Elettiin viimeisten sotakorvausjunien lähdönjälkeisiä vuosia, hakkasin metsurina halkoja Porvoon saaristossa ja opiskelin iltaisin Kansanvalistusseuran kirjekurssilla keskikoulun lukuaineita. En voinut aavistaa mitä tulevat vuodet ja vuosikymmenet opettaisivat elämänkoulussa.

Olin työnjohtajani perheessä kotiopettajan roolissa. Kielikylvettäjä: on osuvampi ilmaisu tehtävästäni, ruotsinkielinen perhe, kaksi kouluikäistä poikaa. Perheen isä oli kaksikielinen.

Tehtäväni oli puhua perheessä vain suomea, perheen äiti puhui ruotsia. Että pojat siitä keskustelusta oppisivat suomenkielen puheilmaisun.

Asuin poikien kanssa heidän huoneessaan, palkkioni oli, asunto ja ruoka sekä työnjohtajani järjestämä työpaikka. Vähäinen ruotsinosaamiseni kohentui, mutta nyt 80 kymppisenä en osaa montakaan ruotsinkielistä lausetta.

Vieraassa perheessä ja kulttuurissa eläminen oli todellista elämän koulua. Se inhimillisyys jolla minut otettiin perheen jäseneksi, on ohjannut monissa elämäni valinnoissa, olen toiminut työnjohtotehtävissä.

Aloitin kouluni 1944 elokuussa, Kauhavan Viinikan supistetussa kansakoulussa, alakansakoulun ensimmäisellä luokalla, opettajaksi tuli keväällä ylioppilaaksi valmistunut neiti. Seuraavan kouluvuoden opettajaksi, jälleen ylioppilaaksi valmistunut nuori, nyt poika, näin jatkui opiskelu myös monissa maaseudun syrjäkylien supistetuissa kansakouluissa.

Opiskelun jatkoon ei kohdallani ollut mitään mahdollisuuksia, varattomuus, pitkä koulumatka ja bussiyhteyksien puute estivät koulunkäyntini.

Vähäinen metsurina tapahtunut kirjeopiskelu on viitoittanut opiskelupolkuani, olen löytänyt nettiverkossa etä- opiskelun mahdollisuuden.

Olin ensimmäisten mukana, kun Maaseudun Sivistysliitto aloitti verkossa tapahtuvan luovan kirjoittamisen koulutuksen vuonna 2000. Ensimmäiset läksytehtäväni suoritin kirjaston koneelta, oma tietokone tuli hankituksi jo tuolloin. Alussa meillä oli ammatti opettaja, mutta nopeasti siirryttiin vertaistuki opiskeluun, sellaisena toiminta jatkui MSL:N ja Eläkeliiton ryhmissä. Kirjoituksista on koottu muutama antologia, ne on julkaisut Maahenki Oy.

Elämänkoulu, jota voi käydä myös verkossa, on valmentanut vapaaehtois-, järjestö-, netti- ja vertaistukitoimintaan. Eläkeliitto ja Lähiverkko ovat kursittaen valmentaneet tehtävään.

Tietokone ja älylaitteet ovat rikastuttaneet ja vapauttaneet elämääni, laajentaneet ystäväpiiriäni, parantaneet ja helpottaneet tiedonhankintaa, tuoneet viihteen kotisohvalle. Antoisaa on kohdata etäällä asuvia ystäviä ja lastenlapsia Skype yhteydellä, se lievittää omaakin yksinoloa.

METSURI      1960

Kun metsän humistessa syntyi halkopino
vain kuukkeli sen katsoi onko vino
termos aukaistiin ja tuoksui kahvi
lauantaisin useasti tehtiin silloin työtä
viikonlopun viettoon vasta
ehtookellon myötä
ei ollut kännykkää ei somelinjaa
tänään vuonna 2016
ystäville pinon näyttää SELFIE
ja kriittisenä mittaa SOME
elämäämme kirjaa TIETOKONE

 

Eero Peltoniemi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor, elokuvantekijä, dokumentaristi, runoilija ja runonlausuja. 

Eeron kirjoitus aloittaa LähiVerkon Suomi 100 -blogikirjoitusten sarjan. Julkaisimme lukijoittemme ja toiminnassamme mukana olleiden ihmisten kirjoituksia teemalla Minun Suomi 100 – tietotekniikaan opettelu. Ota yhteyttä.

1 kommentti - Keskustele aiheesta