pikkukuva

Hyvää teknologiaa etsimässä

Teknologiaa on kaikkialla. Se on läsnä joka hetkessä, kaikessa tekemisessä. Minkälaista on hyvä teknologia? Onko se hyvää vain olemalla olemassa? Ei tietenkään. Hyvä teknologia syntyy tarpeesta. Se rakentuu ihmisen arjesta helpottamaan, turvaamaan tai ilostuttamaan ihmistä. Hyvä teknologia lähtee ihmisestä ja palaa ihmiseen. Siitä huolimatta ihmiset saattavat tuskastua siihen; se on vaikeakäyttöistä, se menee rikki, se maksaa. Tämä voi olla totta. Teknologian ei kuitenkaan tulisi olla vaikeakäyttöistä. Hyvä teknologia ikään kuin katoaa käytön aikana. Sen käyttöä ei huomata, mutta tuntuisi vaikealta elää ilman sitä. Miettikää vaikka jääkaappia. Se on teknologiaa. Entäs radio? Auto? Lentokoneet? Jopa lääkkeet ovat tavallaan teknologiaa.

Minkälaista on tulevaisuuden teknologia? Toistaiseksi suunnittelu keskittyy vielä suurelta osin tuottavuuteen. Arkeen liittyviä palveluita on vielä vähän. Puhtaasti elämänlaadun parantamiseen keskittyvä teknologia on tulevaisuutta. Se kuulostaa mielestäni hyvältä teknologialta.

Minkälaista on sinulle hyvä teknologia? Kuulisin mielelläni, mitä mieltä Te olette.

 

Maarit Nousimaa
Kirjoittaja on LähiVerkon verkkopalvelusuunnittelija

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Jaetun ilon ja surun äärellä – vinkkejä kuvapuhelun kautta toimivalle vertaisryhmälle

Nykyaikana on helppo pitää ryhmän kesken yhteyttä, vaikka porukka olisi hajallaan ympäri Suomea.  LähiVerkko ja TunneMieli-projekti kokeilivat yhdessä, miten ikäihmiset eri puolella Suomea voisivat tavata vertaisryhmänä Skypen ryhmäpuhelutoiminnolla. Tässä pilotissa huomattuja innostavia asioita ja ikäihmisten kokemuksia pilotin ajalta.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäsi se, että toiset ryhmäläiset tavattiin kasvotusten aloituskoulutuksessa. Tämä teki toiset ihmiset konkreettisimmiksi, lähemmiksi ja sai ryhmäytymiseen myönteisen alun aikaan. Yhteisen ryhmäidentiteetin kannalta erityisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana oleminen toi ryhmään ”me-henkeä”. Maaliskuussa 2014 käynnistettiin LähiVerkon ja TunneMieli-projektin yhteistyönä Tukiverkko-pilotti tapaamalla osallistujat Eläkeliiton toimistolla kahdessa ryhmässä. Tapaamisiin osallistui yhteensä 12 TunneMieli–peruskurssin käynyttä henkilöä eri puolilta Suomea. Tapaamisissa tarkastettiin, että Skype-ohjelma toimii jokaisen koneessa ja sovittiin ajat ryhmäpuheluille.

Tukiverkon ryhmät koettiin myönteiseksi ja jaksamista tukevaksi toiminnaksi. Toiminnan säännöllisyys ja ryhmän samana säilyminen olivat tärkeitä asioita osallistujille. Tukiverkko-pilotin tavoitteita olivat mm. sähköisen vertaisryhmätoiminnan kehittäminen ja ohjaaminen. Tämä toteutettiin järjestämällä joka kuukausi kuvapuheluja kahden erikokoisen ryhmän kesken loppuvuoden ajan. Puheluiden aloittajana ja puheenjohtajana toimi TunneMieli-projektin työntekijä.

Myös molempien sukupuolten edustuksen nähtiin olevan ryhmän toiminnan kannalta rikkaus, joka toi erilaisen puhetavan ja näkökulman aiheisiin. Kokemusten jakaminen turvallisessa ilmapiirissä antoi tunteen, siitä että tulee tarvittaessa kuulluksi ja nähdyksi.
Eri kokoisista ryhmistä enemmistö koki pienen ryhmäkoon (4-5 henkilöä) toimivammaksi kuin suuremman (6-8 henkilöä). Pieni ryhmä koettiin turvalliseksi ja siellä saatiin enemmän puheaikaa kuin suuremmassa, jolloin tutustuminen helpottui ja tuttuuden tunne lisääntyi. Skypen teknisen toimivuuden kannalta havaitsimme pienemmän ryhmäkoon paremmaksi.

”Ryhmäpuhelut toivat varmuutta omaan vapaaehtoistoimeen, kun sai jutella muiden vapaaehtoisten kanssa, jotka ymmärsivät missä mennään.”
”Jo pelkästään puheluaikojen olemassaolo, josta synty myönteinen kokemus ja odotus seuraavaan tapaamiskertaan, antoi toimintaa ja jaksamista tukevan merkityksen. Tämän voi jossain määrin nähdä turvallisuuden kokemuksena, että on olemassa jokin paikka jossa voi kysyä apua ja jakaa asioista. ”
”Ilolla odotti, että kuulisi toisten mielipiteitä ja tulisi myös itse kuulluksi.”
”Pieni turvallinen ryhmä, ihmiset tietävät ja tuntevat toisensa. Tulee tunne että ne ymmärtää minua.”
”Näki toiset, se oli tärkeää. Puhumiseen liittyvä kehon kieli ja sen näkeminen on tärkeää. Kun näki toisen, piti katsoa sitä joka puhui, ei voinut mennä pois tilanteesta tekemään jotain muuta.”
”Oltiin samalla aallonpituudella – huomasi, että omat ongelmat eivät ainutlaatuisia, ne saavat mittasuhteetkun ääneen lausutaan.”

Tukiverkko-pilotti oli osallistujille tärkeä ja se sai paljon myönteistä palautetta. Enemmistö osallistujista jatkaa ryhmäpuheluja itsenäisesti, ilman Eläkeliiton henkilökuntaa apuna. Skype-ryhmäpuheluissa ja varsinkin kuvapuheluissa on hyvä ottaa myös huomioon osallistujien käyttämät laitteet. Tässä muutamia havaintojamme eri laitteisiin liittyen:

  1. Ryhmäpuhelun aloittajan pitää käyttää pöytä- tai kannettavaa tietokonetta. Taulutietokoneella ja älypuhelimella voi myös osallistua, mutta pelkästään äänipuhelun muodossa. Kahdenkeskisissä puheluissa voi taulutietokoneilla ja älypuhelimilla olla myös kuvayhteys.
  2. Puhelut onnistuvat teknisesti paremmin pienemmällä ryhmällä. Puheluissa tapahtuu useammin äänenlaadun heikkenemistä ja pätkimistä ryhmäkoon kasvaessa yli viiden osallistujan. Äänen- ja kuvanlaatu on paljolti kiinni osallistujien internetyhteyden voimakkuudesta. Jos kaikilla osallistujilla on hyvä yhteys, ryhmä voi olla tarvittaessa isompikin.

Lopuksi vielä kuusamolaisen Aino-Maijan mietteitä ryhmästä:

”Tämä toi uusia näkökulmia ja tapoja toimintaan. Keskusteltiin pulmatilanteista ja erilaisista haasteista yhdessä. Pilotti antoi uskoa ja voimia omaan tekemiseen. Tärkeintä oli hyvä vertaistuki, joka jatkuu edelleen. Jaettu suru puolittuu – jaettu ilo moninkertaistuu.

LähiVerkko ja TunneMieli-projektit tuottavat tänä vuonna ohjeet kuvapuhelinryhmän muodostamiseen ja kehittämiseen. Sinäkin voit perustaa oman ryhmäsi!

 

Jouni Ahonen (LähiVerkon aluesuunnittelija) ja TukiVerkko-pilottilaiset
Kirjoitus on osa LähiVerkon pilottien raportointia. 

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Muista mummoa arkena ja äitienpäivänä!

Kun olin 1980-luvulla lapsi, mummo matkusti monta sataa kilometriä tullakseen meille kylään. Kerran viikossa puhuttiin puhelimessa, tai oikeastaan äiti puhui mummon kanssa, koska me lapset saimme nopeasti mummolle kerrottua asiamme. Tänä päivänä mummot ovat edelleen satojen kilometrien päässä, mutta tekniikka on helpottanut heidän läsnäoloaan lastenlasten arjessa.

LähiVerkon Isovanhemmat verkossa -pilotissa huomattiin, että isovanhempien ja lastenlasten välinen yhteydenpito lisääntyi sosiaalisen median käytönopettelun avulla. Mummot ja papat olivat yhden näköpuhelun päässä. Useat isovanhemmat alkoivat kolmen kuukauden testausaikana käyttää myös muita sosiaalisen median palveluita ja erilaisia laitteita yhteydenpitoon. Isovanhemmuus nähtiin olevan yhtälailla mahdollista teknologian välityksellä kuin kasvokkain kohtaamisessa mummolassa.

Lapsenlapsen neuvot teknologian käytössä ja isovanhempien rohkeus kokeilla uusia asioita vaikuttivat lähentävän isovanhempien ja lastenlasten välejä. Pilottiryhmien lopputapaamisissa näkyi, kuinka lapsenlapset olivat osaltaan ylpeitä siitä, että heidän mummonsa tai pappansa oli opetellut käyttämään teknologiaa. Isovanhemmat taas kokivat, että nyt he voivat olla kaukana olevana lapsenlapsen arjessa läsnä paremmin; oli käytössä sitten kuvapuhelu, chat tai Facebook.

Voit siis muistaa mummoa opettamalla häntä käyttämään vaikka tablettietokonetta. Sadat kilometrit eivät ole este isovanhemmuuden toteutumiselle. Kyse on vain rohkeudesta kokeilla ja yhteisestä ajasta.

Hyvää äitienpäivää!

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija, joka vastasi Isovanhemmat verkossa -pilotista.

p.s. Koko pilotin raportti tulee luettavaksi kesän aikana LähiVerkon nettisivuille.

1 kommentti - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Ikäihminen ja nykyteknologia – mikä uskomaton pari

Nykyteknologian avulla ikäihminen voi osallistua lottoon tai ylioppilaskirjoituksiin tai mennä pankkiin asioille kotisohvalta.  Myös verkkokauppaostokset ovat yleistyneet vuosi vuodelta.  Tänä päivänä voi tehdä myös ruokaostoksensa netissä, mikä on suuri helpotus monelle ikäihmiselle – varsinkin, jos on liikuntarajoitteinen. Myös ikäihmisten loma syntyy usein kotisohvalla ulko- ja kotimaisia matkoja vertailemalla ja matkavarauksia tehden.  Mikä parasta, internetti on auki ympäri vuorokauden 365 päivää vuodessa.

Palvelut siirtyvät kovaa vauhtia perinteisistä menetelmistä verkkoon.  Ikäihmiset meinaavat jäädä ilman palveluita, jos ei ole nettiä käytössä tai ei osaa käyttää sitä.  Se tarkoittaa sitä, että noin n. 20 prosenttia suomalaista ei saa nettiin siirtyviä palveluita ja ovat siten kansanomaisesti sanottuna purjeissa. Tietotekniikan opettelu ei Suomessa ole ikäihmisellekään tänä päivänä mahdotonta.  On kymmeniä, jos ei satoja eri tietotekniikan oppimiskanavia. Ne tarjoavat mahdollisuuden tutustua siihen, mitä tietotekniikka tuo arkeen ja samalla auttavat ikäihmistä pysymään aktiivisena ja hyvinvoivana ihmisenä. (Jos itsellä ei ole konetta, sellainen löytyy esim. joka kirjastosta – niissä netin käyttökin on yleensä ilmaista.)

Yli 65-vuotiaat käyttäjät – jopa 100-vuotiaat – kertoivat huomanneensa kuinka tabletin käyttö oli helppoa ja kuinka sitä voi hyödyntää muuhunkin kuin verkkopankin käyttöön. Tilastokeskuksen mukaan jo vuonna 2011 älypuhelin oli käytössä peräti 42 prosentilla 16-74 -vuotiaista suomalai­sista. Vuonna 2014 yli 60 prosenttia 16-89 -vuotiaista suomalaisista käytti älypuhelinta.  Tänä päivänä prosentti on luullakseni vielä suurempi.  Muutosta on tapahtunut myös perinteisten pöytäkoneiden kohdalla.  Kannettavat tietokoneet ovat korvanneet useimmin pöytätietokoneet, mutta tänä päivänä kotitaloudet ovat siirtyneet entistä enemmän kannettavista tablettitietokoneisiin.  Ikäihmiset olivat iloisia huomatessaan, että tabletin käyttö osoittautui sähköisten terveyspalveluiden käytössä merkittäväksi avuksi.  Henkilökohtainen opastus tietokoneen käyttöön madaltaa kynnystä kokeilla uutta tekniikkaa.  Kun laitteet tulevat tutuiksi, kasvaa kiinnostus oppia lisää.  Monet ikäihmiset sopivat lastensa tai lastenlastensa kanssa, että nämä opettavat tabletin käytön heille.  Sitä mukaan vaikkapa Skypen ihmeellinen maailma kuvapuheluineen avautuu ikäihmiselle – ja mikä tärkeintä kuvapuhelut ovat ilmaisia, puhumattakaan siitä kuinka yhteydenpito kuvallisena läheisiin takaa ikäihmiselle henkistä hyvinvointia ja yksinäisyyden torjuntaa. Ikäihmiset, joilla ei ole lähiomaisia, sopivat useasti tabletin käytön opetuksesta naapurien nuorten tai muitten vaikkapa saman ikäisen nettiopastajan kanssa. Palkkioksi nuorille pieni korvaus ja tutorille kahvit ilman pullaa ja hyvä mieli molemmille.

Useat ikäihmiset huomasivat kokeiltuaan tietotekniikkaa, ettei se olekaan niin pelottavaa kuin alkuun ajattelivat.  Parhaita kuulemiani kommentteja tietotekniikan opettelemisesta oli: ”Jos oppii ajamaan rollaattorilla, niin oppii käyttämään tablettia tai muuta tietokonetta, kunhan ottaa oppimiseen aikaa”.

 

Jos liikkuminen sujuu rollaattorilla, opit myös tablettietokoneen käytön.

Jos rollaattori on kulkupelisi, myös tablettietokoneen käyttö onnistuu sinulta.

Tänä päivänä on ikäihmisille tehtyjä tietokoneohjelmia, jotka auttavat ja ohjaavat melkein kaikessa mitä ihminen tarvitsee. Joidenkin toimintojen heiketessä ikäihminen voi silti tietotekniikan avulla jatkaa elämäänsä laaduk­kaana ja turvata mahdollisimman terveen ja toiminta­kykyi­sen ikääntymisen.  Tietotekniikka mah­dol­lis­taa oikea-aikaisen palvelun saamisen oikeaan paikkaan.

Muistetaan vielä, että osallisuus on tärkeä asia vanhuspalvelulaissa.  Samoin kuntalaisten osallisuutta korostetaan tulevassa uudessa kuntalaissa.  Nykyteknologia antaa loistavat mahdollisuudet ikäihmiselle osallistua hoidon, hoivan ja koko elinympäristönsä suunnitteluun. Tietotekniikan avulla kaupungin tiedotukset tulee aina kotiin reaaliajassa, jossa ne voi lukea vaikkapa tabletilta keittiössä, sohvalla tai muualla sopivassa paikassa sopivaan aikaan.

 

Asko Alppi

Kirjoittaja on EL-Ikaalisen hallituksen jäsen ja vanhusneuvoston puheenjohtaja.

3 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Sohvaperuna ei laiskottele!

Istun tietokoneen ääressä. Kädet liikkuvat tasaisessa rytmissä. Puikoilla etenee lahjaksi menevä kolmiohuivi. Välillä lasken kutimet alas ja otan hörpyn teekupista. Näytöllä  mies siirtyy puhujakorokkeelta yleisön keskelle. Hän vastaa yleisöstä tulleeseen kysymykseen suomalaisten muuttuneesta internetin käytöstä. Otan näppiksen esiin ja kirjoitan ruudun alareunassa olevaan keskusteluruutuun oman kysymykseni. Jään odottamaan vastaako luennoitsija siihen. Hetken päästä hän alkaa selittää mitkä tekivät ovat vaikuttaneet työikäisten ajattelun muutokseen teknologian hyödyntämisestä omassa työssään. Hän siis vastaa minun kysymykseeni. En ole aivan samaa mieltä hänen kanssaan, joten näpyttelen kommentin ja täydentävän kysymyksen. 

Äskeinen kuvaus on muutaman vuoden takaa. Se on hetki yhteen seminaariin osallistumisesta kotoa käsin streamausta (eli suoraa lähetystä verkossa) seuraamalla. Olen verkkokurssien ja -luentojen suurkuluttaja. Tai no en enää ole; vielä vuosi sitten olin. Verkkoluento on joko taltioitu tai suora lähetys luennosta, jota voi katsoa nettisivun kautta. Verkkokurssilla tarkoitetaan opiskelua, joka tapahtuu internetissä. Millainen verkkokurssi sitten on?

Ensimmäisiä verkkokursseja, joilla olen ollut, oli nautintoaineiden kulttuurihistoriaa käsittelevä kurssi. Se kesti muistaakseni kuusi viikkoa ja jokaisella viikolla oli oma teemansa. Kurssialusta oli internetissä. Siellä oli luettavaa ja katseltavaa materiaalia aina sen viikon teemasta. Joka viikolla oli joku tehtävä. Kirjoitin esimerkiksi suomalaisten kahvin juonnista 1800-luvulla ja keskustelin muiden kurssilaisten kanssa suomalaisista tupakkamerkeistä sota-aikana. Kurssi oli todella mahtava. Opin tiedollisesti todella paljon ja pääsin tutustumaan ihmisiin eri puolilta Suomea keskustelutehtävissä. Oli hauska kuulla kuinka pienelle paikkakunnalle nurkkatanssien yhteydessä juotiin kahvia ja pullaa. Sen jälkeen olen ollut esimerkiksi suomalaisen populaarimusiikin historiaa käsittelevällä kurssilla ja kaupunkitutkimuksen verkkokurssilla.

Hurahdin jopa niin pahasti, että opiskelin itse tekemään verkkokursseja. Olen tehnyt esimerkiksi maailman kulttuurien verkkokurssin lukiolaisille sekä sosiaalisen median perusteiden kursseja työikäisille. Nyt pohdin millaisia verkkokursseja voisi rakentaa eläkeläisille. Verkkokurssit voivat tuntua monesta etäiseltä ajatukselta, mutta ne ovat innostavia ja niissä löytää uusia ystäviä.

 

Verkkokurssia voi tehdä vaikka tabletilla. Useimmat kurssit ovat nettisivupohjaisia tai verkkopalveluun kirjaudutaan nettisivulta. Osalle kursseista tarvitsee kirjautumistunnukset. Avoimia verkkoluentoja voi seurata ilman tunnuksia.

Verkkokurssia voi tehdä vaikka tabletilla. Useimmat kurssit ovat nettisivupohjaisia tai verkkopalveluun kirjaudutaan nettisivulta. Osalle kursseista tarvitsee kirjautumistunnukset. Avoimia verkkoluentoja voi seurata ilman tunnuksia.

Verkkokurssien lisäksi olen osallistunut moneen suoraan luentolähetykseen (streamaukseen). Matkustaminen toisella paikkakunnalle ei aina ole mahdollista tai muut menot estävät osallistumisen kiinnostavaan luentoon. Nettisivulta voi helposti seurata luentoa ja usein suorassa lähetyksessä on myös mahdollisuus kommentoida tai kysyä verkon kautta. On ihana istua omalla sohvalla, neuloa tai juoda kuppi teetä samalla, kun kuuntelee luentoa. Hyvä luennoitsija saa unohtamaan, että istunkin kotisohvalla enkä seminaarissa. Keskusteluruudun (chatin) kautta voin osallistua paikan päällä käytävään keskusteluun. Olen osallinen, vaikka läsnä monen sadan kilometrin päässä.

 

Ida-Maria Pankka
LähiVerkon projektisuunnittelija

 

p.s. LähiVerkko tulee ensi syksynä lähettämään suorana lähetyksenä verkossa joitakin tapahtumiaan. Kannattaa seurata LähiVerkon ajankohtaista-palstaa. Sinne tulee lisätietoja viimeistään kesällä.

2 kommenttia - Keskustele aiheesta

pikkukuva

Suojaa laitteesi ja lisää laitteen käyttöikää

Yhä useammalla on käytössään mobiililaite eli älypuhelin tai tablet -tietokone. Nämä laitteet saattavat rikkoutua käytössä ja siksi ne kannattaa suojata. Varsinkin jos käyttäjänä on pieni lapsi tai jos käyttäjän hienomotoriikka on heikentynyt esimerkiksi sairauden tai iän myötä.

Jokaisen mobiililaitteen omistajan on hyvä miettiä omaa käyttötapaansa, miten usein laitetta käyttää sekä sitä millainen oma laite on. Pyöriikö puhelin aina kassinpohjalla avainten seassa vai onko tablet lähinnä olohuoneen pöydällä satunnaisessa käytössä?  Entä käyttääkö laitettani joku muukin? Millaiset ovat hänen käyttötapansa? Näiden pohdintojen perusteella voi ryhtyä miettimään millaista suojaa oma laite tarvitsee.

Tyypillisin tapa suojata oma laite on näytönsuojakalvo. Kaikkiin laitteisiin löytyy erillinen näytön päälle liimattava kalvo, mikä estää lähinnä näytön naarmuuntumisen. Se kuinka herkästi näyttö naarmuuntuu, vaihtelee hyvin paljon eri laitteiden välillä. Näytössä saattaa olla myös rasvaisia sormenjälkiä hylkivä pinnoite. Näytön päälle on mahdollista hankkia myös erillinen iskunkestävä suojalasi, tällöin näyttö kestää kovempiakin iskuja heikentämättä kuitenkaan kosketusnäytön herkkyyttä.   Monet käyttäjät hankkivat laitteeseensa myös suojakuoret suojaamaan laitetta rikkoutumiselta.

Useimmiten laitteet rikkoutuvat pudotessaan maahan, lasine16_1615KFP144nettikokon näyttö voi rikkoutua tai laitteen sisältä joku osa hajoaa.  Jos näytön lasi rikkoutuu voi sen käydä vaihdattamassa uuteen, mutta helpommalla ja halvemmalla pääsee kun suojaa laitteen ennen vahinkoa.  Laitteissa on eroja ja osa rikkoutuu käytössä helpommin kuin toiset. Mutta usein kyse on puhtaasta onnesta (tai epäonnesta), miten päin laite osuu maahan tippuessaan.

Suojia on monen tyyppisiä. Osa suojaa laitteen runkoa, mutta ei näyttöä ja osa taas koko laitetta. Peruskäyttöön soveltuvia suojia löytyy monista kaupoista, mutta joskus on tarve myös vahvempaan suojaan. Esimerkiksi silloin kun käsien puristusvoima on heikko tai kädet vapisevat, on hyvä hankkia    jykevämpi suoja josta saa tukevan otteen eikä materiaali ole liukas. Suojat voivat myös helpottaa laitteen käyttöä, esimerkiksi tabletia on helpompi käsitellä kun voi ottaa kahvoista kiinni. Kovempaan käyttöön suunniteltuja suojia voi hankkia apuvälineliikkeistä sekä liikkeistä jotka ovat erikoistuneet tablet -laitteiden myyntiin.  Myös netissä toimivista verkkokaupoista löytyy paljon erilaisia suojia.

Jos tykkää liikkua paljon ulkona ja haluaa esimerkiksi kuvata luontoa, on hyvä hankkia ulkokäyttöön suunniteltu suoja. Se suojaa laitetta kosteudelta ja pölyltä sekä putoamiselta. Esimerkiksi veneilijät ja polkupyöräilijät sekä muut luonnossa liikkujat suosivat näitä. Joihinkin suojiin on rakennettu äänenvahvistin, mikä helpottaa laitteen käyttöä ulkona ja hälyisissä paikoissa.

 

Riku suoja ulkonaVaikka laite kannattaa suojata, ei pelko rikkoutumisesta saisi olla käytön este. Mobiililaitteet on suunniteltu mukaan otettavaksi ja niitä on helppo kuljettaa mukanaan. Niiden hyviä puolia ovat juuri laitteen keveys, pieni koko ja helppokäyttöisyys.  Kun laitteen suojaamisesta on huolehdittu, voi rohkeasti lähteä tutkimaan ympäristöään laitteen avulla.

Riikka Marttinen

LähiVerkko-projektin verkkopalvelusuunnittelija

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

Terveellinen vallankumous

tietokone

Harva asia on riemastuttanut yhtä paljon työelämässä kuin tietotekninen vallankumous. Se tuli niin hiipien, ettei sitä ensi alkuun kumoukseksi tunnistanut.  Mekaaniset kirjoituskoneet vaihtuivat yhtenä päivänä päätteisiin. Isojen, nykysilmissä kolhojen kojoottien (amerikkalainen tuotemerkki Coyote) saavuttua kaikki ryhtyivät opettelemaan digitaalista tekstintuotantoa, jota ennen kutsuttiin juttujen kirjoittamiseksi.

Osa toimittajista oppi nopeasti ja oli innoissaan kirjoittamisen sekä ennen kaikkea editoinnin kätevyydestä. Ei enää tuhraamista saksien ja liimapullojen tai korjausnauhojen kanssa, ei enää kryptisten käsin kirjoitettujen korjausten arvailemista. Siistiä! Nopeaa!

Osa ihmisistä piti toimitusjärjestelmää hankalana. Oli niitäkin, joiden mielestä juttujen sisältö kärsi, kun luova ihminen joutui miettimään tekniikkaa. Ani harva kieltäytyi vaihtamasta kirjoituskonetta päätteeseen, ja totaalikieltäytyjätkin lientyivät hissun kissun päätteiden käyttäjiksi.

Loivan alun jälkeen vallankumous kiihtyi. Tuli digitaalinen taitto, jonka myötä koko tuotantoketju muuttui digitaaliseksi. Tuli sähköposti, tuli internet ja sen mahdollistamat verkkojulkaisut. Ei ihme, että vähän hengästytti.

Internetin mahdollisuudet valkenivat verkkaasti perinteiselle medialle – ja nopeasti uusille yrittäjille, muiden muassa hakukoneyhtiöille. Aika paljon kuuli lehtiyhtiöiltä lausuntoja, jotka nyt pelkästään nolottavat tyyliin: ”Verkossa ei koskaan synny tuottavaa mediabisnestä” tai ”isot rahat eivät tule liikkumaan verkossa”.

Vuosituhannen vaihteessa digimylly pyöri jo kiihkeillä kierroksilla. Uusia vekottimia, palveluita, julkaisuja ja sovelluksia tuli vyörynä. Kielikin muuttui. Mitä nuorempi työntekijä, sitä todennäköisemmin hän puhui blogeista, betaversioista ja open sourcesta. Alkoi revetä railo heidän ja vanhan liiton väen välille. Viimeksi mainituissa oli aika paljon niitä, joille jo sähköpostin liitetiedostojen avaaminen/tallentaminen oli tuskaista. Tai joille verkon olemus linkkeineen ei tahtonut aueta.

Itse sain kerran hätäkutsun ison johtajan luo. Hän sanoi äkäisenä, ettei tästä Verkkoliitteestä (nykyinen HS.fi) ole mihinkään. Tämähän on ihan kökkö ja tässä on älyttömän vähän luettavaa. Niin olikin, jos tuijotti vain avaussivua, eikä avannut yhtään hyperlinkkiä.

Toimituksissa, työyhteisöissä ja perheissä tapahtui se toinen vallankumous. Yht´äkkiä enemmät ikävuodet ja pidempi kokemus eivät tarkoittaneetkaan parempaa osaamista. Voimasuhteet muuttuivat ja sehän oli herkullista. Tai raivostuttavaa.

Äiti ja isä joutuivat kysymään, mitä tehdä ja voisitko neuvoa. Verkkovuoroon joutunut senioritoimittaja joutui pyytämään apua jutun linkittämisessä. Johtoryhmän esityksiin eivät enää kelvanneetkaan tussihieroglyfeillä täytetyt piirtoheitinkalvot, vaan tarvittiin powerpointteja mielellään kuvin ja graafein.

Tämä vallankumous oli tosi terveellinen, koska se käänsi asetelmat päälaelleen. Se opetti, että monessa muussakaan asiassa ei kannattaisi lähteä automaattisesta oletuksesta, että vanhin tai hierarkiassa korkeimmalla oleva tietäisi tai osaisi eniten. Se opetti myös nöyryyttä ja yhteistyön iloa.

Vaikka Kekkosen aikana eläneitä voi välillä rasittaa puhe, josta he ymmärtävät noin puolet ja vaikka digiturhautuminen voi välillä nostaa verenpainetta, kannattaisi kysellä ja kuunnella. Uuden oppiminen pitää aivot kunnossa. Ja jos on oppinut,  elvistely ikätovereille saa hetkessä unohtamaan valkohehkuisen raivon hetket milloin minkäkin digiongelman ääressä.

Reetta Meriläinen
Eläkkeellä oleva päätoimittaja, joka työkseen johti useita digitalisointi- ja verkkoprojekteja.

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta

Harrastuksena työ

blogiin

Vapaaehtoistyö on eräänlainen elämäntapa ja harrastus, joka on tarjonnut minulle vuosien mittaan unohtumattomia kokemuksia ja lukuisia uusia ystäviä.

Olin pienestä pitäen ollut se yksinäinen outolintu, jota muut hyljeksivät, eivätkä huolineet joukkoon mukaan. Olin ujo, enkä osannut luoda uusia ystävyyssuhteita. Ystävyyssuhteiden puuttuessa minulle jäi rutkasti aikaa tutustua Internetin ihmeelliseen maailmaan. Huomasin, että tuota kautta minun oli huomattavasti helpompi ilmaista itseäni. Opin paljon itsestäni ja sosiaalisten suhteiden luomisesta. Huomasin vihdoinkin kuuluvani johonkin. Vuosien saatossa kiinnostuin myös vapaaehtoistoiminnasta ja otin osaa erilaisiin projekteihin. Kun aloitin vapaaehtoistyöt, yhteisöllisyyden tunne kasvoi. Suurin osa vapaaehtoistyöstä tapahtui verkon välityksellä ja eniten työskentelin nuorten parissa. Nuorten, joista suuri osa oli nyt samassa tilanteessa kuin itse olin aikaisemmin ollut.

Vapaaehtoistyöt avasivat minulle myös lukuisia ovia ja työkokemukseni katsottiin aina eduksi töitä hakiessani. Vapaaehtoistoiminta on kasvattanut minua henkisesti tähän pisteeseen, missä nyt olen.

 

”Ei tylsää ole kova työ, vaan pinnallinen”

– Edith Hamilton

 

”On kamalan työlästä olla tekemättä mitään”

– Oscar Wilde

 

Yhteisöllisyys on takuuvarmasti jokaiselle tärkeä osa elämää, ja minulle se oli nuorena eräänlainen henkireikä, jonka kautta onnistuin luomaan sosiaalisia suhteita samanhenkisten ihmisten kanssa.

Vapaaehtoistyö ei ole pelkästään nuorille suunnattua toimintaa. Eri ikäryhmille suunnattua vapaaehtoistoimintaa on lähes jatkuvasti tarjolla. Vapaaehtoistyö on tapa päästä vaikuttamaan itseään kiinnostaviin asioihin ja näin ollen se mahdollistaa myös kokemuksen siitä, että pääsee tekemään jotain merkittävää.  Toiminnan ei tarvitse aina olla vakavaa ja totista, vaan on myös tärkeää, että sinulla itselläsi on hauskaa ja nautit siitä mitä teet. Työtä teet oman jaksamisesi rajoissa.  Vaikka työstä ei saakaan rahallista korvausta, olet aina useita elämyksiä rikkaampi ja saatat saada elämääsi uusia ihmisiä, jotka eivät siitä koskaan katoa.

Myös LähiVerkko-hanke hakee vapaaehtoisia yli 65-vuotiaita kohderyhmätestaajiksi vaikuttamaan ja osallistumaan uuden hankkeen toteutumiseen.  Lisäksi kohderyhmätestaajille järjestetään yhteisiä tapaamisia ja mukavaa yhdessäoloa  1-3 kertaa vuodessa. Lisää tietoa testiryhmästä täällä: Ajankohtaista.

 

”Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.”

– Steve Jobs

 

Vapaaehtoistöiden kautta pääsin myös tutustumaan EHYT ry:n toimintaan ja sitä kautta esimerkiksi LähiVerkko-projektiin.  Muutama viikko sitten otin yhteyttä erääseen EHYT ry:n työntekijään tiedustellakseni mahdollisuuksistani päästä työharjoitteluun. Viikkoa myöhemmin astelinkin jo toimistolle. Kuka tietää olisinko tässä nyt, ellen aikoinani olisi tutustunut toimintaan juurikin vapaaehtoistyön kautta.

Eleonoora Kiukas

Kirjoittaja oli harjoittelussa EHYT ry:llä syksyllä 2013

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta