Kyläämme tuli 1950-luvulla automaattinen puhelinkeskus. Se oli ensimmäisiä maalle perustettuja. Ei tarvittu enää sentraali-Santraa. Muutos tuntui uskomattomalta pienestä, juuri koulun aloittaneesta pojasta.  Seuraava vähintään yhtä suuri mullistus tapahtui, kun 10 vuotta myöhemmin vuonna 1966 hankin ensimmäisellä kesätyöpalkalla Hitachi-merkkisen kelanauhurin. Voi sitä juhlaa, kun voi nauhoittaa radiosta siihen musiikkia ja sai vielä asentaa sen isän auton kojelaudan alle. Virta auton akusta ja musiikin kuuntelu alkoi sujua autoillessakin. Autoradiot olivat silloin harvinaisia ja radioasemia ei montaakaan, eikä musiikin tarjonta ollut kummoistakaan.  Toki BBC:n suomenkielistä asemaa kuuntelin aktiivisesti ja varmaan niitä alkukielisiäkin lähetyksiä. Samoin jostain syystä, jota en muista, kuuntelin Tallinnan radion asemaa, suomea ja viroa. Luulin jopa ymmärtäväni viron kieltä. Kun 1990-luvulla ja 2010-luvulla kuljin vuosia Eestissä töissä, oli heidän kielensä aivan utopiaa. Kaikki yhteistyökumppanit osasivat hyvää suomea, joten sillä kaikki hoidettiin, harmi.

Ramin kelanauhuri 1960-luvulta.

Mietityttää ihan mihin johtaakaan nykyinen median ja tietotekniikan kehitys. Kun omistaa älypuhelimen ja tietokoneen/tabletin lähes kaikki jokapäiväiset asiat hoituvat vaikka kotisohvalta. Rapautuuko liikkuminen ja lähipalvelut, kun kaiken voi tehdä edellä kerrotulla tavalla. Toisaalta se myös helpottaa liikuntarajoitteisten varttuneiden elämää. Ennen, kun halusi matkustaa johonkin, piti soittaa tai mennä matkatoimistoon. Helposti kului aikaa jopa tunteja asuinpaikasta riippuen. Puhelimessa piti luottaa myyjän ammattitaitoon ja esitteiden tietojen laatuun. Nyt netistä löytyvät samat tiedot nopeasti ja helposti sekä paljon muuta lisätietoa. Matkan ja ajankohdan voi nyt itse helposti sovittaa omiin tarpeisiin. Samalla matkan maksaminen käy kädenkäänteessä ja taas kotisohvalta.

Pankkipalvelut, sähköiset reseptit, ajanvaraukset, Kela ja muut viranomaisasiat ovat helposti saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Tämä aiheuttaa valtavan koulutustarpeen ikäihmisten yhteisöille. Entä miten sitten ne lukuisat ihmiset, jotka eivät työelämässä ole tulleet tutuksi tietokoneiden kanssa. Tai tietokoneet eivät heitä lainkaan kiinnosta. Heistä muodostuu suurehko väliinputoajien ryhmä.  Kustannusten ja henkilöstön alasajo kun varmasti vain kiihtyy. Vanhat tutut ja turvalliset palvelut karkaavat kauemmaksi tai loppuvat täysin. Kustannusten alentaminen ja palvelujen kehittäminen tietojärjestelmien avulla on osa suurempaa rakennemuutosta.

Suoratoistopalvelut pelastivat minun, paljon liikkuvan, urheiluseurannan. Nyt voi peilata chromecastilla* formula- ja golflähetykset puhelimesta/tabletista/läppäristä isolle tv-ruudulle. Kun työskentelen tietokoneella tai mökillä pihatöissä niin aina soi taustalla radio. En pysty keskittymään ilman ”taustamelua”. Tai toisinpäin radiota kuunnellessa on kiva lukea jotain. Radiot.fi on mahtava palvelu, kun kaikki radioasemat ovat kuunneltavissa. Erillisen bluetoothkaiuttimen avulla kohtuu rahalla saa hyvän kuuntelukokemuksen. Itse kuuntelen, varsinkin viikonloppu-iltoina, eri paikallisradioita. Paikalliset murteet ja erilaiset musiikin valinnat kiinnostavat. Jos haluan hifistellä, kuuntelen tai katselen youtube-videoita puhelimella ja siirrän ne chromecastilla televisioon, ja joka taas on yhdistetty kotiteatteriin. Se se vasta on varttuneen laatuaikaa.

 

Raimo ”Rami” Välilä
Kirjoittaja on nettiaktivisti ja golfari Vantaalta

* Chromecast on laite, jolla voi siirtää puhelimen tai tabletlaitteen kuvaa televisioon.  Tällöin voit katsoa suuremmalta näytöltä mitä teet puhelimella tai tabletillasi. Laitteen hankkiminen maksaa, mutta siirtäminen ei.

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta