Kerron tässä blogikirjoituksessa miten Pudasjärvellä asuvat ikäihmiset ottavat tablettitietokoneen käyttöönsä. Leikillisyydellä, huumorilla ja luovuudella on siinä keskeinen rooli.

Pudasjärvi on kaupunki maaseudulla

Pudasjärvi on kaupunki maaseudulla, jossa lähimpään naapuriin on usein 20 kilometriä matkaa. Harvaan asutulla seudulla on jokapäiväisten asioiden hoitamiseen varattava runsaasti aikaa. Ouluun ja esimerkiksi lähimpään pankkiin on ”onnikalla” matkaa tunnin verran. Useat ikäihmiset asuvat yksin ja kaipaavat seuraa ja turvallisuutta.


Pudasjärvi muodostuu 17 kylästä, joissa pientaloja on harvakseltaan. Kaikkiin taloihin ei ole tietä perille saakka.

Pudasjärvi on poronhoitoaluetta. Pudasjärvi on tullut tunnetuksi myös mökkeilystä, turvetuotannosta sekä hirsirakentamisesta. Onhan siellä vasta avattu myös hirsistä rakennettu koulu.

Kaunista latomaisemaa

Kaupunki maaseudella voi näyttää tältä.

Projektin aloitus

Tästä se lähtee! Me onnistumme saamaan EU:lta elämänikäisen oppimiseen rahoituksen CoCreat-projektille, jossa tavoitteena on edistää ikäihmisten luovaa yhteisöllisyyttä ja digitaalisen teknologian käyttöä. Yli 65-vuotiaiden osuus pudasjärveläisistä on runsas neljännes. Hankimme projektille tablettitietokoneita ja otamme yhteyttä sellaisiin kunnassa toimiviin avainhenkilöihin, joilla on suora yhteys alueen ikäihmisiin. Avainhenkilöitä ovat muun muassa Kipinässä toimivan Niemitalon Juustolan kyläkauppias, Aki sekä kaupungin virastoissa sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevät henkilöt. Kolmannen tärkeän avainryhmän muodostavat jo toteutetuista ja meneillään olevista projekteista vastaavat henkilöt. Heidän kauttaan saamme projektiimme kiinnostusta osoittaneiden ikääntyneiden yhteystietoja sekä muuta tarpeellista tietoa pudasjärveläisten elämästä. Ajelemme siis Niinan ja Tommin kanssa Pudasjärvelle ja siellä meidät viedään ajelulle, jolloin näemme itsekin, missä väestöä asuu ja minkälaista Lapin eteläpuolen pinta-alaltaan suurimmassa kunnassa on.  Kuvaan taloja, poroja, metsiä, vesistöjä ja postilaatikoita.  Kierroksen päätteeksi Aki tarjoaa meille ihanaa lämmitettyä leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Ensikontakti puhelimella

Seuraavaksi on tarpeen kuulla päähenkilöiden eli ikäihmisten ääntä. Jokaiselle soitetaan erikseen ja kysellään kuulumisia, aiempia tietokoneiden käyttökokemuksia sekä tarpeita ja toiveita tulevalle ”koulutukselle”. Jutellaan myös odotuksista ja tuntemuksista. Kuulostaa siltä, että intoa piisaa, mutta samalla pelottaa se, että tuskin sitä enää tässä iässä voi oppia mitään uutta. Iältään osallistujat ovat 60–82-vuotiaita, mieleltään viriilejä ja huumorintajuisia naisia ja miehiä. He harrastavat pihatöitä ja puutarhanhoitoa, käsitöitä, lukemista, metsästystä, kalastusta, liikuntaa, yhdistystoimintoja sekä kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Puhelinkeskustelut ovat luonteeltaan ystävällistä rupattelua ja tutustumista puolin ja toisin. Yhteisestä päätöksestä sovimme että koulutus on nimeltään ”luova tupa”. Luova tupa kokoontuu kolme kertaa kahden viikon välein Niemitalon juustolan yläkerran tilassa. Neljäs kerta toteutetaan luokkaretken muodossa, mutta kerron siitä enemmän blogikirjoituksen lopussa.

Yliopiston opiskelijat tuutoreina

Opiskelijoillamme on tilaisuus toimia aktiivisesti luovan tuvan toiminnassa. He hoitavat puhelinkeskustelut osallistujien kanssa ennen ja jälkeen projektin ja he suunnittelevat kaksipuoliset aaneloset virikkeiksi luovan tuvan kokoontumisiin. Lehtisessä on kullekin kerralle vinkkejä niistä toiminnoista, joita osallistujat toivovat oppivansa. Ikäihmiset jakaantuvat pieniin ryhmiin ja jokaisessa ryhmässä on myös opiskelija. Opiskelijat kertovat osallistujille, että hekin ovat oppimassa, opitaan siis kaikki yhdessä. Sitähän se on luova yhteisöllisyys. On helppo nähdä miten opiskelijat ja tupalaiset löytävät heti yhteisen sävelen. iloinen puheensorina ja nauru kuuluvat. Me opettajat olemme ohjaamassa, mutta yritämme olla sekaantumatta toimintaan ellei meitä tarvita.  Ja tarvitaanhan meitä välillä. Jokaisen rooli tuntuu löytyvän mutkattomasti.

  
Kuvia työskentelystä

 

Tabletti ei mene rikki

Tuliterät tabletit avataan paketeista Tommin opastamana. Tommi esittelee laitteen ja lupaa, ettei se mene kovin helposti rikki. Laitteessa on vain yksi nappi. Se on hyvä se. Yksikään osallistujista ei ole aikaisemmin pitänyt tablettia kädessään, muutama on joskus työvuosinaan käyttänyt tietokonetta. Yksi osallistuja kertoo osaavansa tietokoneen käyttöä aika hyvin. Tässä kohtaa mietin aikuisten ja ikääntyneiden digitaalisen teknologian käyttöä laajemminkin. Kun vuonna 2014 ilmoitti 90 prosenttia 55–65-vuotiaista käyttäneensä internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana, oli 65–74-vuotiaiden osuus 68 % ja 75–89-vuotiaiden osuus 28 %. Vaikka useissa tutkimuksissa on osoitettu digitaalisen teknologian käytön lisäävän voimaantumista, osallistumista, hyvinvointia ja rikastavan vuorovaikutusta, on myös toisenlaisia tuloksia. Omassa tutkimuksessamme kollegani Päivi Rasin kanssa havaitsimme, että on myös ikääntyneitä, joiden olisi varallisuutensa ja terveydentilansa puolesta mahdollista käyttää digitaalisia teknologioita, mutta he valitsevat kieltäytymisen. Internetti on heille hyödytön ja jopa vaarallinen työkalu, joka uhkaa heidän elämäntapaansa, vapauttaan, terveyttään ja turvallisuuttaan.

Tabletti on käytössä luovassa tuvassa ja väliaikoina kotona

Jokainen tupakerta päättyy yhteiseen keskusteluun: mitä olemme tehneet, mikä on onnistunut, mitä olemme oivaltaneet, mikä vaatii vielä harjoittelua ja mitä teemme seuraavaksi. Tapaamisia on kahden viikon välein ja tapaamisten välillä osallistujat vievät tabletin kotiinsa ja käyttävät sitä siten kuin näkevät tarpeelliseksi. Myös luovan tuvan tapaaminen aloitetaan keskustelemalla siitä miten tuo kaksiviikkoinen on mennyt. Eihän siitä keskustelusta tule oikeastaan mitään, koska kaikilla on niin paljon kerrottavaa ja kysyttävää. Puhe ja nauru täyttää tuvan. Aivan mahtava juttu! Puhepyrähdyksen jälkeen työskentely ja löytöretkeily jatkuu pienryhmissä. Huomaan ajattelevani, että kyllä on ehdottomasti hyvä ratkaisu antaa tabletti käyttöön sinne oman arjen toimiin. Luovuus tarkoittaa sitä että kokeillaan, ideoidaan, testataan, ratkotaan ongelmia ja löydetään laitteesta uusia itselle sopivia käyttötarkoituksia. Luova yhteisöllisyys tarkoittaa sitä että tehdään noita kaikkia yhdessä, huumorilla, innolla ja ilolla, leikillisyydellä, jotka puolestaan aktivoivat ajattelutaitoja. Luovuus edellyttää emotionaalisesti turvalliseksi koettua ilmapiiriä ja tällöin on lupa ilmaista hassuja ja poikkeaviakin ajatuksia. Niinpä jopa pikkupikkutuhmat sanaleikit virittävät iloa ja ajattelua.

Mitä tabletilla tehdään

Kotona aamu alkaa yleensä niin että laitetaan kahvi tippasemaan, touhutaan kotitöitä ja siinä samalla rupatellaan Skypen avulla. Skype tuntuu muutenkin olevan varsin suosittu toiminto. Sitten selataan ja luetaan lehtiä. Iltasella luetaan kirjoja ”Luin kirjan Papin tytär ja ajattelin wow, tämä on hyvä, ei tarvitse edes laittaa valoja päälle.” Se vaan tuntuu harmittavan, kun osa lukemistosta on englanninkielistä. Skypen, lehtien ja kirjojen lisäksi käytössä ovat ainakin sähköposti, tiedonhaun sovellukset, kirjainmerkit, pankkisovellus, musiikkiin ja valokuvaukseen liittyvät ohjelmat sekä kartat, jotka mm. hirviporukan karttavastaavalle ovat tärkeitä. Pelejäkin testaillaan. Eräs osallistuja kertoo, että hän ei ole reuman takia voinut kirjoittaa 20 vuoteen, mutta nyt se on taas mahdollista – kiitos tabletin hipaisunäppäimistön.


Pelin testaus meneillään


Kevyt käyttöliittymä

Osallistujat innostavat toisiaan monella tavalla: tunnetasolla, sosiaalisesti ja kognitiivisesti. Innostuminen tarttuu. Sanoilla ja ideoilla leikitään ja nauretaan. Aina löytyy jotakin uutta. Jaetaan kokemuksia.

Yksi merkittävä käyttötapa on laajentaa ja syventää jo olemassa olevaa harrastusta. Esimerkiksi käsitöitä harrastavat ikäihmiset suunnittelevat neuleiden värejä ja malleja ja testaavat omia ideoitaan: ”Sen sijaan että minun pitäisi purkaa, jos se ei näytäkään hyvältä, voin testata erilaisia malleja, materiaaleja, kiviä tai mitä tahansa.” Matkailua voi harrastaa tabletilla eikä tarvitse pakata ja purkaa matkalaukkua: ”Menen eri kaupunkeihin ja katson mitä siellä tapahtuu.”  Tabletilla jatketaan myös sukututkimuksen, piirtämisen, valokuvauksen, kirjoittamisen ja metsästyksen harrastamista.

Toinen käyttöalue liittyy sosiaalisiin suhteisiin. Osa jo kadonneista suhteista saadaan elvytetyksi ja toisten ihmisten kanssa vuorovaikutusta syvennetään. ”Tällaiset kurssit (luova tupa) tuovat meidät ihmiset yhteen ja saavat vanhat tuttavuudet heräämään.” Kysyttäessä, että mitä teet nyt eri tavoin kuin ennen luovan tuvan projektia, vastaa yksi osallistuja näin: ”Kerran kuussa käyn leijonissa. Mutta nyt voin olla ajan tasalla siitä mitä tapahtuu ja mitä on tulossa. Voin katsoa kaiken netistä ennen kuukausittaista tapaamista. Meillä on uusia toimijoita, he vaihtuvat vuosittain. Joten, tiedän etukäteen keitä tulen tapaamaan illalla.”  Myös yhteydet sukulaisiin ja etenkin lastenlapsiin saavat uutta virtaa. Vuorovaikutus vilkastuu ja ystävyys syvenee myös meidän luovan tuvan ryhmässämme. Pertti Torstila Suomen Punaisesta Ristististä toteaakin kirjoituksessaan, että ystävyys suojaa ikääntyvää ja ikääntynyttä. (http://www.leikkipäivä.fi/ystavyys-suojaa-ikaantyvaa/)

Kolmanneksi, tabletti tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen. Sitä tapahtuu kokeilemalla, usein yritysten ja erehdysten kautta. Yleensä sinnikkyys palkitaan. Oppiminen tuo vahvan tunteen siitä että oppimiskyky on tallella. Näin pohtii 82-vuotias osallistuja: ”Olin kyllä vähän huolissani, en luota itseeni kaikessa ja ajattelin etten ikinä opi. Ja kun näin laitteen ensimmäisen kerran, ajattelin, että en tule ikinä ymmärtämään sitä. Ja minä opin tosi nopeasti, ja nyt uskon, että voin oppia vaikka olen vanha mummi.”

Ehkäpä johtuu elämänkokemuksesta, ikäihmiset osaavat käyttää erilaisia oppimisen strategioita tavoitteeseen päästäkseen. Ongelmanratkaisutilanteet ovatkin paras tapa oppia. Ensin yritetään itse ja ellei onnistu, niin laitetaan laite syrjään, luetaan manuaalia ja ajatellaan ja pohditaan.  Kun tulee taas sopiva hetki, niin laite avataan ja ongelma ratkaistaan. Toisaalta, voidaan ottaa Skypellä puhelu ja kysellä muilta. Eivätkä keinot lopu siihen: “Siinä sivulla oli joku tukihenkilön numero, niin soitin sille.” Suurimmat ongelmat näyttävät liittyvän verkon toimimattomuuteen.

Tablettikokemus tarjoaa tunteen olla tietoinen muusta maailmasta ja olla laajemminkin kontaktissa muun maailman kanssa. Pudasjärven rajat aukeavat ja tiedonjano tyydyttyy.  ”Olen aina ollut kiinnostunut kaikista tapahtumista, mutta lehtien tilaaminen on kallista. Mutta nyt se on mahdollista. Olen oppinut miten löydetään sanomalehtiä, joten käytän joka aamu aikaa uutisten lukemiseen (tabletilta).”

Kuulen jonkun sanovat että feisbuukkiin en ainakaan mene. Vaan niin käy että osa osallistujista rakentaa itselleen FB-profiilin ja seuraa myös sitä kautta sosiaalisen verkostonsa tapahtumia. Minäkin saan silloin tällöin FB:n kautta hyvän joulun tai juhannuksen toivotuksen. Yksi osallistujista kokee että, vaikka hän asuu harvaan asutulla seudulla, voi hän silti olla aktiivisesti yhteyksissä tuttaviinsa ja sukulaisiinsa: ”Lapsenlapseni näytti minulle miten voin olla yhteydessä (Facebookin kautta) ja tämä on tosi iloinen asia. Voin olla yhteyksissä ja tyydyttää uteliaisuuttani. Luen toisten ihmisten kirjoittamia kirjoituksia. Eilen, tulin johtopäätökseen (kun vierailin Helsingissä, Espoossa, Lohjalla ja Turussa) että ihmiset eivät ole kovin paljoa yhteyksissä. Olen tyytyväinen siitä, että asun täällä metsässä.”

Luokkaretki Ouluun

Viimeinen luovan tuvan tapaaminen toteutetaan luokkaretken muodossa. Osallistujia on kehotettu ottamaan mukaan valitsemansa ns. tukihenkilö tai seuralainen. Matka taittuu nettibussissa. Osallistujat ottavat matkan aikana kuvia, soittelevat Skypellä ja hoitavat verkossa asioitaan. Tutustumiskohteina ovat kauppahalli ja eläinmuseo, jonne saapuu myös Kalevan toimittaja kuulemaan ikäihmisten kokemuksista. Lehti julkaisee ison jutun.


Luokkaretkellä Oulun yliopistossa eläinmuseossa

Sitten siirrymme tiedekuntaan pöydän ääreen kahvittelemaan ja rupattelemaan. Tulemme siihen johtopäätökseen, että ikäihmiset oppivat lyhyessä ajassa käyttämään tablettitietokonetta omiin tarpeisiinsa ja laajentamaan emotionaalisia, sosiaalisia ja kognitiivisia kokemuksiaan. Tulemme myös siihen johtopäätökseen, että kivaa on ollut. Osallistujilla on mahdollisuus lunastaa tabletti omakseen ja moni tekeekin niin. ”Näillä perusjutuilla, voisin suositella ipadia vanhemmille ja nuoremmille ihmisille, jotka haluavat tehdä asioita nopeasti, haluavat etsiä asioita ja olla yhteyksissä.”

Aivan lopuksi opiskelijamme vielä koostavat ikäihmisten ottamien kuvien, heidän kommenttiensa ja kokemustensa pohjalta kivan kuvatarinan, joka jää kaikille muistoksi.

Valtakunnallista Leikkipäivä-tempausta vietetään lauantaina 13.5.2017. Leikkipäivä kannustaa meitä heittäytymään leikin vietäväksi. Niin tekivät myös projektiimme osallistuneet ikäihmiset. http://www.leikkipäivä.fi/

 

Pirkko Siklander (ent. Hyvönen)

Kirjoittaja on apulaisprofessori Lapin yliopistossa. Kuvat ovat kirjoittajan. 
pirkko.siklander@ulapland.fi

ps. Pudasjärven toteutus oli osa laajempaa CoCreat (Enabling Creative Collaboration through Supportive Technologies) –projektia. Sitä koordinoi Oulun yliopiston Oppimisen ja Koulutusteknologian Tutkimusyksikkö (LET). Partnerinamme projektissa olivat yliopistot Virosta, Norjasta, Romaniasta, Espanjasta, Ruotsista ja Englannista. Projektia rahoitti EU:n Lifelong Learning Programme.

 

4 kommenttia - Keskustele aiheesta