Voiko tietotekniikasta inspiroitua? Voiko yli 80-vuotiaana innostua uuden oppimisesta? Voiko elämässä löytää aivan uuden vaiheen koska tahansa?

Minä sanoisin kyllä kaikkiin kolmeen.

Vaikeampaa on saada joku toinen innostumaan tietotekniikasta, uuden oppimisesta tai uudesta elämänvaiheesta. Näin kesän kunniaksi keräsin keväältä muutaman idean miten vastahankaisen ystävän, epäilevän Tuomaan tai jääräpäisen puolison voisi saada innostumaan.

1. Älä oleta!

Tästä mielestäni kaikki lähtee. Me emme koskaan tiedä täysin miten joku suhtautuu käsillä olevaan asiaan. Emmekä tiedä miksi hän niin suhtautuu. Älä siis oleta, että yli 80-vuotias ei ole kiinnostunut älypuhelimesta, jos sinä itse et ole niistä niin kiinnostunut. Älä oleta, että kuka tahansa voi hurahtaa somen maailmaan samalla tavalla kuin sinä. Älä oleta, että sairaus on este tabletlaitteen käyttöön. Ja mikä ratkaisevinta, älä oleta tietäväsi mikä on apua kysymään tulleen ongelma, vaan anna hänen kertoa. Kun oletat, estät toiselta mahdollisuuden innostua.

Olettamista tärkeämpi on kysyä. Kysyä monella eri tavalla ja monenlaisia kysymyksiä. Netikäs-verkkokursseilla olen kysellyt ihmisten nykyisestä teknologian käytöstä, millainen teknologiahistoria heillä on ollut, mitkä ovat olleet positiivisia käyttökokemuksia ja mitkä negatiivisiä.  Yhteisestä keskustelusta on syntynyt oivalluksia, puolin ja toisin. Kun en ole olettanut tietäväni, on jäänyt tilaa innostumiselle ja aiheesta inspiroitumiselle. Monen kurssilaisen arkeen on avautunut uutta pohdittavaa, tehtävää ja mahdollisuuksia.

 

2.Kuuntele!

Oletko oikeasti pysähtynyt kuuntelemaan toista? Itse huomasin joitakin vuosia sitten, että vaikka osasin kysyä, en osannut kuunnella tarkkaan. Kuuntelemisella tarkoitan tässä kohtaa muutakin kuin hiljaa pysymistä. Tarkoitan sitä, että keskittyy toiseen ja kuulee  mitä hän sanoo, eikä pyöräytä asiaa omien tunteiden ja odotusten läpi sellaiseksi havainnoksi, joka miellyttää itseään. Kuulee oikeasti mitä toinen sanoo.

Olen huomannut, että uudesta innostumiseen tarvitaan kokemus kuulluksi tulemisesta. Väärinymmärykset tekevät hallaa inspiroitumiselle, sekä omalle että toisen.

Kouluttajana olen myös todennut, kun jättää tilaa kuuntelemisella mahdollistaa innostumisen kehittymisen. Älä kiirehdi asioita läpi vaan anna itsellesi mahdollisuus kuunnella ja katsoa muiden reaktioita, ajatuksia ja mikä tärkeintä sanoja. Vaikka aika olisi rajallinen, inspiroituminen lähtee mahdollisuudesta sanoittaa asiansa toiselle (siis kouluttajalle, ystävälle…). Useimmiten puhujan omat sanat voivat olla oman inspiraation lähde ja kannattelija. Sinä olet vain lannoite, joka saa sen puhkeamaan kukkaan. Ja yllättävän paljon pitää antaa tilaa myös teknologiasta puhumiselle, jotta sen kokeileminen alkaa kiinnostaa ihmistä.

 

3. Yhdessä!

Tämä on varmasti yksi meidän LähiVerkon tärkeimmistä ohjenuorista. Näyttämällä ja tarjoamalla mahdollisuuden kokeilla itse, saa ihmiset kiinnostumaan. Kokeilemiseen ei pidä kuitenkaan jättää ihmistä yksin. Yhdessä tehden ja iloiten onnistumisista, ihminen hahmottaa paremmin mihin pystyy ja mitä hänen pitäisi tehdä oppiakseen paremmaksi. Kun on toinen, jolle näyttää oma riemu, inspiroituminen jää niin sanotusti päälle.

Ehkä ihaninta yhdessä teknologiaan tutustumisessa on mahdollisuus paljastaa oma osaamattomuutensa. Vaikka itse koulutan lähes viikottain erilaisista sosiaaliseen mediaan ja teknologiaan liittyvistä aiheista tiedän, että samalla osaan vain murto-osan siitä kaikesta mitä olisi mahdollisuus osata. Se on vapauttavaa, kun voi sanoa, etten minä tiedä, mutta selvitetään yhdessä. Tai kuten minä usein sanon: ”Kysytään Jounilta!” tai ”Kysytään hakukoneelta!”. Yhdessä tiedon kaivaminen on paljon mukavempaa kuin yksinään. Esimerkiksi hakusanoja keksii paremmin kaverin kanssa kuin yksin.

 

4. Löydä!

Minusta inspiroitumisen ehkä tärkein käynnistäjä on löytäminen. Itsessään jonkin uuden tai unohtuneen asian löytäminen. Oppimisen ilon löytäminen on teknologian käytön ja sen opettelun kohdalla äärimmäisen tärkeää. Pakottamalla ei tee kuin hallaa. Inspiroituminen voi johtaa oppimisen iloon, mutta myös toisin päin.

Olen huomannut, että moni väittää ”en minä tässä iässä enää mitään opi” tai ”en minä ole sellainen joka…”.   Minä uskallan sanoa, että löytämällä itsestään voi oikeasti pystyä ja tehdä asioita, joita ei ikinä olisi kuvitellutkaan tekevänsä. Täytyy vain löytää itsestä rohkeus kokeilla, päättäväisyys tehdä ja puolihullu uteliaisuus kysyä.

Omaa elämää saa muuttaa, vaikka ikää olisi 80 vuotta. Elämän ihana rikkaus on siinä, että aina saa löytää itsestään uutta ja siten uusia asioita elämään. Itsestään saa inspiroitua ja innostua! Teknologian kautta ja avulla voi sen myös tehdä.

 

Minä inspiroiduin viimeeksi

  • ihanasta langasta, joka muistutti minua siitä, kuinka hyvin neulepuikot sopivat käteeni.
  • keskustelusta ystäväni kanssa, jossa pohdimme millaisia vahvuuksia meillä on ensi vuoden uusiin haasteisiin.
  • ukulelesta ja ipadista olevasta appsista, jolla pystyi virittämään soittimen. Niin ja tietenkin kärsivällisestä puolisosta, joka opetti sointuja ärräpäitteni keskellä.

 

Ida-Maria Pankka
Kirjoittaja on LähiVerkon projektisuunnittelija, joka kouluttaa erityisesti Netikäs-materiaaliin liittyen ja opettelee löytämään itseästään uutta. 

 

 

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta