pikkukuva

Ihanaa kamalaa teknologiaa yhdessä kokeilemaan – nettiopastajien kokemuksia vertaisohjauksesta

”Joo mä olen kuitenkin sitä mieltä että mä olen saanut siitä enempi kun mä pystyn antamaan sitten. Ihan toisella tavalla suhtautuu näihin omiin koneisiinkin niin. Kotona sitä tulee katottua että ai emmä oo tienny että täältä löytyy tämmöstäkin täältä koneesta. Kun siihen joutuu oikein syventymään niin se niinkun avartaa aika paljon tätä koneitten käyttö juttua ittellekin. Ja tietysti sitten sitä pystyy toisellekin antamaan siitä. Ei niitten tartte kantapään kautta kaikkien lähteekään siihen että.”

Vapaaehtoisuutta ja vertaisuutta. Niihin nettiopastajana toimiminen perustuu. Mukavaa yhdessä tekemistä ja samalla pysyy teknologian maailmassa mukana itsekin.

Halusin syventyä pro gradu -tutkielmassani ajankohtaiseen aiheeseen: ikäihmiset ja teknologia. Ja mikäs sen antoisampaa kuin tarkastella aihetta nettiopastustoiminnan kautta. Kuten jo todettua, nettiopastajat ovat mukana toiminnassa vapaaehtoisesti ja he ovat opastettavien kanssa vertaisia muun muassa ikänsä puolesta.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nettiopastajatoimintaa nettiopastajien omasta katsantokulmasta. Pro gradun aineisto on kerätty LähiVerkko-projektin nettiopastajatoiminnan pilottiin osallistuneilta opastajilta Varsinais-Suomen alueella. LähiVerkko haluaa yhdistää opastustoiminnan jo olemassa olevaan yhdistystoimintaan.

Opastus käynnissä Halikon kirjastossa keväällä 2016.

Tutkielmani tulosten mukaan nettiopastajan oma suhde teknologiaan on usein ristiriitainen. Suurinta osaa nettiopastajista pystyy kuvailemaan valveutuneiksi tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiksi, mutta suhtautumisessa omaa osaamista kohtaan on myös epävarmuutta. Tästä huolimatta nettiopastajatoimintaan on lähdetty ennakkoluulottomasti mukaan.

”Tässä opastuksessa sitä sitten on pakko pitää yllä ei sitä muuten kyllä sitä pelaa niillä vanhoilla mitä on tottunu tekemään mutta nyt joutuu uuden eteen kokonaan tässä nettiopastuksessa… Kyl se on haaste mutta kyllä se on samalla ainakin ainakin mun omakohtanen kokemus on se, että mä otan sen niinku tämmösenä että että mä saan aivoille töitä oikein tässä oikein reilusti että että pikkasen menee yli kapasiteetinkin välillä. Mutta onneks on meitä porukka mistä saa sitten apua kyllä että.”

Haastattelujeni perusteella vapaaehtoisuuteen perustuva vertaisohjaus on osoittautunut toimivaksi tietotekniikkaopastuksen käytännöksi ikääntyneiden parissa. Nettiopastajien mukaan apua on helpompi pyytää ikätoverilta. Vertaiset nettiopastajat auttavat sitoutuneella toiminnallaan ikätovereitaan pysymään mukana yhteiskunnan teknologisessa kehityksessä. Kyse ei kuitenkaan ole kestävästä ratkaisusta, sillä ikääntyneiden tietotekniikkaopastuksen tarve kasvaa jatkuvasti. Uusia opastajia on toisilla paikkakunnilla myös vaikea löytää. Tällä hetkellä nettiopastajien vertaisuuteen perustuva toiminta on kuitenkin arvossa arvaamattomassa, toimien monimuotoisena hyvinvoinnin lähteenä. Nettiopastajatoiminta antaa myös tekijöilleen paljon, esimerkiksi sisältöä omaan arkipäivään.

Mietitkö vapaaehtoiseksi ryhtymistä? Mietitkö voisiko nettiopastajatoiminta olla se oikea tapa sinulle hypätä mukaan vapaaehtoiseksi? Kuule, minä sanon sinulle, että mukaan vain! Niin sanovat Varsinais-Suomen alueella toimivat nettiopastajatkin.

”No mää nään ettei tässä oo enää mitään paluuta enää. Se on jatkettava tätä opastusta.”

”Ja siin sivussa tulee, kun ei olla liian ryppyotsasii niin tulee montaa muutakin kun ihan tätä tiukkaa asiaa et sitä ei saa unohtaa. Smile.”

”Ja sen ei tarvii olla kovin kummonen, kummonen probleemi saa johonkin, pikku juttu mistä ei pääse yli ja sitten kun se tuetaan niin voi sitä kiitollisuuden määrää mikä siit tulee. Se on se miks mä oon vapaaehtonen, se on aina hyvä mieli kun sieltä lähtee. Taas tuli niinku päivä pelastettuu monelta ihmiseltä. Kyl siitä saa itelleen aika paljon.”

 

Mikäli haluat tutustua koko tutkimukseen, löydät sen täältä!

Tuija Vidgren
Kirjoittaja valmistui gradun myötä Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta sosiaalityön pääaineesta. Nykyisin hän työskentelee sosiaalityöntekijänä Helsingin kaupungin vammaispalveluissa.

 

LähiVerkko järjestää kaikille avoimen Perehdytys nettiopastajaksi -verkkokoulutuksen lokakuussa. Kurssilla saat valmiuksia toimia tietotekniikan vertaisohjaajana sekä aloittaa nettiopastustoiminnan omalla paikkakunnalla. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan täällä!

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Näin ikäihmiset ottavat tablettitietokoneet haltuunsa

Kerron tässä blogikirjoituksessa miten Pudasjärvellä asuvat ikäihmiset ottavat tablettitietokoneen käyttöönsä. Leikillisyydellä, huumorilla ja luovuudella on siinä keskeinen rooli.

Pudasjärvi on kaupunki maaseudulla

Pudasjärvi on kaupunki maaseudulla, jossa lähimpään naapuriin on usein 20 kilometriä matkaa. Harvaan asutulla seudulla on jokapäiväisten asioiden hoitamiseen varattava runsaasti aikaa. Ouluun ja esimerkiksi lähimpään pankkiin on ”onnikalla” matkaa tunnin verran. Useat ikäihmiset asuvat yksin ja kaipaavat seuraa ja turvallisuutta.


Pudasjärvi muodostuu 17 kylästä, joissa pientaloja on harvakseltaan. Kaikkiin taloihin ei ole tietä perille saakka.

Pudasjärvi on poronhoitoaluetta. Pudasjärvi on tullut tunnetuksi myös mökkeilystä, turvetuotannosta sekä hirsirakentamisesta. Onhan siellä vasta avattu myös hirsistä rakennettu koulu.

Kaunista latomaisemaa

Kaupunki maaseudella voi näyttää tältä.

Projektin aloitus

Tästä se lähtee! Me onnistumme saamaan EU:lta elämänikäisen oppimiseen rahoituksen CoCreat-projektille, jossa tavoitteena on edistää ikäihmisten luovaa yhteisöllisyyttä ja digitaalisen teknologian käyttöä. Yli 65-vuotiaiden osuus pudasjärveläisistä on runsas neljännes. Hankimme projektille tablettitietokoneita ja otamme yhteyttä sellaisiin kunnassa toimiviin avainhenkilöihin, joilla on suora yhteys alueen ikäihmisiin. Avainhenkilöitä ovat muun muassa Kipinässä toimivan Niemitalon Juustolan kyläkauppias, Aki sekä kaupungin virastoissa sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevät henkilöt. Kolmannen tärkeän avainryhmän muodostavat jo toteutetuista ja meneillään olevista projekteista vastaavat henkilöt. Heidän kauttaan saamme projektiimme kiinnostusta osoittaneiden ikääntyneiden yhteystietoja sekä muuta tarpeellista tietoa pudasjärveläisten elämästä. Ajelemme siis Niinan ja Tommin kanssa Pudasjärvelle ja siellä meidät viedään ajelulle, jolloin näemme itsekin, missä väestöä asuu ja minkälaista Lapin eteläpuolen pinta-alaltaan suurimmassa kunnassa on.  Kuvaan taloja, poroja, metsiä, vesistöjä ja postilaatikoita.  Kierroksen päätteeksi Aki tarjoaa meille ihanaa lämmitettyä leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Ensikontakti puhelimella

Seuraavaksi on tarpeen kuulla päähenkilöiden eli ikäihmisten ääntä. Jokaiselle soitetaan erikseen ja kysellään kuulumisia, aiempia tietokoneiden käyttökokemuksia sekä tarpeita ja toiveita tulevalle ”koulutukselle”. Jutellaan myös odotuksista ja tuntemuksista. Kuulostaa siltä, että intoa piisaa, mutta samalla pelottaa se, että tuskin sitä enää tässä iässä voi oppia mitään uutta. Iältään osallistujat ovat 60–82-vuotiaita, mieleltään viriilejä ja huumorintajuisia naisia ja miehiä. He harrastavat pihatöitä ja puutarhanhoitoa, käsitöitä, lukemista, metsästystä, kalastusta, liikuntaa, yhdistystoimintoja sekä kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Puhelinkeskustelut ovat luonteeltaan ystävällistä rupattelua ja tutustumista puolin ja toisin. Yhteisestä päätöksestä sovimme että koulutus on nimeltään ”luova tupa”. Luova tupa kokoontuu kolme kertaa kahden viikon välein Niemitalon juustolan yläkerran tilassa. Neljäs kerta toteutetaan luokkaretken muodossa, mutta kerron siitä enemmän blogikirjoituksen lopussa.

Yliopiston opiskelijat tuutoreina

Opiskelijoillamme on tilaisuus toimia aktiivisesti luovan tuvan toiminnassa. He hoitavat puhelinkeskustelut osallistujien kanssa ennen ja jälkeen projektin ja he suunnittelevat kaksipuoliset aaneloset virikkeiksi luovan tuvan kokoontumisiin. Lehtisessä on kullekin kerralle vinkkejä niistä toiminnoista, joita osallistujat toivovat oppivansa. Ikäihmiset jakaantuvat pieniin ryhmiin ja jokaisessa ryhmässä on myös opiskelija. Opiskelijat kertovat osallistujille, että hekin ovat oppimassa, opitaan siis kaikki yhdessä. Sitähän se on luova yhteisöllisyys. On helppo nähdä miten opiskelijat ja tupalaiset löytävät heti yhteisen sävelen. iloinen puheensorina ja nauru kuuluvat. Me opettajat olemme ohjaamassa, mutta yritämme olla sekaantumatta toimintaan ellei meitä tarvita.  Ja tarvitaanhan meitä välillä. Jokaisen rooli tuntuu löytyvän mutkattomasti.

  
Kuvia työskentelystä

 

Tabletti ei mene rikki

Tuliterät tabletit avataan paketeista Tommin opastamana. Tommi esittelee laitteen ja lupaa, ettei se mene kovin helposti rikki. Laitteessa on vain yksi nappi. Se on hyvä se. Yksikään osallistujista ei ole aikaisemmin pitänyt tablettia kädessään, muutama on joskus työvuosinaan käyttänyt tietokonetta. Yksi osallistuja kertoo osaavansa tietokoneen käyttöä aika hyvin. Tässä kohtaa mietin aikuisten ja ikääntyneiden digitaalisen teknologian käyttöä laajemminkin. Kun vuonna 2014 ilmoitti 90 prosenttia 55–65-vuotiaista käyttäneensä internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana, oli 65–74-vuotiaiden osuus 68 % ja 75–89-vuotiaiden osuus 28 %. Vaikka useissa tutkimuksissa on osoitettu digitaalisen teknologian käytön lisäävän voimaantumista, osallistumista, hyvinvointia ja rikastavan vuorovaikutusta, on myös toisenlaisia tuloksia. Omassa tutkimuksessamme kollegani Päivi Rasin kanssa havaitsimme, että on myös ikääntyneitä, joiden olisi varallisuutensa ja terveydentilansa puolesta mahdollista käyttää digitaalisia teknologioita, mutta he valitsevat kieltäytymisen. Internetti on heille hyödytön ja jopa vaarallinen työkalu, joka uhkaa heidän elämäntapaansa, vapauttaan, terveyttään ja turvallisuuttaan.

Tabletti on käytössä luovassa tuvassa ja väliaikoina kotona

Jokainen tupakerta päättyy yhteiseen keskusteluun: mitä olemme tehneet, mikä on onnistunut, mitä olemme oivaltaneet, mikä vaatii vielä harjoittelua ja mitä teemme seuraavaksi. Tapaamisia on kahden viikon välein ja tapaamisten välillä osallistujat vievät tabletin kotiinsa ja käyttävät sitä siten kuin näkevät tarpeelliseksi. Myös luovan tuvan tapaaminen aloitetaan keskustelemalla siitä miten tuo kaksiviikkoinen on mennyt. Eihän siitä keskustelusta tule oikeastaan mitään, koska kaikilla on niin paljon kerrottavaa ja kysyttävää. Puhe ja nauru täyttää tuvan. Aivan mahtava juttu! Puhepyrähdyksen jälkeen työskentely ja löytöretkeily jatkuu pienryhmissä. Huomaan ajattelevani, että kyllä on ehdottomasti hyvä ratkaisu antaa tabletti käyttöön sinne oman arjen toimiin. Luovuus tarkoittaa sitä että kokeillaan, ideoidaan, testataan, ratkotaan ongelmia ja löydetään laitteesta uusia itselle sopivia käyttötarkoituksia. Luova yhteisöllisyys tarkoittaa sitä että tehdään noita kaikkia yhdessä, huumorilla, innolla ja ilolla, leikillisyydellä, jotka puolestaan aktivoivat ajattelutaitoja. Luovuus edellyttää emotionaalisesti turvalliseksi koettua ilmapiiriä ja tällöin on lupa ilmaista hassuja ja poikkeaviakin ajatuksia. Niinpä jopa pikkupikkutuhmat sanaleikit virittävät iloa ja ajattelua.

Mitä tabletilla tehdään

Kotona aamu alkaa yleensä niin että laitetaan kahvi tippasemaan, touhutaan kotitöitä ja siinä samalla rupatellaan Skypen avulla. Skype tuntuu muutenkin olevan varsin suosittu toiminto. Sitten selataan ja luetaan lehtiä. Iltasella luetaan kirjoja ”Luin kirjan Papin tytär ja ajattelin wow, tämä on hyvä, ei tarvitse edes laittaa valoja päälle.” Se vaan tuntuu harmittavan, kun osa lukemistosta on englanninkielistä. Skypen, lehtien ja kirjojen lisäksi käytössä ovat ainakin sähköposti, tiedonhaun sovellukset, kirjainmerkit, pankkisovellus, musiikkiin ja valokuvaukseen liittyvät ohjelmat sekä kartat, jotka mm. hirviporukan karttavastaavalle ovat tärkeitä. Pelejäkin testaillaan. Eräs osallistuja kertoo, että hän ei ole reuman takia voinut kirjoittaa 20 vuoteen, mutta nyt se on taas mahdollista – kiitos tabletin hipaisunäppäimistön.


Pelin testaus meneillään


Kevyt käyttöliittymä

Osallistujat innostavat toisiaan monella tavalla: tunnetasolla, sosiaalisesti ja kognitiivisesti. Innostuminen tarttuu. Sanoilla ja ideoilla leikitään ja nauretaan. Aina löytyy jotakin uutta. Jaetaan kokemuksia.

Yksi merkittävä käyttötapa on laajentaa ja syventää jo olemassa olevaa harrastusta. Esimerkiksi käsitöitä harrastavat ikäihmiset suunnittelevat neuleiden värejä ja malleja ja testaavat omia ideoitaan: ”Sen sijaan että minun pitäisi purkaa, jos se ei näytäkään hyvältä, voin testata erilaisia malleja, materiaaleja, kiviä tai mitä tahansa.” Matkailua voi harrastaa tabletilla eikä tarvitse pakata ja purkaa matkalaukkua: ”Menen eri kaupunkeihin ja katson mitä siellä tapahtuu.”  Tabletilla jatketaan myös sukututkimuksen, piirtämisen, valokuvauksen, kirjoittamisen ja metsästyksen harrastamista.

Toinen käyttöalue liittyy sosiaalisiin suhteisiin. Osa jo kadonneista suhteista saadaan elvytetyksi ja toisten ihmisten kanssa vuorovaikutusta syvennetään. ”Tällaiset kurssit (luova tupa) tuovat meidät ihmiset yhteen ja saavat vanhat tuttavuudet heräämään.” Kysyttäessä, että mitä teet nyt eri tavoin kuin ennen luovan tuvan projektia, vastaa yksi osallistuja näin: ”Kerran kuussa käyn leijonissa. Mutta nyt voin olla ajan tasalla siitä mitä tapahtuu ja mitä on tulossa. Voin katsoa kaiken netistä ennen kuukausittaista tapaamista. Meillä on uusia toimijoita, he vaihtuvat vuosittain. Joten, tiedän etukäteen keitä tulen tapaamaan illalla.”  Myös yhteydet sukulaisiin ja etenkin lastenlapsiin saavat uutta virtaa. Vuorovaikutus vilkastuu ja ystävyys syvenee myös meidän luovan tuvan ryhmässämme. Pertti Torstila Suomen Punaisesta Ristististä toteaakin kirjoituksessaan, että ystävyys suojaa ikääntyvää ja ikääntynyttä. (http://www.leikkipäivä.fi/ystavyys-suojaa-ikaantyvaa/)

Kolmanneksi, tabletti tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen. Sitä tapahtuu kokeilemalla, usein yritysten ja erehdysten kautta. Yleensä sinnikkyys palkitaan. Oppiminen tuo vahvan tunteen siitä että oppimiskyky on tallella. Näin pohtii 82-vuotias osallistuja: ”Olin kyllä vähän huolissani, en luota itseeni kaikessa ja ajattelin etten ikinä opi. Ja kun näin laitteen ensimmäisen kerran, ajattelin, että en tule ikinä ymmärtämään sitä. Ja minä opin tosi nopeasti, ja nyt uskon, että voin oppia vaikka olen vanha mummi.”

Ehkäpä johtuu elämänkokemuksesta, ikäihmiset osaavat käyttää erilaisia oppimisen strategioita tavoitteeseen päästäkseen. Ongelmanratkaisutilanteet ovatkin paras tapa oppia. Ensin yritetään itse ja ellei onnistu, niin laitetaan laite syrjään, luetaan manuaalia ja ajatellaan ja pohditaan.  Kun tulee taas sopiva hetki, niin laite avataan ja ongelma ratkaistaan. Toisaalta, voidaan ottaa Skypellä puhelu ja kysellä muilta. Eivätkä keinot lopu siihen: “Siinä sivulla oli joku tukihenkilön numero, niin soitin sille.” Suurimmat ongelmat näyttävät liittyvän verkon toimimattomuuteen.

Tablettikokemus tarjoaa tunteen olla tietoinen muusta maailmasta ja olla laajemminkin kontaktissa muun maailman kanssa. Pudasjärven rajat aukeavat ja tiedonjano tyydyttyy.  ”Olen aina ollut kiinnostunut kaikista tapahtumista, mutta lehtien tilaaminen on kallista. Mutta nyt se on mahdollista. Olen oppinut miten löydetään sanomalehtiä, joten käytän joka aamu aikaa uutisten lukemiseen (tabletilta).”

Kuulen jonkun sanovat että feisbuukkiin en ainakaan mene. Vaan niin käy että osa osallistujista rakentaa itselleen FB-profiilin ja seuraa myös sitä kautta sosiaalisen verkostonsa tapahtumia. Minäkin saan silloin tällöin FB:n kautta hyvän joulun tai juhannuksen toivotuksen. Yksi osallistujista kokee että, vaikka hän asuu harvaan asutulla seudulla, voi hän silti olla aktiivisesti yhteyksissä tuttaviinsa ja sukulaisiinsa: ”Lapsenlapseni näytti minulle miten voin olla yhteydessä (Facebookin kautta) ja tämä on tosi iloinen asia. Voin olla yhteyksissä ja tyydyttää uteliaisuuttani. Luen toisten ihmisten kirjoittamia kirjoituksia. Eilen, tulin johtopäätökseen (kun vierailin Helsingissä, Espoossa, Lohjalla ja Turussa) että ihmiset eivät ole kovin paljoa yhteyksissä. Olen tyytyväinen siitä, että asun täällä metsässä.”

Luokkaretki Ouluun

Viimeinen luovan tuvan tapaaminen toteutetaan luokkaretken muodossa. Osallistujia on kehotettu ottamaan mukaan valitsemansa ns. tukihenkilö tai seuralainen. Matka taittuu nettibussissa. Osallistujat ottavat matkan aikana kuvia, soittelevat Skypellä ja hoitavat verkossa asioitaan. Tutustumiskohteina ovat kauppahalli ja eläinmuseo, jonne saapuu myös Kalevan toimittaja kuulemaan ikäihmisten kokemuksista. Lehti julkaisee ison jutun.


Luokkaretkellä Oulun yliopistossa eläinmuseossa

Sitten siirrymme tiedekuntaan pöydän ääreen kahvittelemaan ja rupattelemaan. Tulemme siihen johtopäätökseen, että ikäihmiset oppivat lyhyessä ajassa käyttämään tablettitietokonetta omiin tarpeisiinsa ja laajentamaan emotionaalisia, sosiaalisia ja kognitiivisia kokemuksiaan. Tulemme myös siihen johtopäätökseen, että kivaa on ollut. Osallistujilla on mahdollisuus lunastaa tabletti omakseen ja moni tekeekin niin. ”Näillä perusjutuilla, voisin suositella ipadia vanhemmille ja nuoremmille ihmisille, jotka haluavat tehdä asioita nopeasti, haluavat etsiä asioita ja olla yhteyksissä.”

Aivan lopuksi opiskelijamme vielä koostavat ikäihmisten ottamien kuvien, heidän kommenttiensa ja kokemustensa pohjalta kivan kuvatarinan, joka jää kaikille muistoksi.

Valtakunnallista Leikkipäivä-tempausta vietetään lauantaina 13.5.2017. Leikkipäivä kannustaa meitä heittäytymään leikin vietäväksi. Niin tekivät myös projektiimme osallistuneet ikäihmiset. http://www.leikkipäivä.fi/

 

Pirkko Siklander (ent. Hyvönen)

Kirjoittaja on apulaisprofessori Lapin yliopistossa. Kuvat ovat kirjoittajan. 
pirkko.siklander@ulapland.fi

ps. Pudasjärven toteutus oli osa laajempaa CoCreat (Enabling Creative Collaboration through Supportive Technologies) –projektia. Sitä koordinoi Oulun yliopiston Oppimisen ja Koulutusteknologian Tutkimusyksikkö (LET). Partnerinamme projektissa olivat yliopistot Virosta, Norjasta, Romaniasta, Espanjasta, Ruotsista ja Englannista. Projektia rahoitti EU:n Lifelong Learning Programme.

 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

WhatsApp – helppoa viestittelyä

WhatsApp on älypuhelimille suunniteltu pikaviestinpalvelu. Pikaviestintä eroaa esimerkiksi sähköpostista siten, että keskustelun osapuolet näkevät toisen kirjoittaman tekstin heti kun se on kirjoitettu. WhatsAppin avulla voi keskustella ystävien kanssa kahden kesken tai perustaa ryhmiä.  WhatsApp muistuttaa lähinnä tekstiviestien käyttöä ja sen avulla pystyy tekstin lisäksi lähettämään kuvia, videoita, ääniviestejä, yhteystietoja sekä jakamaan oman sijaintinsa kartalla. (Wikipedia)WhatsApp-logoWhatsAppin käyttö on ilmaista, mikäli sinulla on kuukausimaksullinen, rajaton internet-yhteys, kuten Suomessa suurimmalla osalla on. WhatsApp on vähentänytkin perinteisten tekstiviestien suosiota, vuodesta 2012 lähtien tekstiviestien määrä on vähentynyt pikku hiljaa. Jo yli puolet suomalaisista käyttääkin WhatsAppia viestittelyynsä.

Mikäli voit käyttää ulkomailla ollessasi vaikka hotellin ilmaista langatonta internet-yhteyttä, voit käyttää WhatsAppia kotimaahan viestittelyyn ilman lisäkustannuksia. WhatsAppin viestit kulkevat internetin kautta eivätkä matkapuhelinverkkoa käyttäen, kuten perinteiset tekstiviestit.

WhatsApp-sovelluksen voit ladata puhelimesi sovelluskaupasta. (Applen laitteissa ”App Store”, Android-laitteissa ”Play Kauppa” tai Windows-laitteissa ”Kauppa”).

Alla on kuvankaappaus WhatsAppin Android-versiosta, jossa on selitettynä eri toimintoja. Kun liikutat hiirtä kuvan päällä (tai älylaitteilla painat sormella), näet punavalkoisten pallojen kohdalla selityksen toiminnallisuuksista ja kuvakkeista. Muiden käyttöjärjestelmien versiot saattavat näyttää hieman erilaisilta.

Jouni Ahonen ja Petri Tukeva
Jouni on LähiVerkon työntekijä ja Petri suorittaa opintojensa harjoittelujaksoa LähiVerkossa

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Oikaisu: Yli puolet internetiä käyttävistä* eläkeikäisistä pelaa digitaalisia pelejä

Digitaalinen pelaaminen on hauskaa ajanvietettä suurelle osalle ikäihmisistä. Suomalaisista internetiä käyttävistä* yli 64-vuotiaista 56 % on pelannut digitaalisia pelejä kuluneen vuoden aikana, selviää TNS-gallupilla teetetyssä kyselyssä.

Yhdessä pelaaminen innostaa

Mobiilipelaaminen ei ole vielä noussut suureen suosioon vanhemmassa ikäryhmässä. “Yleisimmin pelataan pöytäkoneella. Älypuhelimen käyttäjät kokevat pienellä näytöllä pelaamisen usein hankalaksi”, toteaa Marja Pakarinen Eläkeliiton ja EHYT ry:n LähiVerkko-projektista.

Mobiilipelit, sekä äly- ja taitopelit kiinnostavat ikäihmisiä. “Porukalla H peliseminaari 2016 2pelattavat pelit ovat herättäneet innostusta järjestämissämme pelitapahtumissa. Moni pelaa lastenlasten kanssa. Pelaaminen on sosiaalinen tapahtuma. Haastamme käsityksiä digitaalisesta pelaamisesta nuorten harrastuksena ja järjestämme ikäihmisille suunnatun peliseminaarin. Ohjelmassa on ajankohtaista tietoa ja lisäksi pelataan – tietysti!”, kertoo Riikka Marttinen LähiVerkosta.

Pelaaminen sopii hyvin ikääntyvän hyvinvoinnin ylläpitämiseen, eikä pelien kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä osattu hyödyntää. Pelit muun muassa viihdyttävät, rentouttavat, edistävät  hyvinvointia, opettavat, harjoittavat muistia, tuovat sosiaalista vuorovaikutusta ja ajanvietettä. Myös ikäihmisten kuntoutuksessa digitaaliset pelit ovat nouseva trendi.

Virtuaalitodellisuutta ja pelitietoa ikäihmisille

Ikäihmisiä ei olla juurikaan huomioitu digitaalisista peleistä kiinnostuneina ja niitä pelaavina kansalaisina. Helsingissä Kuntatalolla 8.11.2016 järjestettävä Kaikki pelaa -seminaari tuo yhteen ikäihmiset, peliteollisuuden ja ikääntyvien parissa työskentelevät. Seminaari sisältää asiantuntijoiden puheenvuoroja digitaalisesta pelaamisesta, sekä työpajoja, joissa pääsee kokeilemaan pelaamista, virtuaalitodellisuutta ja keskustelemaan aiheesta muiden osallistujien kanssa.

Seminaarissa julkaistaan TNS-gallupilla teetetyn ikäihmisten pelaamista käsittelevän kyselyn tuloksia. Toimittajat ovat tervetulleita koko seminaarin ohjelmaan ja haastattelemaan osallistujia, sekä toimintaa toteuttavien organisaatioiden edustajia.

Lisätietoja: Riikka Marttinen, riikka.marttinen@ehyt.fi, puh. 050 518 0466 tai  Marja Pakarinen, marja.pakarinen@elakeliitto.fi, puh. 040 7257 362.

www.lähiverkko.fi

www.lähiverkko.fi/peliseminaari

*Kyselyn teettivät TNS-Gallupilla LähiVerkko-projekti (Eläkeliiton ja EHYT ry:n yhteisprojekti) sekä Arpa-projekti (EHYT ry). Kyselyssä selvitettiin yli 64-vuotiaiden suomalaisten raha- ja tietokonepelien pelaamista ja suhtautumista niihin. Kyselyssä toteutettiin puhelinhaastattelu, johon vastasi 400 suomalaista. Internet-paneeliin vastasi 1001 vastaajaa.

HUOM. Alkuperäisen artikkelin (18.8. julkaistu) otsikkoa on korjattu 27.10.2016 TNS-gallupilla sattuneen painotusvirheen vuoksi. Kuluneen vuoden aikana jotain digitaalista peliä pelanneiden määrä 56 % koskee ainoastaan Internet-paneeliin vastanneita, eikä koko väestöä, kuten alkuperäisessä artikkelissa virheellisesti otsikoidaan. Alkuperäinen otsikko on ollut ”Yli puolet suomalaisista eläkeikäisistä pelaa digitaalisia pelejä”. Muilta osin kyselyn tulokset pitävät paikkansa.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Viisi some-vinkkiä tapahtumaan

suurkuoro 3

Pienten resurssien some-viestintää tapahtumassa – viisi vinkkiä viestintään

Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri järjesti 4.-6. elokuuta Laula kanssain -laulujuhlat. Juhlat olivat vanhemmille laulunystäville suunnattu tapahtuma, jossa Joensuun tori, Areena ja Laululava täyttyivät eri puolilta Suomea saapuneista kuoroista ja tapahtumavieraista. Tapahtumassa vieraili arviolta 6500 kävijää.

Eläkeliitossa sosiaalinen media on tullut mukaan järjestön viestintään aivan viime vuosien aikana. Laulujuhlilla teimme yhdessä Eläkeliiton vapaaehtoisten kanssa sosiaalisen median viestintää ja samalla keräsimme kokemuksia siitä, mitä asioita tapahtumaviestinnässä on hyvä ottaa huomioon. Tavoitteena oli lisätä tapahtuman näkyvyyttä ja houkutella lähiseudun kävijöitä paikalle sosiaalisen median näkyvyyden keinoin. Toisaalta tavoitteena oli myös kertoa tapahtuman kulusta niille, jotka eivät päässeet paikalle Joensuuhun.

Tapahtumapäivien viestintää hoitamaan kokosimme pienen vapaaehtoisten joukon, jonka kesken kävimme läpisometiimi tapahtumapäivien kulun ja mietimme itse kunkin roolia. Osa otti valokuvia, yksi kirjoitti uutisjuttuja ennalta sovituista tapahtumista ja itse vastasin sosiaalisen median kanavien sekä nettisivujen päivittämisestä ja keskustelun seuraamisesta, sekä siihen vastaamisesta. Pieni joukko riitti, kun julkaisujen aiheet ja tilanteet oli ennalta mietitty ja viestintä oli keskitetty yhteen kanavaan – Facebookiin. Jos sosiaalisen median kanavia olisi ollut useampia käytössä, esimerkiksi Twitter, Instagram ja Youtube, olisi päivittämässä pitänyt olla useampia henkilöitä.

Laulujuhlien sosiaalisen median viestintä päätettiin keskittää Facebookiin, koska tapahtuman kohderyhmän, ikäihmisten, tavoittamiseksi se on ehdottomasti merkittävin ja kattavin sosiaalisen median kanava. Tapahtumalle perustettiin oma Facebook-sivu noin vuosi ennen tapahtumaa ja siellä julkaistiin uutisia noin 1-2 kertaa kuukaudessa ensimmäisten kuukausien ajan. Tykkääjien määrä kasvoi hiljalleen ja tätä kirjoittaessa tykkääjiä oli 315. Julkaisutahti kasvoi tapahtuman aikana, jolloin julkaisimme 2-3 julkaisua päivässä. Pienestä tykkääjämäärästä huolimatta julkaisut saivat varsin hyvin näkyvyyttä.

Parhaiten Facebookissa toimivia julkaisuja ovat videot, jotka ladataan suoraan Facebookin sisällöksi (ei jaeta esim. Youtube-linkin kautta). Testasimme myös live-videoita, jotka eivät lyhyytensä vuoksi (2-3 minuuttia) ehtineet keräämään juurikaan live-yleisöä. Live-videot jätettiin sivuille tallenteina nähtäväksi, jolloin ne keräsivät enemmän katsojia.

fb someSuurimman kattavuuden saaneeksi julkaisuksi sivuilla nousi ensimmäisen tapahtumapäivän lehdistötilaisuudesta julkaistu video, jossa Udmurtian babuskat esittävät tervehdyslaulun. Tämä julkaisu tavoitti 3250 henkilöä ja sai 228 reaktiota (tykkäystä, kommenttia, jakoa). Viimeisimmän kuukauden aikana sivu oli tavoittanut lähes 12 000 henkilöä. Tähän määrään olimme varsin tyytyväisiä ottaen huomioon, että rahaa sosiaaliseen mediaan emme käyttäneet lainkaan ja kovin suurta työpanosta meillä ei ollut viestintään käytettävissä.

www.facebook.fi/laulakanssain2016
www.laulakanssain.fi
#laulakanssain

 

 

Mitä tekisimme seuraavalla kerralla toisin ja missä onnistuttiin? Tässä kootut viisi vinkkiä:

Vinkki 1: Valitse viestintäkanava kohderyhmän ja resurssien mukaan. Jos kohderyhmänä ovat eläkeläiset, on Facebook paras kanava. Mitä vähemmän ihmisiä on tekemässä some-viestintää, sitä enemmän kannattaa panostaa some-kanavien laatuun kuin määrään.

Vinkki 2: Some-kanavat ja hastag (#laulakanssain) kannattaa valita varhaisessa vaiheessa, jotta niiden osoitteet voidaan lisätä kaikkeen kirjalliseen ja painettuun tapahtumaviestintään, kuten mainoksiin, kutsuihin, käsiohjelmiin, julisteisiin, flyereihin jne. Sosiaalisen median kanavat kannattaa myös lisätä näkyviin nettisivuille.

Vinkki 3: Videokuvaamista ja live-lähetystä älypuhelimella kannattaa testata etukäteen, esimerkiksi sitä, miten tarkentaminen vaikuttaa kuvaan ja miltä etäisyydeltä kannattaa kuvata. Kannattaa myös miettiä millaista jalustaa voisi käyttää apuna kuvaamisessa. Käsi väsyy nopeasti jo muutaman minuutin videoita tai live-lähetystä kuvatessa.

Vinkki 4: Jos tapahtumassa on useita valokuvaajia, kertyy kuvamateriaalia helposti suuri määrä. Kuvia varten kannattaa perustaa jokin tallennuspaikka (esim. Google drive). Kuvien nimeäminen kannattaa suunnitella ja nimeäminen tehdä heti tallennusvaiheessa. Muuten kuvassa esiintyvät henkilöt, tilanteet ja kuvaajat nopeasti hukkuvat.

Vinkki 5: Tapahtumalla on usein oma nettisivu. Some-viestintä ja nettisivun viestintä kannattaa linkittää toiseensa. Nettisivuilla voi esimerkiksi julkaista pientä tapahtumablogia tai uutispalstaa, jonka juttuja voi jakaa somessa. Näin houkutellaan myös nettisivuille kävijöitä.

 

Kirjoittaja Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektin projektipäällikkö
Kiitos Laulujuhlien järjestäjille ja vapaaehtoisille! On suuri ilo työskennellä kanssanne.

 

 

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Säpinää ja sähköä yhdistykseen

– Nettiprojektin anti Raision yhdistykselle

Raision yhdistyksessä Eläkeliiton LähiVerkon ”Seniorit surffaa – nettiopastaja auttaa” pilottikokeilu on tuottanut tulosta. Asenteet tietotekniikkaan ovat muuttumassa. Kiinnostus, tiedot ja taidot ATK:ssa kasvavat uskomattoman nopeaa vauhtia.

Liityin viisi vuotta sitten Eläkeliiton Raision yhdistykseen. Toimin siihen aikaan vapaaehtoisena seurakunnan nettikahvilassa. Puhuin asioista, joiden parissa päivittäin työskentelin. Koin suorastaan vihamielisyyttä aihetta kohtaan. Kuulin kitkeriä lausuntoja: ”toisen luokan kansalaiseksi tuntee itsensä, kun sinua kuuntelee.”

Tulin hallitukseen neljä vuotta sitten. Hallituksessa oli reilusti yli puolet ilman sähköpostia. Sihteerillä ei ollut tietokonetta. Jäsenet kieltäytyivät keskustelemasta toimenpiteistä asian korjaamiseksi. Vajaa kolme vuotta sitten jouduin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Työlästä oli tiedottaminen.

Piiristä ilmoitettiin, että Varsinais-Suomen piiri on valittu pilottikokeilualueeksi nettiprojektiin.  Toivolan Markku oli nähnyt projekti-ilmoituksen ja koki itsellään olevan  projektissa annettavaa, koska se tuli hänen omalle osaamisalueelleen. Markku liittyi yhdistyksen jäseneksi ja aloitti nettiopastajana.

Markku antaa nettiopastusta aina perjantaisin samassa paikassa ja samaan aikaan.

Markku antaa nettiopastusta aina perjantaisin samassa paikassa ja samaan aikaan.

Saimme seurakunnalta tilat ja Markku pääsi aloittamaan syyskuun alussa 2015. Tiedotettiin alkavasta nettiopastuksesta, pidettiin SeniorSurf- päivä, tilaisuus uusille jäsenille yms. Nettikahvila alkoi heti toimia hyvin luontevasti. Markku kävi hallituksen kokouksissa ja kuukausitapaamisissa  jakamassa informaatiota ja sai koko asian hiljalleen muuttumaan luontevaksi. Ihmiset oppivat tuntemaan Markun tavallisena miehenä, jota on turha pelätä. Toiminta on näyttänyt, että opastajan ollessa tavallinen, alkaa tietokonekin näyttää ja tuntua yhä enemmän tavalliselta.

Tällä hetkellä meillä on ilmapiiri ATK:n suhteen täysin muuttunut. ATK on luonnollinen asia, joka kuuluu yhdistyksen tiedottamiseen ja toimintaan oleellisena osana. Hallituksen jäsenillä on kaikilla sähköpostit. Uusi sihteeri on taitava ATK:ssa monella tavalla. Edellinen sihteeri on siirtynyt leipomaan herkullisia pullia. Hän tykkää työstään ja on onnellinen siinä tehtävässä, jonka hän osaa. ATK- asioista voidaan puhua vapaasti ja kenenkään ei tarvitse osaamattomuutensa takia tuntea itseään huonommaksi. Jokainen työ yhdistyksen hyväksi on yhtä arvokasta.

Nettiopastuksessa kävi huhtikuun viimeisenä perjantaina ikäihmisiä erilaisten kysymysten kanssa. Mukana oli omia läppäreitä tabletlaitteita ja älypuhelimia.

Nettiopastuksessa kävi huhtikuun viimeisenä perjantaina ikäihmisiä erilaisten kysymysten kanssa. Mukana oli omia läppäreitä, tabletlaitteita ja älypuhelimia.

Nettiprojekti on tuonut meille uusia, nuorempia jäseniä. Jäsenmäärän kasvusta johtuen olemme saaneet lisää henkilöitä aktiiviseen toimintaan. Yhä useammat kertovat seuraavansa toimintaamme kotisivuiltamme ja Facebook-sivuiltamme. Yhä tärkeämmäksi käy netin kautta tiedottaminen.

Mielestäni meidän yhdistyksen kannalta nettiprojekti on ollut parasta, mitä Eläkeliitto voi jäsenilleen tarjota.  Nettikahvila on mukava kokoontumispaikka ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Projekti on tuonut kehitystä monella tavalla. Toiminta on paljon mielekkäämpää, kun koetaan edistymistä. Yhdessä iloitaan jokaisesta uudesta jäsenestä, jokaisesta kiitoksesta ja tunnustuksesta. Meillä on yhdistyksessä nykyisin tekemisen meininki ja siinä projektilla ja Markulla on suuri osuus.

 

Helinä Aaltonen
Kirjoittaja on Eläkeliiton Raision yhdistyksen puheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu alunperin Helinän omassa blogissa ja uudelleen otsikoituna LähiVerkon blogissa.

Nettiopastaja-pilottissa on tehty yhteistyötä Vanhustyön keskusliiton Seniorit surffaa – nettiopastaja auttaa -projektin kanssa.

 

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

”En voi kuvitella elämää…”

Tietotekniikka on läsnä nykyisin jokapäiväisessä elämässämme. Asioita voi hoitaa sähköisesti lähestulkoon tarvitsematta poistua kotoa. Kännykkä on aina mukana, paniikki lähes iskee, jos se unohtuu kotiin.  Nuorempien sukupolvien on varmaan vaikea ymmärtää, miten me vanhat ihmiset tulimme toimeen nuorina, kun ei ollut kännyköitä, tietokoneita, laskujen maksut hoidettiin pankissa jne.

Tutustuin tietotekniikkaan joskus kahdeksankymmentäluvun lopulla työpaikalla, kun työpöydälleni ilmestyi ihka uusi tietokone. Olin käynyt joitakin kursseja ennen sitä, joten ihan outo laite se ei ollut. Otin sen ilomielin käyttööni, en pelännyt tietokonetta niin kuin siihen aikaan moni ikääntynyt työntekijä teki. Helpottihan se toimistotyötä tekevää monin tavoin, kun pois jäivät monet ikävät rutiinit, jotka hoidettiin ennen ”käsipelillä”.  Toisaalta, kun työnteko helpottui, muuttui se ainakin minun mielestäni monimutkaisemmaksi. Kun teki itse alusta alkaen käsin, työ valmistui sitä nopeammin, mitä ahkerammin teki.  Kun mukaan tuli tietotekniikka, aikaa meni uusien tietojärjestelmien opetteluun, työnteko keskeytyi usein kun ohjelmat tai koneet eivät aina toimineet niin kuin piti.   Kun oppi käyttämään eri järjestelmiä ja työ sujui rutiininomaisesti, otettiinkin käyttöön uusi, jonka käytön opetteleminen vaati taas monia työtunteja. Onneksi työpaikalla oli Atk-tukihenkilöitä, jotka auttoivat ja neuvoivat auliisti.

Niitä tukihenkilöitä kaipaan monesti nykyisin, kun olen jo eläkkeellä ja taistelen oman temppuilevan kotitietokoneeni kanssa. Vaikka käytän aika paljon tietokonetta, en ole oppinut ymmärtämään sen ”sielunelämää”. Tyttäriltä ja vävyiltä saan jonkin verran apua. Aina oppii jotakin uutta, kun aikansa miettii että mikähän tässä koneessa on taas vikana kun ei toimi. Joskus saan selvitettyä jonkin asian ihan itse ja silloin tunnen suurta tyytyväisyyttä. Nyt olen ilokseni huomannut, että tyttärenpojat, 9-vuotiaat kaksoset käyttävät jo tietokonetta tottuneesti, heiltä olen saanut monia hyviä vinkkejä. Ehkäpä he ovat minun tulevat Atk-tukihenkilöni.

kuvitus

Hyötyä ja ajanvietettä. Mahdollisuuksia on loputtomasti!


Vaikka olen jo mummoikäinen ja eläkkeellä, täytyy tunnustaa, että vietän enemmän aikaa tietokoneen ääressä kuin käsitöiden parissa. Aamuisin luen nettilehdet, sähköpostin, Facebookin ja selailen vielä muitakin juttuja, huomaan että aikaa on vierähtänyt tunti, joskus kaksikin. Sähköisesti varaan ajan kampaajalle, laboratorioon, lääkäriin, uutuuskirjat kirjastosta, hoidan pankkiasiat.  Kannettava tietokone on mukana mökillä, reissussa.

En voi kuvitella elämää ilman tietokonetta. Asumme maalla tyhjenevässä kylässä, tietokone ja internet ovat tavallaan ikkuna ulkomaailmaan. Erityisesti syksyn ja talven pitkinä, pimeinä iltoina kun ei jaksa lähteä ajamaan autolla huonosti hoidettuja teitä pitkin tapaamaan muita ihmisiä. Totuuden nimessä on tunnustettava, että joskus ajattelen kaiholla entisiä aikoja, kun emme olleet näin riippuvaisia tietotekniikasta. Minä muistan hyvin ajan, jolloin ei ollut edes televisiota. Silloin elämä oli paljon yksinkertaisempaa, ei ollut ainakaan niin runsaasti käyttöohjeita luettavana kuin nyt. Elämää elettiin sen sijaan että tuijotettiin ruutua. Maailma muuttuu ja meidän pitää yrittää muuttua mukana.

Airi
Kirjoittaja on tyytyväinen eläkeläinen. Hän vastasi LähiVerkon ”Etsimme ikäihmisiä bloggaamaan” -ilmoitukseen EL-Sanomissa. 

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Teknisesti onnellinen

Hetki sitten nauroin ääneen. Nauru kumpusi hauskasta ajatustenvaihdosta työkaverin kanssa Facebookissa. Vilkaisin askelmittaria vyötärölläni ja tunsin hyvää mieltä ottamistani 12 000 askeleesta. Puhelimessa vaihdoin kuulumiset 400 kilometrin päässä asuvan iäkkään äidin kanssa ja olin iloinen, että hän voi hyvin tänään. Äidin kanssa suunnittelimme kuvapuhelujen käyttämistä, jotta hän voisi seurata lasten touhuja. Se tekisi hänet onnelliseksi. Tunsin myös hiljaista helpotusta, kun kuulin hänen saaneen turvapuhelimen.

Voiko tekniikka tehdä ihmisen onnelliseksi? Onko onnellisuus virtuaalimaailmassa yhtä hyvää kuin onnellisuus ystävän kanssa kasvotusten?

Tekniikasta ja onnellisuudesta harvoin puhutaan samassa lauseessa. Yleensä tekniikasta puhuttaessa korostuvat sen ongelmat, vaarat ja haitat. Ehkä tämä johtuu siitä, että tekniikka tulee meille näkyväksi silloin, kun se ei toimi toivomallamme tavalla. Tekniikan hyödyt ja elämää helpottavat puolet ovat meille yleensä näkymättömiä.

Kun suhdettamme tekniikkaan pohtii hieman tarkemmin, huomaa että tekniikka itse asiassa muodostaa ympäristön, jossa elämme – halusimmepa sitä tai emme.

Vastaan itse alussa esittämiini kysymyksiin kyllä. Kyllä, uskon tekniikan voivan tuottaa onnellisuutta. Oikeastaan uskon, että kaikki keinot ja välineet onnellisuuden, hymyn ja ilon tavoittelemisessa ovat sallittuja. Tekniikan käyttöä tässä suhteessa ei ole mitään syytä vähätellä.

Positiivisen psykologian asiantuntija William Jamesilla on muutama vinkki onnellisuuden tavoitteluun
– aseta onnellisuus tärkeäksi tavoitteeksesi
– iloitse pienistä asioista
– hymyile
– ole kiitollinen

Suomalaisen vanhan kansan viisautta ei parane vähätellä, mutta kehotuksesta onnen kätkemiseen olen eri mieltä. Pikaisella tiedonhaulla löysin internetistä muutamia ajatuksia onnen jakamisesta, kuten tämän William Shakespearen toteamuksen:  ”Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.” Onnen, ilon ja hymyjen jakamiseen nykyajan teknologia ja sosiaalinen media onkin aivan omiaan.

Kirjoituksen myötä haastan juuri Sinut siellä ruudun toisella puolella pieneen kirjoitustehtävään. Tehtävään voit osallistua (ja tehdä minut iloiseksi) kirjoittamalla tähän blogiin kommentin siitä, kuinka tekniikka on viime aikoina Sinua ilahduttanut ja hymyilyttänyt. Voiko tekniikka tehdä ihmisen onnelliseksi? Saamiamme vastauksia käytämme osittain tai kokonaisuudessaan ihmisten ilahduttamisessa Onnellisuuden päivän tapahtumassa 20.3. Voit kommentoida nimelläsi tai ilman, nimeä ei kuitenkaan julkaista lainausten käytön yhteydessä.

 

Lähiverkon tiimiläiset kehittelevät...

Lähiverkon tiimi on ollut tammikuun alusta alkaen täydessä vahvuudessaan. Takarivissä vasemmalta Marja, Riikka ja Maarit. Eturivissä Ida-Maria ja Jouni. Tammi- ja helmikuu ovat suunnittelun, kehittämisen ja onnellisuuden pohdintaa tiimiläisille.


Marja Pakarinen

LähiVerkon projektipäällikkö

4 kommenttia - Keskustele aiheesta

Viisi huomionarvoista asiaa älypuhelimen hankinnassa

Älypuhelin on henkilökohtainen viestintälaite. Se laajentaa kännykkää uusilla ominaisuuksilla, jotka tavanomaisesti korvaavat osittain tai kokonaan aiempia erillisiä laitteita. Jokainen uusi älypuhelin pitää sisällään ainakin digitaalisen muistikirjan ja kalenterin, monipuoliset yhteystiedot, herätyskellon, kameran, navigaattorin ja verkkoselaimen. Lisäksi laitteeseen ladataan sovelluksia mm. verkkopankin käyttöön, uutisten seuraamiseen ja pelaamiseen liittyen. Seuraavassa on lueteltu muutamia älypuhelimen hankinnassa huomioitavia asioita.

  • Henkilökohtainen käyttötarkoitus. Ennen laitteen kunnollista kokeilua ei täysin tiedä, mitä käyttö tulee olemaan vaikkapa parin kuukauden kuluttua. Kannustan kokeilemiseen!
  • Näytön koko. Katselupinta-alan on oltava niin suuri, että perustoiminnot tuntuvat järkeviltä ja puhelimeen saa hyvän ”näppituntuman”. Mitä muuta tarvitaan, riippuu käyttötarkoituksesta. Kaikki eivät katso tv-ohjelmia tai lue uutisia puhelimesta, vaan laite voi viestinnän lisäksi toimia vaikkapa digitaalisena karttana.
  • Hinta-laatu. Noin sadan euron älypuhelimet ovat kirjoitushetkellä riittäviä peruskäyttöön, mikäli ei ole tarvetta suurelle näytölle. Tuntuvamman investoinnin mukana tulevat tyypillisesti laitteen teho/nopeus, laadukkaampi ja suurempi näyttö sekä enemmän tallennustilaa valokuville ja muille tiedoille. Ohjelmistot ovat pitkälti samat niin edullisessa kuin arvokkaammassa saman järjestelmän (iOS, Android, Windows Phone) laitteessa, kunhan molemmat ovat ”samalta aikakaudelta.”
  • Käyttöjärjestelmä. Lyhyesti sanottuna Applen kehittämä iOS toimii sulavasti, Googlen Android™ taas taipuu varsin moneen ja Windows Phone® osuu selkeimmin yhteen uusien Windows-tietokoneiden kanssa. Perustoiminnot kuten viestintä, pankkipalvelut ja vastaavat onnistuvat kaikilla laitteilla. Kysymys kuuluukin: haluatko ajaa Volvolla, Audilla vai kenties Volkkarilla? Jokaisella pääsee perille.
  • Ylläpito. Älypuhelimen todellinen käyttöikä nykyään on kolmisen vuotta. Laite kannattaa uusia säännöllisesti, sillä uudet sovellukset eivät kunnolla toimi vanhoilla laitteilla. Lisäksi älypuhelin ”hidastuu” ajan myötä, vaikka tätä ei yleensä itse huomaa.

Suositukseni on investoida riittävän suurella näytöllä varustettuun ja kohtuullisen uuteen laitteeseen. Testaa etukäteen kunnolla, jos mahdollista. Älypuhelimen käytön perusteisiin on tammikuusta 2015 alkaen monipuolinen ja ilmainen oppimateriaali Tieto- ja viestintätekniikkakoulun verkkosivustolla.

Riku E. Järvinen
Vieraileva blogisti on TVT-koulun perustaja. TVT-koulu tarjoaa teknologian käytettävyyteen liittyviä palveluita. 

 

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Netti suomalaisten ikäihmisten vapaa-ajan osana

Suomalaiset ovat tunnetusti internetin käytön suhteen eräänlaisia edelläkävijöitä, onhan enemmistö meistä käyttänyt nettiä päivittäin jo ihan 2000-luvun alkupuolelta asti. Huomioitavaa kuitenkin on, että mitä vanhempiin ikäryhmiin mennään, sitä enemmän suomalaistenkin joukosta löytyy niin sanottuja ei-käyttäjiä, ihmisiä jotka eivät käytä tietokonetta tai internetiä lainkaan. Esimerkiksi yli 60-vuotiaiden suomalaisten osalta miltei kolmasosa kuuluukin tähän ei-käyttäjien kategoriaan ja monessa muussa maassa vastaavat luvut ovat vieläkin suuremmat. Tämä onkin herättänyt usean tutkijan pohtimaan syitä sille, miksi vanhemmista ikäryhmistä löytyy niin paljon ei-aktiivisia netin käyttäjiä. Tutkimusten pohjalta voidaan nostaa parikin keskeistä syytä ei-käytön osalta, näitä ovat useimmiten joko kiinnostuksen, tai vastaavasti käyttömahdollisuuksien puute uuden teknologian osalta. Osalle tietokoneen ja Internetin suhteen liittyy varmastikin jonkin verran epävarmuutta, jopa pelkoa, mikä osaltaan edesauttaa sitä että näiden teknologioiden käyttöönottoa ei koeta erityisen mielekkäänä.

Omat tutkimusintressini painottuvat pitkälti netin käytön vaikutusten tutkimiseen. Siis siihen, minkälaisia mahdollisia vaikutuksia netin käyttöönotolla ihmisten elämään on. Tästä kulmasta katsottuna ikäihmiset tarjoavat varsin mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä runsas ei-käyttäjien määrä mahdollistaa sen, että saamme tietoa siitä miten netin aktiivikäyttäjät mahdollisesti eroavat niistä jotka eivät nettiä käytä lainkaan.

Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa tarkastelimme juurikin näitä eroja. Tutkimuksen keskeisenä teemana oli tarkastella netin käytön ja vapaa-ajan aktiivisuuden yhteyttä. Toisin sanoen, olivatko aktiiviset netinkäyttäjät myös muutoin vapaa-ajallaan aktiivisempia kuin ne ihmiset jotka käyttivät nettiä joko vähän tai eivät lainkaan. Osaltaan mielenkiintoiseksi tarkastelun teki se, että aikaisemmissa tutkimuksessa on havaittu, että vapaa-ajallaan aktiivisemmat ihmiset ovat yleisesti ottaen terveempiä kuin vähemmän aktiivit. Voiko siis olla, että aktiiviset netin käyttäjät ovat mahdollisesti terveempiä kuin ei-aktiivit?

Tutkimuksen tulosten perusteella kävi ilmi, että aktiiviset netinkäyttäjät olivat myös yleisesti ottaen aktiivisempia erilaisten vapaa-ajan harrastusten osalta. Lisäksi havaitsimme että hieman nuoremmat, paremmin koulutetut sekä terveytensä paremmaksi kokevat ovat muita todennäköisemmin aktiivisia netinkäyttäjiä.

Vaikka emme voi tehdä liian suoria päätelmiä vaikkapa siitä, että internetin käyttäminen automaattisesti parantaisi käyttäjiensä terveydentilaa, on ”investointi” ikäihmisten netinkäytön tukemiseen kuitenkin varsin kannatettavaa. Ei ainoastaan erilaisten verkon tarjoamien palveluiden, kuten esimerkiksi pankkiasioimisen vuoksi, mutta myös siksi että netin käyttö itsessään voi toimia yhtenä mielekkäänä vapaa-ajan aktiviteettina, sekä samalla tarjoamalla kattavasti tietoa myös muista mahdollisista aktiviteeteista.

Matti Näsi

Tutkijatohtori, Turun yliopisto

1 kommentti - Keskustele aiheesta