Joulunalusaikana 1916 maailmaan keksittiin monia uusia asioita.  Keksittiin nyky­aikai­nen vetoketju ja myös merkittävä suklaa eli Da Capo, joka tarjoaa vielä 2015 makunautintoja suklaan ystäville.

Pikkujoulun aikaan 1916 syntyi äitini Kaisa (Kaija), ja myös keksittiin jotain, joka parhaiten kuvaa äitiäni, nimit­­täin ruostumaton teräs.  Äitini syntyi pieneen maalaiskylään Edvard Vähä­talon per­hee­seen, isänsä Edvard (1883-1952) ja äitinsä Olga (1888-1968) toisena lapsena kolmesta tyttärestä.  Perheessä asui myös isän kaksi veljeä, niin sanottuja vanhojapoikia, jotka eivät elämänsä aikana käy­neet esimerkiksi kertaakaan lääkärissä.  Äitini on varmaankin peri­nyt heiltä sanonnan: ”Eivät asiat valittamalla parane vaan tekemällä”.  Tätä ohjetta äitini nou­dattaa vieläkin vanhainkodissa asuessaan.  1916 tuli huonojakin keksintöjä, jos niin voi sanoa maailmansodasta, jonka seurauksena itsenäisty­väs­sä Suomessa alkoi valmistelu kansalais­sotaan.  Sotien jälkeen alkoi maailmanhistoriassa ja Suomessa aika, jolloin keksijät alkoivat värkätä mahdottomiakin laitteita, jotka yhä vaikuttavat elämäämme. Terveydenhoito kehittyi huimin askelin.  Saatiin nujerrettua monet pahimmat kansantaudit, joskin uusia tauteja tuli aika vauhtia elintason kohotessa.  Voin vain kuvi­tella minkälaisissa muutoksen syö­ve­reissä äitini ikäpolvi on ollut koko elämänsä ajan.

Askon äiti Kaisa rippikuvassa.

Askon äiti Kaisa rippikuvassa.

Äitini avioitui isäni Aarnen kanssa 1938.  Perheeseen syntyi neljä lasta; kolme poikaa ja kaikil­la yksi sisko.  Lastenlapsia on tällä hetkellä 17.  Kotimme sijaitsi Vanhassa kauppalassa.  Asuimme Suomen vanhimmaksi eläneen Lempi Maria ”Maija” Rothoviuksen rajanaapurina.  Hän kuoli 112-vuotiaana vuonna 2000.   Itse olen ainoa perheestämme, joka asuu äitini lisäksi Ikaalisissa.  Äitini oli aikanaan Ikaalisten yhteiskoulun oppi­laita.  Hän on ollut erittäin aktiivinen vapaaehtoistyössä; MLL, SPR, Martat, Seurakunta, Partio ym.,  monta vuotta lottana rintamalla sekä käräjäoikeuden lautamiehenä, josta hän on saanut herrastuomarin arvonimen.

Äitini on ollut kolmen vuoden aikana vanhainkodissa useamman kerran lähdössä pilven reunalla, mutta kaikkien ihmetykseksi seuraavana aamuna hän on pyytänyt entistä teräväm­pänä aamukahvia.  Vanhain­kodin henkilökunta sanookin, että jopa Niskavuoren Heta kal­pe­nee äitini päättäväisyydestä ja sana­valmiu­desta.  Jos kysyy onko hän kipeä, hän ei koskaan ole kipeä – vaikka pää irtoaisi.

 

Äitini Abbedissan rukouksesta itselleen muovaama elämänohje

OLEN TULOSSA  VANHAKSI

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että olen tulossa vanhaksi.
Suojele minua tulemasta puheliaaksi ja ajattelemasta,
että minun on sanottava painava sanani joka asiasta ja joka tilaisuudessa.
Vapauta minut halustani järjestellä kaikkien lähiomaisten asioita.
Tee minusta ajatteleva ihminen, ei ärtyisä eikä ylemmyydentuntoinen.

Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston,
on tosi sääli olla sitä kaikkea käyttämättä,
mutta tiedäthän Herra,
että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselleni loppuun saakka.

Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuista ja vaivoistani,
jotka ovat lisääntymässä,
ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät.
Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden  vaivoja ja
kestävyyttä kuunnella niitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä.
En halua olla mikään pyhimys,
mutta hapan ihminen on paholaisen suurempia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus.
Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä

Asko Alppi
Kirjoittaja on LähiVerkon sisältötutor ja aktiivinen kalamies.

 

5 kommenttia - Keskustele aiheesta