pikkukuva

He lähtevät

 

 

He lähtevät,

menevät  meren  yli  eivätkä  enää  palaa, me  katselemme  heidän  askelten jälkiä,  muistelemme  heitä,  ikävöimme

joskus  tuuli  kääntyy,

kuivaa  kasvot,

silloin  pilvet  valahtavat  pois

ja  meri  on  kirkkaan  sininen.

 

Meri Madeiralla

 

Eeva Nyman
Kirjoittaja on runoja kokeileva omaishoitaja. Hän vastasi LähiVerkon ”Etsimme ikäihmisiä bloggaamaan” -ilmoitukseen EL-Sanomissa. Hänen erityisenä toiveena oli julkaista blogissa runo. 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Amor ei kysy ikää

Amorikaan ei kysy kuinka ryppyinen ja minkä ikäinen olet.
Amorin nuoli on mahdollista tänä päivänä ampua kotisohvalta kohteeseen.

Seniorirakkaudesta on kirjoitettu Suomessakin kirjoja ja paljon artikkeleita. Niin sanottu netti-rakkaus voi iskeä ikäihmiseen. Siitä on jo Suomessakin useita esimerkkejä. Vaikka lähisukulaiset ja etenkin lapset joissain tapauksissa eivät ole AMORIN kanssa samaa mieltä, niin totuushan kuitenkin on, että läheiset ovat usein erittäin tyytyväisiä, kun ikäihmisen ei tarvitse olla yksin.

 

sydän kupissa

Rakkaus voi löytyä verkosta yhtä lailla kuin kahvikupillisen äärestä.

On useita kahvikeskusteluja olemassa siitä, että rakastunut ikäihminen on sekaisin niin kuin rippikouluikäinenkin. Käydään vaateostoksilla, heitetään suurin osa lääkkeistä roskiin ja aloitetaan ankara joogaaminen ja petäjien halailu, ostetaan jopa uusi auto, remontoidaan kaupunki- ja kesäasuntoa. Hymy leviää kasvoille ja hyväntuulisuus kuuluu joka päivään. Väitetään, että rakastuneet ikäihmiset, yleensä jopa miehetkin alkavat käydä parturissa useasti ja pestä hampaat joka päivä monta kertaa. Naiset alkavat rampata kampaajalla tiheään tahtiin, käydään jopa vesijumpassa uusilla uikkareilla ja ostetaan uudet farkut ja farkkupusero näyttääkseen että vielä riittää virtaa!

Ikäihmisellä on oikeus eläkkeellä tuntea olonsa iloiseksi, turvalliseksi ja onnelliseksi. Ja tietysti rakastuneeksi.

 

Asko Alppi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, joka pohtii mihin kaikkeen verkosta ja tietotekniikasta on hyötyä ikäihmisille. 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

Lähes sata vuotta voimaa

Joulunalusaikana 1916 maailmaan keksittiin monia uusia asioita.  Keksittiin nyky­aikai­nen vetoketju ja myös merkittävä suklaa eli Da Capo, joka tarjoaa vielä 2015 makunautintoja suklaan ystäville.

Pikkujoulun aikaan 1916 syntyi äitini Kaisa (Kaija), ja myös keksittiin jotain, joka parhaiten kuvaa äitiäni, nimit­­täin ruostumaton teräs.  Äitini syntyi pieneen maalaiskylään Edvard Vähä­talon per­hee­seen, isänsä Edvard (1883-1952) ja äitinsä Olga (1888-1968) toisena lapsena kolmesta tyttärestä.  Perheessä asui myös isän kaksi veljeä, niin sanottuja vanhojapoikia, jotka eivät elämänsä aikana käy­neet esimerkiksi kertaakaan lääkärissä.  Äitini on varmaankin peri­nyt heiltä sanonnan: ”Eivät asiat valittamalla parane vaan tekemällä”.  Tätä ohjetta äitini nou­dattaa vieläkin vanhainkodissa asuessaan.  1916 tuli huonojakin keksintöjä, jos niin voi sanoa maailmansodasta, jonka seurauksena itsenäisty­väs­sä Suomessa alkoi valmistelu kansalais­sotaan.  Sotien jälkeen alkoi maailmanhistoriassa ja Suomessa aika, jolloin keksijät alkoivat värkätä mahdottomiakin laitteita, jotka yhä vaikuttavat elämäämme. Terveydenhoito kehittyi huimin askelin.  Saatiin nujerrettua monet pahimmat kansantaudit, joskin uusia tauteja tuli aika vauhtia elintason kohotessa.  Voin vain kuvi­tella minkälaisissa muutoksen syö­ve­reissä äitini ikäpolvi on ollut koko elämänsä ajan.

Askon äiti Kaisa rippikuvassa.

Askon äiti Kaisa rippikuvassa.

Äitini avioitui isäni Aarnen kanssa 1938.  Perheeseen syntyi neljä lasta; kolme poikaa ja kaikil­la yksi sisko.  Lastenlapsia on tällä hetkellä 17.  Kotimme sijaitsi Vanhassa kauppalassa.  Asuimme Suomen vanhimmaksi eläneen Lempi Maria ”Maija” Rothoviuksen rajanaapurina.  Hän kuoli 112-vuotiaana vuonna 2000.   Itse olen ainoa perheestämme, joka asuu äitini lisäksi Ikaalisissa.  Äitini oli aikanaan Ikaalisten yhteiskoulun oppi­laita.  Hän on ollut erittäin aktiivinen vapaaehtoistyössä; MLL, SPR, Martat, Seurakunta, Partio ym.,  monta vuotta lottana rintamalla sekä käräjäoikeuden lautamiehenä, josta hän on saanut herrastuomarin arvonimen.

Äitini on ollut kolmen vuoden aikana vanhainkodissa useamman kerran lähdössä pilven reunalla, mutta kaikkien ihmetykseksi seuraavana aamuna hän on pyytänyt entistä teräväm­pänä aamukahvia.  Vanhain­kodin henkilökunta sanookin, että jopa Niskavuoren Heta kal­pe­nee äitini päättäväisyydestä ja sana­valmiu­desta.  Jos kysyy onko hän kipeä, hän ei koskaan ole kipeä – vaikka pää irtoaisi.

 

Äitini Abbedissan rukouksesta itselleen muovaama elämänohje

OLEN TULOSSA  VANHAKSI

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että olen tulossa vanhaksi.
Suojele minua tulemasta puheliaaksi ja ajattelemasta,
että minun on sanottava painava sanani joka asiasta ja joka tilaisuudessa.
Vapauta minut halustani järjestellä kaikkien lähiomaisten asioita.
Tee minusta ajatteleva ihminen, ei ärtyisä eikä ylemmyydentuntoinen.

Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston,
on tosi sääli olla sitä kaikkea käyttämättä,
mutta tiedäthän Herra,
että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselleni loppuun saakka.

Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuista ja vaivoistani,
jotka ovat lisääntymässä,
ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät.
Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden  vaivoja ja
kestävyyttä kuunnella niitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä.
En halua olla mikään pyhimys,
mutta hapan ihminen on paholaisen suurempia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus.
Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä

Asko Alppi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor ja aktiivinen kalamies.

 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Joulutervehdys musiikin muodossa

Olen ollut jo  muutaman vuoden eläkkeellä. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja olen ollut töissä eri puolella Suomea. Tunnen silti aina olevani kainuulainen;  Kajaanista, kun olen lähtöisin.

Vapaaehtoistyö on aina ollut mukana vapaa-ajassani,esim: sotilaskoti, SPR, nuorten leskien vertaistukitoiminta jne. Musiikki on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Joulumusiikki, kauneimmat joululaulut ja konsertit luovat  joulutunnelmaa. Joulun tunnelmointini alkaa yhden orkesterin joulukonsertista ja toisen orkesterin säestämästä. Tässä muutama joulukappale Tikkurilan Soittokunnan eli Tixibandin esittämänä. Sen johtajana Kimmo Nurmi ja minä olen soittamassa mukana.

 

Oi jouluyö

Lapsuusjoulut

Maa on niin kaunis

Täällä Pohjantähden alla

Valkea joulu

Hoosianna

 

Jouluisin terveisin Anna-Maija

Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor ja mukana esimerkiksi Netikäs-materiaalin teossa sekä uudessa Muruset-pilotissa.

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Yhdessä kevättä ihmettelemässä

Katson sinua ja kosketan hellästi – olet aivan hiljaa. Kerron sinulle, että haluan lähteä kanssasi kahden, metsäpolun kautta kulkien katsomaan järveä, josko jäät olisivat jo lähteneet.

Annan sinun kulkea edelläni, tuntuu hyvältä seurata sinua.

Pysähdyn katsomaan keltaista kukkaa, joka voimalla työntyy ohuen jääkerroksen läpi. Onko tuo niittyleinikin alku? Sinä kuvailet minulle, millainen on niittyleinikki, siis sitä se ei ollut. Et kerro minulle, mikä kukka se on, joten arvailen uudelleen. Olisiko tuo sitten kullero? Kyllä se on! Sinä selität minulle kulleron kasvupaikat.  Nyt tiedän, että se kuuluu leinikkien sukuun, on myrkyllinen jne. Tietomääräsi on ihailtava!

Haluan poiketa polulta keräämään muutaman pajunoksan – siinä on niin kauniit, vaaleanpunaiset pajunkissat. Sinä kuitenkin kehotat minua jostakin syystä palaamaan takaisin polulle.

Kuulen aivan ihmeellisen linnun laulun. Olen kuullut tuon äänen ennenkin keväällä. Se on niin voimakas, niin erikoinen. En kuitenkaan näe lintua. Mikä lintu se on? Nyt muistan yhden mustan linnun, jolla on keltainen nokka, mustarastas, sillä oli tuontyylinen laulutapa. Mahtaisitko sinä tietää? Ennen kuin ehdin edes kunnolla kysyä sitä sinulta, niin jo matkit laulua. Miten hyvin osaatkaan laulaa linnun lailla! Mustarastashan se oli.

Osaatkohan laulaa myös iskelmiä? Pyydän, että laulaisit minulle Eeva tangon. Minun nimeni kun sattuu olemaan Eeva. Eikä aikaakaan, kun esität sen minulle. Olen kovasti otettu!

Aika kuluu ja kerrot, että jos näin rauhallisesti kävelemme, niin matkaa on ajallisesti vielä 10 min perille saapumiseen.  Ajatuksissani päätän, että en enää pysähtele, ellei nyt jotain aivan ihmeellistä tule eteen.

Tuolla näkyy jo kaisloja, järvi on siis varmaankin lähettyvillä.

Tähän kohtaan haluat minun pysähtyvän.

Katson järveä, se on vielä jään peitossa. Lokit etsivät jotain jään pinnalta. Kuuluu monenlaista kirkunaa – aurinko lämmittää – on kevät!

Haluan kiittää sinua tästä antoisasta päivästä – sinua –  Lumia 530.

 

Eeva Kanerva
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor ja apunen-toiminnan vapaaehtoinen. 

 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta