Jäin eläkkeelle viime vuoden syksyllä ja tiesin jo silloin, että minulla olisi oltava jotain tekemistä, mielellään jotain vapaaehtoistyötä, jossa voin hyödyntää työssä hankkimaani kokemusta. Matkustelen paljon, vietän talvella kuukausia ulkomailla ja kesällä asuntovaunulla Suomessa, siitä etsin toimintaa, joka ei vaadi yhdellä paikalla olemista.  Etsin netistä tietoa eläkeläisten toiminnasta ja varmaankin Facebook linkin kautta löysin kutsun liittyä Murusiin. Murusten toiminta sopii minulle, Muruset toimivat nimenomaan netissä.  Sitten löysinkin itseni jo täyttämästä hakulomaketta, enkä ole asiaa tarvinnut katua. Olen toiminut työelämässä aiemmin nuorisotyöntekijänä ohjaten paljon lapsia ja nuoria. Vaikka maailma olisi miten mennyt eteenpäin, uskon etteivät lasten ja nuorten jutut ole paljoakaan muuttuneet vuosikymmeninä. Viimeisen työtehtäväni tein aikuisten ja maahanmuuttajien parissa etsien heidän kanssaan työtä ja valmentaen heitä onnistumaan työn – tai koulutuspaikan haussa. Tässä työssä netin käyttö oli minulle jokapäiväistä. Itse olen mummi, minulla on kaksi aivan syötävän ihanaa lasteni lasta, tänä kesänä viisi ja kuusi vuotta täyttävät pojat. Heidän kanssaan kyllä oppii yhtä sun toista. Näillä edellä mainitsemillani edellytyksillä uskoin selviäväni hankalistakin tilanteista Murusten toiminnassa.

Meitä verkkoisovanhempia on koulutettu lähipäivien muodossa tuleviin tehtäviimme jo muutaman kerran. Teimme viime syksynä myös pilotointia ja kokeilimme, että miten Murusten ja lasten jutut sujuu chatissa. Teknisesti työ on helppoa, meiltä mukana olevilta on tähän mennessä vaadittu ehkä kaikkien eniten kärsivällisyyttä. Meidät löytää kahdesta eri paikasta, Muruset-chatista ja Habbo-hotellin Nettimummolasta. Itse olen varautunut olemaan joka maanantai kaksi tuntia klo 15 jälkeen Habbohotellissa, jolloin meillä on siellä päivystys. Lisäksi varaan ajanvarauksesta jonkun toisen myöhäisiltapäivän, jolloin olen vähintään tunnin Muruset chatissa. Tämä verran aikaa ei ole ollenkaan paljon käytettäväksi Muruset toimintaan. Habbohotellissa meillä käy paljon nuoria vieraita. Siellä riittää koko kahdeksi tunniksi keskustelun aiheita. Usein loppuajasta jää joku nuori ihan kahdenkeskiseen keskusteluun. Muruset – chatissa taas alussa kävi kovin vähän, tuskin ollenkaan lapsia tai nuoria. Nyt huhtikuun lopussa on toiminta vilkastunut, kun siellä yksin päivystää, niin 4-5 keskustelijaa on kyllä riittävä määrä. Kärsivällisyyttä tämä toiminta on vaatinut siksi, että ensinnäkin nuoret haastavat kyllä joskus rumaakin kieltä käyttäen meitä mummoja, on hillittävä itsensä ja pyrittävä osoittamaan, että olen täällä sinua varten, mutta edellytys on se, että jätämme haistattelut ja sopimattomat keskustelunaiheet pois. Kahdenkeskisessä chat-keskustelussa ei kovin kummosiakaan aiheita vielä ole ollut, lähinnä puhumme koulusta, harrastuksista, ehkä vähän unelmista. Jotta voi keskustella, on eduksi kuunnella monenmoista musiikkia, seurata peliuutisia ja tutustua eri lajeihin.  Pelaan lastenlasteni kanssa Pokemon Go peliä, siitä on etua chatissa, lähes kaikkien kanssa voi keskustella pelaamisesta. Myöhemmin kun luottamus kasvaa ja lapset oppivat tuntemaan nettimummot, niin voimme varmasti olla heille avuksi ihan syvällisemmissäkin asioissa. Habbohotellin mummolassa tulee sitä vastoin usein esille pahoinvointi, masennus, epäonnistumiset ja yksinäisyys. Uskon, että me isovanhemmat voimme tuoda heille apua kuuntelemalla ja läsnä olemalla. Itse tykkään olla tässä toiminnassa mukana. Lisämausteena on nämä aivan ihanan kollegani ympäri Suomea, joihin olen saanut tutustua.

Nettimummola virtuaalihotelli Habbossa

Muruset Lapsimessuilla

Murusten toimintaa lähdettiin tekemään tunnetuksi Lapsimessuille Messukeskukseen. Koska meitä ei netistä ole aivan helppo löytää, Muruset.fi sivu on ollut vasta muutaman kuukauden netissä, oli päätetty lähteä esittäytymään Messukeskukseen omana osastona. Nettimummola siis siirrettiin eläväksi osastoksi Lapsimessuille ja meitä mummoja oli mahdollisuus nähdä ja kuulla elävinä tuolla osastollamme. Itse en ollut aiemmin edes kuullut koko Lapsimessuista, siksi valmistauduin vierailemalla Messukeskuksen sivuilla. Latasin sovelluksen puhelimeen, ajattelin että ainakin löydän oman asemapaikkani, onhan messukeskus tämmöselle maalaiskaupungin mummille iso paikka. Totuus on, että vaikka oli kartat ja opasteet, niin hyvän aikaa kesti, että Murusten ständi löytyi. Ja joka kerta sama juttu, kun hetkeksi poistui syömään tai tauolle – aina sai kierrellä ja etsiä, kun ei suunnistustaitoa ole pätkääkään. Eilen hukkasin autoni pikkukaupungin parkkihallissa, näin sivumennen sanoen. Minulla oli messuilla ensimmäinen työvuoro perjantaina klo 11 alkaen, yllätyin sitä lastenvaunujen ja rattaiden määrää, jota siellä messukeskuksessa liikuteltiin. Aivan kohderyhmäämme sen päivän messuvieraat eivät olleet, mutta vanhemmat kävivät kuulemassa toiminnastamme ja hyväksi jutuksi asiaamme nimittivät. Lauantaina osastollamme kävi enemmän niitä, joita kiinnosti ainakin osastomme ässäkeksien lisäksi leikkiteltta ja malttoi joku kuunnella satujakin. Piirrostehtäviä tehtiin ja ”autotallin” ovien avaaminen kiinnosti. Meitä mummoja oli paljon osastolla, ainakin minusta tuntui, etteivät omat vuorot olleet kovin rasittavia. Itsekin ehti hyvin tutustumaan muuhun tarjontaan. Katseeni kiinnittyi vaippavarikkoon, jossa kymmenkunta vanhempaa vaihtoi rivissä hoitopöydillä kakkavaippoja ja tuoksu oli kyllä sen mukainen, joten käänsin äkkiä nokkani toiseen suuntaan. Murusten toiminnasta vastaava taho, Eläkeliitto ja Ehyt pitivät meidän mummojen tankkauksesta ja hyvinvoinnista huolta, oli mukavaa mennä läheiseen hotelliin huilimaan työvuoron päättyessä.

Maria Raute

Kirjoittaja on Muruset –vapaaehtoinen. Haluatko sinä Muruseksi? Haku on nyt käynnissä ja auki kesäkuun puoliväliin asti. Katso lisätietoja täältä!

1 kommentti - Keskustele aiheesta