On kaunis aamu. Matkalla eläinpuistoon tutkailen avautuvaa maisemaa, ruskeita mäkiä, ruskeita kukkuloita ei vihreitä niittyjä ei kukikkaita pensaita. Mitä maisemat siis kertoo minulle – täällä sataa harvoin ja aurinko paistaa usein ja sehän sopii lomalla minulle.

Oasis Park oli täynnään eläimiä, oli elefantit, kirahvit, linnut, virtahevot ja tietysti alligaattorit ym. Minua kiehtoi nuo alligaattorit. Voi miten ne osasivat nauttia auringosta kiviniemekkeellä. Osalla oli suu auki. Niitä piti vahtia kauan ennen kuin huomasi, että ne olivat eläviä! Minulla iPad kädessäni odotti tilaisuutta videoida niitä. Kesti tovin. Nyt se tapahtui, yksi vedessä olleista lähti nousemaan muiden sekaan kivelle ja kaksi sukelsi sieltä veteen. Sain tosi onnistuneen videopätkän.

Olin löytänyt baarin, jossa oli WiFi. Sinne oli mukava piipahtaa silloin tällöin iltapäivisin teelle tai oluelle. Laitoin siellä tyttärilleni spostiin alligaattorivideon, mutta voi, molemmilta tuli vastauksena, etteivät saa sitä auki. Pitää kysyä apua LähiVerkon Jounilta. No onneksi se video on iPadin hallussa.

”Nään merta silmänkantamattomiin, kun katson maininkeihin hohtaviin..”

Tässä yhtenä päivänä sokea lapsi tuotiin taluttaen, kahden aikuisen välissä, meren rannalle. Hän sai tuntea auringon lämmittävän toista poskea ja toiseen poskeen puhalsi jo näin alkuillasta viileähkö merituuli. Hän kuuli meren vaahtopäisten laineiden paukahtelut niiden törmätessä rantahiekkaan, tunsi viileän kostean hienorakeisen hiekan jalkapohjissaan. Hän aisti varmasti meren suolaisen tuoksun. Lieneekö ollut ensimmäistä kertaa meren rannalla? Katsoin nauttivaa lasta – olin onnellinen!

Joku voi olla sitä mieltä, että on tyhmää kuljettaa iPadiä mukanaan kulkiessaan. Minusta se on ihanaa! Saan kaikista mieluisista tapahtumista otettua tosi hyviä kuvia kuin myös lyhyitä videoitakin ja voin kirjoittaa muistiin minulle tärkeitä tietoja heti paikan päällä. Sitten kotona saan elää tapahtumat uudelleen ja uudelleen. On minulla myös ’äly’ aina mukana, mutta vain sitä varten, jos jotain sattuisi tapahtumaan, kännyssä kun on tuo oppaan numero.

Jo kaukaa kuuluu meren kohina. Tänään on ensimmäinen pilvinen päivä. Pärskeet kostuttavat lähellä rantaa kulkevan hiukset. Minun ei kannata tällaisena päivänä laittaa hiuksiani, sillä meren kosteus ja tuuli muovaavat ne omalla tavallaan.

Tuulee, merellä vaahtopäiset aallot paukahtelevat, rannalla punaiset liput liehuvat ja aalloissa lainelautailijat nauttivat. Onneksi iPad oli mukanani. Sain hienoja videoita onnistuneista ja epäonnistuneista kiitämisistä vaahtopäisten laineiden harjoilla.

Loma on loppumassa. Vaatekaapit ja laatikot tyhjiksi. Kaikki mahtui mukaan! Vielä lounaalle ja sitten matkaan.

Iso kasa puolilikaisia vaatteita odottaa vuoroaan pesukoneeseen.

Ripustan hellevaatteita narulle kuivumaan…

”Kun täältä kerran sinne matkustaa ei kotimaassa enää rauhaa saa.
Kuin varkain sydämeni vei   – Eviva Espanja
Nyt kaipuu rauhaa anna ei    – Eviva Espanja
Tuon kaiken silmissäni nään – Eviva Espanja..”
(Eviva España, suom. Vexi Salmi)

 

Eeva Kanerva
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, joka karkasi talvella etelän lämpöön. Ensimmäinen osa blogista on luettavissa täällä

P.S. Palattuani kotiin luin Pratsam-ohjeet uudelleen, kirjoja voi myös kuunnella offline-tilassa, mutta se tapahtuu vähän eri tavalla.

 

2 kommenttia - Keskustele aiheesta