaatiolle EHYT ry:lle. Muita kuluja flashmobista voi syntyä esiintyjien asuista tai rekvisiitasta, kiitoslahjoista, lupamaksuista, tilamaksuista, tavaroiden säilytyksestä kauppakeskuksessa, kahvituksista, markkinoinnista, äänen toistosta jne.

  1. Muistiko kukaan…

Flashmobin suunnittelu helpottuu, kun pilkkoo prosessin vaiheisiin. On hyvä nimetä ja miettiä, keitä tarvitaan osallistumaan vaiheiden toteutukseen ja kuka viimekädessä vastaa. Keskeisiä vaiheita flashmobissa, satunnaisessa järjestyksessä nimettyinä, olivat muun muassa a) esiintyjien rekrytointi b) esityksen teko ja harjoittelu c) yhteydenpito esiintyjiin, innostaminen, motivoiminen ja informoiminen d) tilojen, lupien, hakemusten huolehtiminen e) budjetti f) video- ja valokuvaus ja editointi g) tapahtumapäivän käytännön järjestelyt h) videon levitys, tiedotus, markkinointi i) koulutus- ja infotilaisuudet.

Tapahtumapäivän käytännön järjestelyt voi olla viisasta pilkkoa vielä pienempiin osiin ja tehdä lista ihmisten tehtävistä: Kuka ohjaa esiintyjät paikoilleen? Miten esiintyjä kootaan ja ryhmitellään (me käytimme eri värisiä rannenauhoja ja papereita)? Ketkä huolehtivat tavaroista, laukuista ja ulkovaatteista? Jaetaanko kiitoslahjoja? Tavataanko esityksen jälkeen jossain? Kuka huolehtii musiikista ja kuvausryhmästä? Ottaako joku vastaan median edustajia, jos heitä tulee paikalle?

 

Onnistunut tempaus on innostuneiden osallistujien ansioita. Kiitos kaikki mukana olleet ikäihmiset ja lapset!

Onnistunut tempaus on innostuneiden osallistujien ansioita. Kiitos kaikki mukana olleet ikäihmiset ja lapset!

 

  1. Taidot käyttöön ja rohkeutta luottaa

Älä epäile mukana olevien ihmisten osaamista. Anna rohkeasti esiintyjien ideoiden, ajatusten ja tekemisen tulla osaksi yhteistä esitystä. On tärkeää, että jollain on koko homma hanskassa, mutta vastuuta voi jakaa myös esiintyjille, jos he sitä haluavat. Ainakin meillä flashmobiin osallistujat ottivat mielellään erilaisia haasteita vastaan. Esimerkiksi kuvaajiksi tuli ikäihmisiä ja osasta tanssijoiden sisääntuloista esityksen aikana huolehtivat itse tanssijat eli ikäihmiset. Yhdessä luodussa ollaan innolla mukana.

On hyvä muistaa, että flasmobin kautta tavoittaa suuren joukon ihmisiä. Meillä yksin esiintyjiä oli mukana noin 70 henkilöä. Projektin toteuttajien kannattaa miettiä yhteydenpidon tavat esiintyjiin ja osallistua itse aktiivisesti kaikkiin harjoituksiin. Myös yhteiset aloitus- ja lopetustilaisuudet ovat tärkeitä. Kaikissa kohtaamisissa luodaan yhteistä tekemistä, kuullaan ideoita, innostutaan ja innostetaan yhteisistä päämääristä ja tavoitteista. Tätä projektihenkilöstön oman aktiivisen osallistumisen ja yhteisen tavoitteen viestimisen merkitystä emme ehkä itse osanneet riittävästi huomioida. Mukanaolo harjoituksissa on erinomainen tilaisuus ohjata ja innostaa osallistujia tutustumaan sosiaaliseen mediaan ja internetiin. Mistäpä löytyisi parempi motivoija, kuin oman esityksen löytäminen, seuraaminen ja jakaminen verkossa. Oman oppimisen lisäksi esiintyjistä tulee parhaimmillaan myös innostuneita lähettiläitä tuotosten ja kokemusten jakamiseen ja levittämiseen.

  1. Lupia mä metsästän, tahdon saada…    

.. oikeuden käyttää musiikkia ja toteuttaa flashmobin julkisella paikalla turvallisesti. Yllättävän monta eri lupaa tarvitsee julkisessa paikassa olevan esityksen toteuttamiseen sekä sen taltiointiin ja verkossa levittämiseen. Lupia ja lupamaksuja tarvitsee muun muassa musiikin esittämiseen, musiikin tallentamiseen ja tallenteen esittämiseen. Lupia tarvitaan myös esiintymispaikkaan ja  sen turvajärjestelyihin liittyen.

Flashmobin kohdalla kannattaa soittaa poliisin lupapalveluun ja tiedustella millaisen ilmoituksen he haluavat tapahtumasta. Meillä kävi hyvin. Kirjoitimme sähköpostin, jossa kerroimme mitä järjestämme, missä, kauan se kestää, kuinka paljon odotamme paikalle väkeä ja kuinka olemme huolehtineet turvallisuudesta. Viimeinen seikka on muutes tärkeä. Varmista, että mahdollisen häiriköinnin takia olet joko sopinut paikan vartijoiden kanssa siitä, että he huolehtivat häiriköt pois tai järjestä itse paikalle tarvittava määrä järjestyksenvalvojia. Lupien selvittämiseen löytyy hyviä neuvoja netistä, mutta varautua kannattaa myös viivästyksiin ja soittokierroksiin erilaisille tahoille levy-yhtiöitä ja artisteja myöten.

  1. Kajareista raikui musiikki…

… ei muutes olisi raikunut, ellemme olisi ajoissa varmistaneet voiko kauppakeskuksen keskusradioita käyttää. Kauppakeskuksen henkilökunnan kanssa kannattaa sopia hiljaisesta hetkestä esityksen ajaksi, ettei taustalla pauhaa mainosmusiikkia tai -kuulutuksia.Esityspaikkaan kannattaa käydä tutustumassa huolella ennen H-hetkeä. Miten saa esityspaikassa äänet kuulumaan riittävän hyvin? Onhan pistorasioita sopivissa paikoissa, jos niitä tarvitsee. Johtoja ei yleensä saa vetää kulkuväylille. Minne esiintyjät jättävät takkinsa ja laukkunsa? Ihmisten yleistä liikkumista esityspaikan ympäristössä kannattaa seurata ja miettiä liikkuuko paikalla luonnostaan potentiaalista yleisöä vai pitääkö yleisöä erikseen houkutella paikalle. Meneekö esiintymispaikan läpi kulkureittejä esim. hisseille?

Flashmobin bändi ei olisi ihan onnistunut hoitamaan koko musiikkia heidän soittimillaan.

Flashmobin bändi ei olisi ihan onnistunut hoitamaan koko musiikkia heidän soittimillaan. Ja vauhtiakin taisi olla siihen vähän liikaa.

  1. And action – kamerat käy!

Flashmobin idea kulminoituu tietysti tapahtuman kuvaamiseen, eikä vain tapahtumahetkellä vaan pitkin matkaa. Itse kuvasimme materiaalia harjoituksista ja infotilaisuuksista. Näistä materiaaleista tehtiin ns. making of –video, joka on tämän blogin lopussa.

Esiintymispaikkaan tutustuessa on hyvä miettiä mihin voi asetella kamerat jalustoineen ja missä kuvaajat liikkuvat. Flasmobin videoinnissa kannattaa käyttää useita kameroita ja kuvakulmia, jotta esitys saa näyttävyyttä videolla. Itse käytimme yhtä GoPro-kameraa, joka kiinnitettiin kattoon kuvaamaan yleiskuvaa sekä useita järjestelmäkameroita ja mobiililaitteita. Kuvakulmiin tuli tällöin elävyyttä. Haimme mukaan kuvaajiksi vapaaehtoisia ikäihmisiä, joille järjestimme pienen koulutuksen digitaaliseen kuvaamiseen. Kuvausta varten on hyvä tehdä suunnitelma ja miettiä tärkeät hetket, jotka haluaa esityksessä saada ikuistettua. Jonkun täytyy muistaa kuvata nämä huippuhetket tai muuten ne ovat mennyttä.

  1. Näin yhdessä ain, käymme rinnakkain…

Hyvät yhteistyökumppanit ovat kultaakin arvokkaammat flashmobin toteuttamisessa. Varsinkin siinä tilanteessa, kun sitä toteutetaan puhtaasti vapaaehtoispohjalta ilman suuria rahoja. Meillä oli onni saada Kampin ja Töölön palvelukeskukset mukaan toteuttamaan tempausta. Heiltä saimme tilat käyttöön harjoitteluun ja heidän kauttaan löytyi myös innokkaita tanssijoita, kuvaajia ja apua harjoituksiin. Yhteistyökumppaneita kannattaa huomioida, kiittää ja linkittää myös flashmob-videon levitysvaiheessa.

 

Nyt huokaisemme helpotuksesta, kun flashmob-kiireet vihdoin ovat hellittäneet ja olemme päässeet nauttimaan lopputuloksesta. Monta asiaa olemme oppineet mutkien kautta, mutta tärkeintähän on usein matka ja oivallus, ei päämäärä. Kaikkein suurinta resurssia ja onnistumisen edellytystä on kuitenkin valitettavasti vaikea suunnitella tai hallita. Tärkeintä on ihminen ja tunne. Spontaani, aito ilo. Heittäytyminen ja hyvä fiilis, joka välittyy videon katselijalle asti. Pieni kotikutoisuuskaan ei haittaa, koska se tuo some-tempauksiin usein elämän makua, aitoutta ja tunnelmaa. Mielestämme videota katsellessa tulee hyvä mieli. Vai, mikä fiilis?

 

 

Koko prosessihan piti myös saada talteen omaksi videokseen: Flashmob Mikä Fiilis! Making of -video.

 

Ida-Maria ja Marja
Kirjoittajat ovat LähiVerkko-projektin projektisuunnittelija ja projektipäällikkö
Arvioinnissa ollut mukana myös tanssinopettaja Marinka Nyqvist

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Olipa kerran palvelu

Olipa kerran pikkuinen kylä. Kylän sydämessä oli sinisenä kimmeltävä suuri järvi, jonka rannoilla kohosivat punamullalla maalatut talot. Tiistaisin ja lauantaisin kylän soraisia katuja ajeli kauppa-auto. Sen saapumista tyttö odotti nenä ikkunassa.

Keltaisen auton kaartaessa kohti postilaatikkoa tyttö hyppäsi kumppareihinsa ja loikki pihakoivikon poikki tienvarteen. Lauantaipussi sylissään hän istui isolle kivelle tien reunaan kuuntelemaan töyhtöhyyppien naukuvaa kieppumista keväälle tuoksuvan pellon päällä tai katselemaan, kun muuttolinnut aurasivat taivasta syksyn tieltä.

Arkisin tyttö ajoi polkupyörällään kuoppaista hiekkatietä kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle kyläkoululle. Koulun kyljessä nökötti pieni posti ja kyläkauppa. Muille asioille ajettiin kirkonkylälle, joka oli rakentunut suuren keltaisen puukirkon ympärille. Kirkolta löytyivät kaikki palvelut, mitä tyttö osasi kuvitella tarvitsevansa.

Vuodet kuluivat. Kirkonkylän uusi virastotalo tyhjeni. Pitäjän raitilta katosivat posti, terveysasema, kela, poliisi, paloasema, pankkikonttorit ja ambulanssit. Kyläkaupat ja koulut autioituivat ja kauppa-auto ruostui entisen linja-autoaseman pihaan. Tyttökin oli muuttanut Helsinkiin töiden perässä ja joidenkin vaiheiden jälkeen päätyi Eläkeliittoon projektitöihin.

Palvelut ovat pikkuhiljaa, mutta kiihtyvällä vauhdilla, siirtyneet suuriin kaupunkeihin ja ennen kaikkea verkkoon. Tätä kehitystä voidaan kutsua myös palvelutalouden digitalisaatioksi. Ihmisen kannalta se tarkoittaa sitä, että kylänraitilta on astuttava tiedon valtatielle internettiin.

Tänä päivänä ihminen voisi halutessaan hoitaa lähes kaikki asiansa omalta tietokoneeltaan poistumatta koskaan kotoaan: tilata kauppakassin, täyttää veroilmoituksen, keskustella lääkärin kanssa, maksaa laskut, hankkia tavaroita ja vaatteita jne. Pankit ja monet muut toimijat ovat ottaneet käyttöönsä myös asiakaspalvelun videoyhteyttä käyttäen.

Palveluiden siirtymisessä internettiin on paljon hyvää. Erityisesti hyvä näyttäytyy Suomen hyvinvoinnin näkökulmasta mahdollisuuksina kasvavaan tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Verkkojen, bittien ja digitaalien keskellä maailmaa ihmettelee kuitenkin ihminen. Ihan tavallinen sellainen. Tavallisine tietoineen, taitoineen ja tarpeineen ja riippuvaisena yhteiskunnasta sekä sen palveluista. Muistetaanko ihminen?

Miten huolehditaan siitä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia keskeisten palvelujen saamisessa? Otetaanko aidosti huomioon palveluiden esteettömyys ja saavutettavuus eli se, että kaikilla meistä on mahdollisuus käyttää verkkopalveluita? Entä ne, joilla ei ole näppäriä sormia ja tarkkoja silmiä?

Palvelujen tarjoajat pyrkivät ehkä vastaamaan näihin kysymyksiin palveluita kehittäessään, mutta miltä tilanne näyttää käytännön elämässä. Miten tieto käytännön elämästä kulkeutuu takaisin palvelujen tarjoajille? Ja kuka katsoo kokonaisuutta, kuten esimerkiksi internet-yhteyksien toimimista, ihmisten tietojen ja taitojen riittävyyttä, mediasivistystä, pääsyä koneille ja palveluiden helppokäyttöisyyttä?

Haluaisinkin haastaa myös meitä käyttäjiä antamaan palautetta ja ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mitkä ovat sähköisten palveluiden suurimmat haasteet ja miten ne voitaisiin voittaa, erityisesti ikääntyvän kansalaisen näkökulmasta? Parhaimmillaan palvelujen sähköistyminen tuottaa yhteiskunnalle ja sen kansalaisille paljon hyvää. Esteettömistä palveluista hyötyvät aivan kaikki.

LähiVerkko-projektissa kehitämme parhaillaan verkossa kasvokkain tapahtuvaa palvelua. Tulemme testaamaan erilaisia videoyhteyksiä palvelun toteuttamiseksi neuvontapalvelussamme. Tätäkin kautta voi kokeilla, miltä asiointi internetissä tuntuu.

 

Marja Pakarinen
Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin projektipäällikkö 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Jaetun ilon ja surun äärellä – vinkkejä kuvapuhelun kautta toimivalle vertaisryhmälle

Nykyaikana on helppo pitää ryhmän kesken yhteyttä, vaikka porukka olisi hajallaan ympäri Suomea.  LähiVerkko ja TunneMieli-projekti kokeilivat yhdessä, miten ikäihmiset eri puolella Suomea voisivat tavata vertaisryhmänä Skypen ryhmäpuhelutoiminnolla. Tässä pilotissa huomattuja innostavia asioita ja ikäihmisten kokemuksia pilotin ajalta.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäsi se, että toiset ryhmäläiset tavattiin kasvotusten aloituskoulutuksessa. Tämä teki toiset ihmiset konkreettisimmiksi, lähemmiksi ja sai ryhmäytymiseen myönteisen alun aikaan. Yhteisen ryhmäidentiteetin kannalta erityisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana oleminen toi ryhmään ”me-henkeä”. Maaliskuussa 2014 käynnistettiin LähiVerkon ja TunneMieli-projektin yhteistyönä Tukiverkko-pilotti tapaamalla osallistujat Eläkeliiton toimistolla kahdessa ryhmässä. Tapaamisiin osallistui yhteensä 12 TunneMieli–peruskurssin käynyttä henkilöä eri puolilta Suomea. Tapaamisissa tarkastettiin, että Skype-ohjelma toimii jokaisen koneessa ja sovittiin ajat ryhmäpuheluille.

Tukiverkon ryhmät koettiin myönteiseksi ja jaksamista tukevaksi toiminnaksi. Toiminnan säännöllisyys ja ryhmän samana säilyminen olivat tärkeitä asioita osallistujille. Tukiverkko-pilotin tavoitteita olivat mm. sähköisen vertaisryhmätoiminnan kehittäminen ja ohjaaminen. Tämä toteutettiin järjestämällä joka kuukausi kuvapuheluja kahden erikokoisen ryhmän kesken loppuvuoden ajan. Puheluiden aloittajana ja puheenjohtajana toimi TunneMieli-projektin työntekijä.

Myös molempien sukupuolten edustuksen nähtiin olevan ryhmän toiminnan kannalta rikkaus, joka toi erilaisen puhetavan ja näkökulman aiheisiin. Kokemusten jakaminen turvallisessa ilmapiirissä antoi tunteen, siitä että tulee tarvittaessa kuulluksi ja nähdyksi.
Eri kokoisista ryhmistä enemmistö koki pienen ryhmäkoon (4-5 henkilöä) toimivammaksi kuin suuremman (6-8 henkilöä). Pieni ryhmä koettiin turvalliseksi ja siellä saatiin enemmän puheaikaa kuin suuremmassa, jolloin tutustuminen helpottui ja tuttuuden tunne lisääntyi. Skypen teknisen toimivuuden kannalta havaitsimme pienemmän ryhmäkoon paremmaksi.

”Ryhmäpuhelut toivat varmuutta omaan vapaaehtoistoimeen, kun sai jutella muiden vapaaehtoisten kanssa, jotka ymmärsivät missä mennään.”
”Jo pelkästään puheluaikojen olemassaolo, josta synty myönteinen kokemus ja odotus seuraavaan tapaamiskertaan, antoi toimintaa ja jaksamista tukevan merkityksen. Tämän voi jossain määrin nähdä turvallisuuden kokemuksena, että on olemassa jokin paikka jossa voi kysyä apua ja jakaa asioista. ”
”Ilolla odotti, että kuulisi toisten mielipiteitä ja tulisi myös itse kuulluksi.”
”Pieni turvallinen ryhmä, ihmiset tietävät ja tuntevat toisensa. Tulee tunne että ne ymmärtää minua.”
”Näki toiset, se oli tärkeää. Puhumiseen liittyvä kehon kieli ja sen näkeminen on tärkeää. Kun näki toisen, piti katsoa sitä joka puhui, ei voinut mennä pois tilanteesta tekemään jotain muuta.”
”Oltiin samalla aallonpituudella – huomasi, että omat ongelmat eivät ainutlaatuisia, ne saavat mittasuhteetkun ääneen lausutaan.”

Tukiverkko-pilotti oli osallistujille tärkeä ja se sai paljon myönteistä palautetta. Enemmistö osallistujista jatkaa ryhmäpuheluja itsenäisesti, ilman Eläkeliiton henkilökuntaa apuna. Skype-ryhmäpuheluissa ja varsinkin kuvapuheluissa on hyvä ottaa myös huomioon osallistujien käyttämät laitteet. Tässä muutamia havaintojamme eri laitteisiin liittyen:

  1. Ryhmäpuhelun aloittajan pitää käyttää pöytä- tai kannettavaa tietokonetta. Taulutietokoneella ja älypuhelimella voi myös osallistua, mutta pelkästään äänipuhelun muodossa. Kahdenkeskisissä puheluissa voi taulutietokoneilla ja älypuhelimilla olla myös kuvayhteys.
  2. Puhelut onnistuvat teknisesti paremmin pienemmällä ryhmällä. Puheluissa tapahtuu useammin äänenlaadun heikkenemistä ja pätkimistä ryhmäkoon kasvaessa yli viiden osallistujan. Äänen- ja kuvanlaatu on paljolti kiinni osallistujien internetyhteyden voimakkuudesta. Jos kaikilla osallistujilla on hyvä yhteys, ryhmä voi olla tarvittaessa isompikin.

Lopuksi vielä kuusamolaisen Aino-Maijan mietteitä ryhmästä:

”Tämä toi uusia näkökulmia ja tapoja toimintaan. Keskusteltiin pulmatilanteista ja erilaisista haasteista yhdessä. Pilotti antoi uskoa ja voimia omaan tekemiseen. Tärkeintä oli hyvä vertaistuki, joka jatkuu edelleen. Jaettu suru puolittuu – jaettu ilo moninkertaistuu.

LähiVerkko ja TunneMieli-projektit tuottavat tänä vuonna ohjeet kuvapuhelinryhmän muodostamiseen ja kehittämiseen. Sinäkin voit perustaa oman ryhmäsi!

 

Jouni Ahonen (LähiVerkon aluesuunnittelija) ja TukiVerkko-pilottilaiset
Kirjoitus on osa LähiVerkon pilottien raportointia. 

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Muista mummoa arkena ja äitienpäivänä!

Kun olin 1980-luvulla lapsi, mummo matkusti monta sataa kilometriä tullakseen meille kylään. Kerran viikossa puhuttiin puhelimessa, tai oikeastaan äiti puhui mummon kanssa, koska me lapset saimme nopeasti mummolle kerrottua asiamme. Tänä päivänä mummot ovat edelleen satojen kilometrien päässä, mutta tekniikka on helpottanut heidän läsnäoloaan lastenlasten arjessa.

LähiVerkon Isovanhemmat verkossa -pilotissa huomattiin, että isovanhempien ja lastenlasten välinen yhteydenpito lisääntyi sosiaalisen median käytönopettelun avulla. Mummot ja papat olivat yhden näköpuhelun päässä. Useat isovanhemmat alkoivat kolmen kuukauden testausaikana käyttää myös muita sosiaalisen median palveluita ja erilaisia laitteita yhteydenpitoon. Isovanhemmuus nähtiin olevan yhtälailla mahdollista teknologian välityksellä kuin kasvokkain kohtaamisessa mummolassa.

Lapsenlapsen neuvot teknologian käytössä ja isovanhempien rohkeus kokeilla uusia asioita vaikuttivat lähentävän isovanhempien ja lastenlasten välejä. Pilottiryhmien lopputapaamisissa näkyi, kuinka lapsenlapset olivat osaltaan ylpeitä siitä, että heidän mummonsa tai pappansa oli opetellut käyttämään teknologiaa. Isovanhemmat taas kokivat, että nyt he voivat olla kaukana olevana lapsenlapsen arjessa läsnä paremmin; oli käytössä sitten kuvapuhelu, chat tai Facebook.

Voit siis muistaa mummoa opettamalla häntä käyttämään vaikka tablettietokonetta. Sadat kilometrit eivät ole este isovanhemmuuden toteutumiselle. Kyse on vain rohkeudesta kokeilla ja yhteisestä ajasta.

Hyvää äitienpäivää!

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija, joka vastasi Isovanhemmat verkossa -pilotista.

p.s. Koko pilotin raportti tulee luettavaksi kesän aikana LähiVerkon nettisivuille.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Sohvaperuna ei laiskottele!

Istun tietokoneen ääressä. Kädet liikkuvat tasaisessa rytmissä. Puikoilla etenee lahjaksi menevä kolmiohuivi. Välillä lasken kutimet alas ja otan hörpyn teekupista. Näytöllä  mies siirtyy puhujakorokkeelta yleisön keskelle. Hän vastaa yleisöstä tulleeseen kysymykseen suomalaisten muuttuneesta internetin käytöstä. Otan näppiksen esiin ja kirjoitan ruudun alareunassa olevaan keskusteluruutuun oman kysymykseni. Jään odottamaan vastaako luennoitsija siihen. Hetken päästä hän alkaa selittää mitkä tekivät ovat vaikuttaneet työikäisten ajattelun muutokseen teknologian hyödyntämisestä omassa työssään. Hän siis vastaa minun kysymykseeni. En ole aivan samaa mieltä hänen kanssaan, joten näpyttelen kommentin ja täydentävän kysymyksen. 

Äskeinen kuvaus on muutaman vuoden takaa. Se on hetki yhteen seminaariin osallistumisesta kotoa käsin streamausta (eli suoraa lähetystä verkossa) seuraamalla. Olen verkkokurssien ja -luentojen suurkuluttaja. Tai no en enää ole; vielä vuosi sitten olin. Verkkoluento on joko taltioitu tai suora lähetys luennosta, jota voi katsoa nettisivun kautta. Verkkokurssilla tarkoitetaan opiskelua, joka tapahtuu internetissä. Millainen verkkokurssi sitten on?

Ensimmäisiä verkkokursseja, joilla olen ollut, oli nautintoaineiden kulttuurihistoriaa käsittelevä kurssi. Se kesti muistaakseni kuusi viikkoa ja jokaisella viikolla oli oma teemansa. Kurssialusta oli internetissä. Siellä oli luettavaa ja katseltavaa materiaalia aina sen viikon teemasta. Joka viikolla oli joku tehtävä. Kirjoitin esimerkiksi suomalaisten kahvin juonnista 1800-luvulla ja keskustelin muiden kurssilaisten kanssa suomalaisista tupakkamerkeistä sota-aikana. Kurssi oli todella mahtava. Opin tiedollisesti todella paljon ja pääsin tutustumaan ihmisiin eri puolilta Suomea keskustelutehtävissä. Oli hauska kuulla kuinka pienelle paikkakunnalle nurkkatanssien yhteydessä juotiin kahvia ja pullaa. Sen jälkeen olen ollut esimerkiksi suomalaisen populaarimusiikin historiaa käsittelevällä kurssilla ja kaupunkitutkimuksen verkkokurssilla.

Hurahdin jopa niin pahasti, että opiskelin itse tekemään verkkokursseja. Olen tehnyt esimerkiksi maailman kulttuurien verkkokurssin lukiolaisille sekä sosiaalisen median perusteiden kursseja työikäisille. Nyt pohdin millaisia verkkokursseja voisi rakentaa eläkeläisille. Verkkokurssit voivat tuntua monesta etäiseltä ajatukselta, mutta ne ovat innostavia ja niissä löytää uusia ystäviä.

 

Verkkokurssia voi tehdä vaikka tabletilla. Useimmat kurssit ovat nettisivupohjaisia tai verkkopalveluun kirjaudutaan nettisivulta. Osalle kursseista tarvitsee kirjautumistunnukset. Avoimia verkkoluentoja voi seurata ilman tunnuksia.

Verkkokurssia voi tehdä vaikka tabletilla. Useimmat kurssit ovat nettisivupohjaisia tai verkkopalveluun kirjaudutaan nettisivulta. Osalle kursseista tarvitsee kirjautumistunnukset. Avoimia verkkoluentoja voi seurata ilman tunnuksia.

Verkkokurssien lisäksi olen osallistunut moneen suoraan luentolähetykseen (streamaukseen). Matkustaminen toisella paikkakunnalle ei aina ole mahdollista tai muut menot estävät osallistumisen kiinnostavaan luentoon. Nettisivulta voi helposti seurata luentoa ja usein suorassa lähetyksessä on myös mahdollisuus kommentoida tai kysyä verkon kautta. On ihana istua omalla sohvalla, neuloa tai juoda kuppi teetä samalla, kun kuuntelee luentoa. Hyvä luennoitsija saa unohtamaan, että istunkin kotisohvalla enkä seminaarissa. Keskusteluruudun (chatin) kautta voin osallistua paikan päällä käytävään keskusteluun. Olen osallinen, vaikka läsnä monen sadan kilometrin päässä.

 

Ida-Maria Pankka
LähiVerkon projektisuunnittelija

 

p.s. LähiVerkko tulee ensi syksynä lähettämään suorana lähetyksenä verkossa joitakin tapahtumiaan. Kannattaa seurata LähiVerkon ajankohtaista-palstaa. Sinne tulee lisätietoja viimeistään kesällä.

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Teknisesti onnellinen

Hetki sitten nauroin ääneen. Nauru kumpusi hauskasta ajatustenvaihdosta työkaverin kanssa Facebookissa. Vilkaisin askelmittaria vyötärölläni ja tunsin hyvää mieltä ottamistani 12 000 askeleesta. Puhelimessa vaihdoin kuulumiset 400 kilometrin päässä asuvan iäkkään äidin kanssa ja olin iloinen, että hän voi hyvin tänään. Äidin kanssa suunnittelimme kuvapuhelujen käyttämistä, jotta hän voisi seurata lasten touhuja. Se tekisi hänet onnelliseksi. Tunsin myös hiljaista helpotusta, kun kuulin hänen saaneen turvapuhelimen.

Voiko tekniikka tehdä ihmisen onnelliseksi? Onko onnellisuus virtuaalimaailmassa yhtä hyvää kuin onnellisuus ystävän kanssa kasvotusten?

Tekniikasta ja onnellisuudesta harvoin puhutaan samassa lauseessa. Yleensä tekniikasta puhuttaessa korostuvat sen ongelmat, vaarat ja haitat. Ehkä tämä johtuu siitä, että tekniikka tulee meille näkyväksi silloin, kun se ei toimi toivomallamme tavalla. Tekniikan hyödyt ja elämää helpottavat puolet ovat meille yleensä näkymättömiä.

Kun suhdettamme tekniikkaan pohtii hieman tarkemmin, huomaa että tekniikka itse asiassa muodostaa ympäristön, jossa elämme – halusimmepa sitä tai emme.

Vastaan itse alussa esittämiini kysymyksiin kyllä. Kyllä, uskon tekniikan voivan tuottaa onnellisuutta. Oikeastaan uskon, että kaikki keinot ja välineet onnellisuuden, hymyn ja ilon tavoittelemisessa ovat sallittuja. Tekniikan käyttöä tässä suhteessa ei ole mitään syytä vähätellä.

Positiivisen psykologian asiantuntija William Jamesilla on muutama vinkki onnellisuuden tavoitteluun
– aseta onnellisuus tärkeäksi tavoitteeksesi
– iloitse pienistä asioista
– hymyile
– ole kiitollinen

Suomalaisen vanhan kansan viisautta ei parane vähätellä, mutta kehotuksesta onnen kätkemiseen olen eri mieltä. Pikaisella tiedonhaulla löysin internetistä muutamia ajatuksia onnen jakamisesta, kuten tämän William Shakespearen toteamuksen:  ”Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.” Onnen, ilon ja hymyjen jakamiseen nykyajan teknologia ja sosiaalinen media onkin aivan omiaan.

Kirjoituksen myötä haastan juuri Sinut siellä ruudun toisella puolella pieneen kirjoitustehtävään. Tehtävään voit osallistua (ja tehdä minut iloiseksi) kirjoittamalla tähän blogiin kommentin siitä, kuinka tekniikka on viime aikoina Sinua ilahduttanut ja hymyilyttänyt. Voiko tekniikka tehdä ihmisen onnelliseksi? Saamiamme vastauksia käytämme osittain tai kokonaisuudessaan ihmisten ilahduttamisessa Onnellisuuden päivän tapahtumassa 20.3. Voit kommentoida nimelläsi tai ilman, nimeä ei kuitenkaan julkaista lainausten käytön yhteydessä.

 

Lähiverkon tiimiläiset kehittelevät...

Lähiverkon tiimi on ollut tammikuun alusta alkaen täydessä vahvuudessaan. Takarivissä vasemmalta Marja, Riikka ja Maarit. Eturivissä Ida-Maria ja Jouni. Tammi- ja helmikuu ovat suunnittelun, kehittämisen ja onnellisuuden pohdintaa tiimiläisille.


Marja Pakarinen

LähiVerkon projektipäällikkö

4 kommenttia - Keskustele aiheesta

Tietokoneen käytön aloittaminen

Tämä kirjoitus on suunnattu ennen kaikkea teille, jotka vasta opettelette tietokoneen käyttöä tai joilla on lähipiirissä teknologiaa vältteleviä ihmisiä.

Jounin_Blogikuva

Ennen LähiVerkossa aloittamistani olen leipätyökseni opastanut ikäihmisiä tietokoneiden käytössä muutaman vuoden ajan. Tässä ajassa olen huomannut, että käytännössä jokainen aiheesta kiinnostunut oppii käyttämään tietokonetta sen verran kuin itse tarvitsee. Joillekin riittää ihan perusasioiden, vaikka sähköpostin hallitseminen. Toiset taas haluavat oppia mahdollisimman paljon uutta ja hakevat hyödyn lisäksi myös viihdettä internetistä, kuten nuoremmat sukupolvet toimivat.

Joillain ikäihmisillä on nurkissa pyörimässä lähisukulaisten ostama tietokone tai vaikka lastenlasten vanhentunut pelikone. Pelko siitä, että jotain pahaa tapahtuu, estää kuitenkin koskemasta tuohon laitteeseen.

Eniten uuden oppimista haittaavia asioita ovatkin juuri pelko tietotekniikkaa kohtaan ja pelko siitä, ettei opi enää uutta. Jotkut jättäytyvät tietoyhteiskunnan ulkopuolelle, eivätkä halua kokeilla tietokoneen käyttämistä, koska ovat vakuuttuneita siitä, että se on liian vaikeaa. Tämä on sääli, sillä tietotekniikalla voi ehkäistä yksinäisyyttä (Blažun 2013) ja saada itselle yllättävääkin sisältöä elämään, esimerkiksi uusien ja ilmaisten yhteydenpitovälineiden kautta. Sähköposti, Skype ja muut viestintäohjelmat ovat useimmiten käyttäjille ilmaisia ja mahdollistavat yhteydenpidon vaikkapa ulkomailla asuviin sukulaisiin ja tuttaviin.

Suurin osa ihmisistä, jotka ovat jo oppineet vähintään internetin käytön alkeet, haluavat hakea tietoa eri aiheista. Ennen kuin on itse käyttänyt tietokonetta, on hankala edes kuvitella mitä kaikkea internetistä löytyy ja miten yksinkertaista tietojen hakeminen, ”Googlettaminen”, loppujen lopuksi on.

Tärkeimpiä opettelun (ja neuvonnan) kohteita ovat pankkipalvelut. Pelkästään tämä aihe saa monet ikäihmiset siirtymään digiaikaan ja hankkimaan kotiin tietokoneen sekä internetyhteyden. Jos ei ole koskenut aikaisemmin tietokoneeseen, verkkopankin opetteleminen saattaa tuntua liian haastavalta, koska siinä on melko paljon muistettavaa.Jotkut jopa hankkivat verkkopankkitunnukset ja luovuttavat ne lähisukulaisilleen, koska he eivät usko oppivansa maksamaan laskuja. Lisäksi laskujen maksaminen pankkikonttorissa maksaa useita euroja ylimääräistä per lasku. Pankkikonttoreiden karsiminen ja laskujen maksamisesta rahastaminen haittaavatkin eniten digitaalisesti syrjäytyneitä.

Vanhaa sananlaskua mukaillen, ”Jotta voi oppia juoksemaan, pitää ensin osata kävellä”. Kun tietokone on käytettävissä, siihen kannattaa tutustua helpompien aiheiden kautta. Perusasiat kannattaa opetella rauhassa ja omaan tahtiin. Esimerkiksi yllämainittu tietojen etsiminen itseä kiinnostavista aiheista ja vaikkapa lehtien lukeminen ilmaiseksi tuottavat arvokkaita onnistumisen kokemuksia ja luottamusta opetella uusia asioita.

Jos käyttää tietokonetta hiiren avulla, jo hiiren osoittimen tähtääminen oikeaan kohtaan voi tuntua aluksi ylitsepääsemättömän vaikealta. Kun olen työskennellyt ihmisten kanssa, jotka eivät ole aikaisemmin koskeneet tietokoneeseen, olen suosinut ensimmäisenä kosketuksena tietotekniikan maailmaan Tampereen kirjaston sivuilta löytyvää ”Hiiri Hukassa” –harjoitusta. Siinä käydään pelinomaisesti 15-30 minuutissa läpi eri asiat, joita hiirellä voi tehdä.Sen jälkeen on helpompaa lähteä nettiin surffailemaan, koska tavallisessa käytössä tarvitsee lähinnä hiiren ”ykkös”näppäintä ja vieritysrullaa.

Nykyään monet ostavat ensimmäiseksi tietokoneeksi kosketusnäytöllisen taulutietokoneen, eli ”tabletin” tai ”pädin”. Näissä laitteissa ei käytetä hiirtä vaan kosketusnäyttöä, joten ne soveltuvat erinomaisesti myös aloittelijoiden käyttöön. Näyttöruudun koskettaminen sormenpäällä on helpompaa kuin hiiren pitäminen paikallaan ja näppäimen painaminen samaan aikaan. Taulutietokoneet ovatkin kasvattaneet viime vuosina suosiotaan perinteisten tietokoneiden kustannuksella.  Taulutietokoneissa pätee mielestäni sama sääntö kuin kannettavissa tietokoneissa, eli jos näkökyvyn kanssa on vähänkin ongelmia, ruudun riittävä koko on laitteen tärkeimpiä ominaisuuksia. Isommalle ruudulle saa muutettua tekstin koon suuremmaksi sekä paineltavat kuvakkeet ja linkit ovat isompia, jolloin niihin osuminen sormenpäällä on helpompaa. Toisaalta taas pienempiä laitteita on helpompi kuljettaa mukana, jos siihen on tarvetta.

Lopuksi vielä asiaa yhdestä yleisimmistä aiheista, eli sähköpostista. Sähköpostiosoite löytyy lähes jokaiselta tietokoneen käyttäjältä. Se onkin suosituimpia tapoja kommunikoida yksityisesti internetin välityksellä. Sähköposti on muutenkin lähes välttämätön väline netissä surffaajalle, koska eri palveluihin rekisteröidyttäessä tarvitsee yleensä toimivan sähköpostiosoitteen. Sähköpostia voi lukea tai lähettää missä päin maailmaa tahansa, mihin kellonaikaan tahansa. Sen mukana voi lähettää tiedostoja, esimerkiksi kuvia ja asiakirjoja. Sähköpostin huono puoli on se, että liitetiedostojen mukana voi levitä viruksia. Jos pitää mielessään, ettei tuntemattomilta lähettäjiltä tulleita liitetiedostoja kannata avata, sähköpostin käyttäminen on turvallista. Lisäksi se on ilmaista.

Oppisoppi-sivullamme on ohjeita sähköpostin luomiseen. Jos se tuntuu silti liian vaikealta, kannattaa pyytää ensimmäisellä kerralla vaikka sukulaiselta tai tuttavalta apua. Kun osoite on luotu, hankalin vaihe on takana ja harjoittelu voi alkaa. Seuraavaksi pitää kysellä ihmisten sähköpostiosoitteita. Niistä ei ole valitettavasti ole olemassa puhelinluettelon tapaista listaa.

Tietokoneen käyttöä opetellessani ja opastaessani olen tehnyt selkeän havainnon: Mitä enemmän osaa, sitä helpompi on oppia uutta. Toisin sanoen alkutaival on hankalin vaihe ja kaikki helpottuu kokemuksen karttuessa.

Jouni Ahonen

LähiVerkko-projektin aluesuunnittelija

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Opetellaan ja testataan yhdessä

LähiVerkko-hanke haki vapaaehtoisia kohderyhmäläisiä testaamaan teknologiaa ikäihmisten käyttöön. Haku oli menestys! Innokkaita ja hyvillä tietoteknisillä taidoilla varustettuja ikäihmisiä ilmoittautui ryhmään. Ilmoituksemme netti-sivuillamme piti jo sulkea. Pidämme kuitenkin varauksen uuteen hakuun.

Kohderyhmäläiset kokoontuivat ensimmäisen kerran tammikuussa. Paikalle pääsi seitsemän vapaaehtoista. He olivat ympäri Suomea ja Tampere oli keskeisin paikka kokoontua. LähiVerkko- hankkeesta paikalla oli kolme suunnittelijaa Maarit Nousimaa, Jouni Ahonen ja Karita Niittymäki. Kokopäiväisen tilaisuuden aikana tutustuimme toisiimme, kävimme keskustelua jokaisen intresseistä osallistua ryhmän toimintaan, loimme tavoitteet ryhmälle sekä suunnittelimme tapaamisia; miten, milloin ja kuinka usein olisi tapaamisia. Testasimme myös Skypeä ryhmän yhteisenä viestintävälineenä.

Kohderyhmäläisillä oli hyviä kokemuksia tietotekniikan käytöstä. Monet halusivat kuitenkin oppia uutta. Heidän tavoitteenaan oli oppia asioita niin, että he voivat vuorostaan toimia vertaisoppaina omissa vapaaehtoistöissään ja -ryhmissään. Monet ryhmäläiset ottivat esille, etteivät ns. yleiset kurssit, jotka ovat avoinna kaikille, välttämättä sovellu ikäihmisille: ”Pääsääntöisesti edetään liian vauhdikkaasti,” todettiin ryhmässä. Ryhmäläiset toivat varsin painavasti esille ikäihmisten halun käyttää teknologiaa. Siihen pitää vain antaa mahdollisuus heidän omalla tavallaan; aikaa ja opastusta tarvitaan! Esimerkkinä ryhmäläiset olivat innokkaita luomaan omia Skype-tilejään. Osalla tilit jo olivatkin. Nyt luotiin oma Kohderyhmäläisten ryhmä. Testasimme menestyksekkäästi uutta viestintävälinettämme. Sen avulla tulemme vastaisuudessa viestittelemään ajankohtaisista testauksista ja asioista.

Päivän päätteeksi kerättiin manuaalista palautetta paperilla. Koko päivä oli pyöritty verkkomaailmassa, niin lopuksi oli kevennys vielä paperin ja kynän aikaan. Päivä oli osallistujien mielestä onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä ja toivottaa tervetulleiksi ryhmässä olevat. Hekin jotka eivät nyt päässeet paikalle. Kohderyhmäläisille suunnitellaan myös uutta nimeä, joten seuraavalla kerralla heistä kuullaan uudella nimellä.

Karita Niittymäki

LähiVerkko-hankkeen suunnittelija

3 kommenttia - Keskustele aiheesta