Olen aina kuulunut siihen väestönosaan, joka tietää, ettei oppiminen koskaan lopu. Tämän ansiosta oli helpompi ymmärtää LähiVerkon ohjaavia ajatuksia. Näihin kuului pelaamisen ja muiden vastaavien toimintojen avulla tietotekniikan avaaminen ja opettaminen ikäihmisille.

Harjoittelijana seurasin toki tätä lähinnä sivulta, mutta opin myös tätä kautta yhdistelemään aiempia havaintoja aiheeseen liittyen.

Opin, että ikäihmisten kanssa tai joukossa työskentely voi olla mielenkiintoista. Tosin, siinä pätee melko samat säännöt kuin minkä tahansa muunkin ikäisten parissa. Kaikki on asenteesta kiinni ja hyviä asenteita oli vastassa usein. Jos jotain poimin nopeasti mielen päältä, niin esimerkiksi “Kaikki Pelaa!” -seminaaria edeltävänä päivänä näin tehokasta, mutta samalla myönteistä toimintaa ja oli hyvä myös omaa osallistumista ajatellen nähdä avoimella ja hyvällä mielellä liikkeellä olevia vapaaehtoisia.

Olen verkossa sekä pelaamisen osalta että forumeilla tuntenut liikerajoitteisia, näköongelmaisia, reumaattisia ja erilaisista psyykkisistä oireista kärsiviä ihmisiä. Näiden ihmisten ikä ja kotimaa myös vaihteli, mutta useimmat olivat yhdysvaltalaisia. Osan näistä ihmisistä olen myös tuntenut yksityishenkilönä. Ikääntyminen on itsellenikin lähinnä ollut kokemus, jossa laatikosta arvotaan erikokoisia haittoja, jotka sitten tasapainottaa sitä kokemusta mitä mahdollisesti iän myötä karttuu. Kuin jonkinlainen vaihtokauppa, kun elämän pituus on yleisesti parin viime vuosisadan aikana pidentynyt.

Tietenkin kokemukseni LähiVerkossa myös avasi silmiä hieman myös opetuksen puolelle. Onhan se myös tärkeää iästä riippumatta, että minkälaista ohjausta saa, kun opettelee uutta asiaa. Nopeus ei ole kaiken alku ja loppu, ja melkeinpä pohjattoman kärsivällisyyden omaava opastaja myös rauhoittaa oppivaa. Kaikkihan loppujen lopuksi oppivat tällaisesta vuorovaikutuksesta jotain.

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni projektityöskentelyn parissa. Ihmiset olivat mukavia ja tehtävät kiinnostavia, joita pystyi lähestymään eri kulmista. Joistakin tehtävistä vahvistui näkemykseni siitä, että läpinäkyvyys on tärkeää ryhmässä työskentelyssä. Harjoitteluaikani on avannut myönteistä puolta suomalaisessa työmaailmassa.

 

Ville Taskunen
Kirjoittaja oli suorittamassa työssäoppimistaan LähiVerkolla neljän kuukauden ajan. Hän käy viimeistä opiskeluvuottaan Pasilan Keudassa.

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta