Olen käyttänyt tietotekniikkaa koko elämäni, vuodesta 1960. Ensimmäinen kosketukseni oli maaseudulla oleva käsivälitteinen puhelinkeskus ja siitä lähtien kaikenlaiset vempaimet ovat putkahtaneen eteeni ja niitä vain on ollut opittava käyttämään.

On ollut mikrofilmien lukulaitteita ja suuria, suuria huoneen kokoisia tietokoneita, joiden syöttämä ohjelmia on jollakin tavalla vain ollut pakko opetella käyttämään.
Tänä päivänä on vain huomattavasti helpompaa käyttää tietotekniikkaa. On tietokoneet, läppärit, iPadit, tabletit ja älypuhelimet ym. Kaikki nämä laitteet ovat helppoja käyttää ja niillä saa aikaiseksi vaikka mitä, eikä hintakaan ole paha.

Olen onnellisessa asemassa, koska olen päässyt Eläkeliitossa kahteen pilottiin mukaan, eli opiskelemaan laitteiden ja ohjelmien käyttöä ja ah mikä elämys se oli minulle! Toinen on Skypen ryhmäkeskusteluja Tukiverkko-pilotin apuna Jelppaajat-nimellä, jossa hyödynnetään tietokoneeseen ladattavaa Skypeä. Siinä useampi henkilö keskustelee keskenään ja antaa vertaistukea Skypen välityksellä. Mikä parasta tässä keskustelussa on se, että jokaisella on aikaa puhua omista asioistaan ja toiset kuuntelevat ja myötäelävät sekä tukevat toinen toisiaan ja myös näkevät toisensa, vaikka eivät olekaan siinä vierellä, vaan kuvapuhelussa. Suosittelen käytettäväksi esim. Yhdistysten apunen-vastaavien tavoittamisessa yhteisökeskusteluun ja toiminnan ohjauksessa Piirin apunen-vastaavien avuksi. Ja mikä parasta, puhelut ovat ilmaisia. Tämä pilotti päättyi vuoden vaihteessa.

Toinen pilotti on Vertaistukea Skypellä, jossa saatiin iPadit käyttöön. Tämä pilotti kestää vuoden. Tässä keskustellaan kuvapuhelimella, eli Skypellä videon välityksellä yhden henkilön kanssa kerrallaan, kuullaan kuulumiset ja mitä tähän päivään kuuluu sekä keskustellaan ja kehitetään apunen-toimintaa omalla paikkakunnalla. Myös yksityiset pikaviestit ja ryhmäviestit ovat mahdollisia. Etenkin ryhmään ”Vertaistukea Skypellä” tulee viestejä päivittäin ympäri Suomea ja sanon taas ah, miten mielenkiintoista kuulla Lapin lumista ja etelän vesisateesta. Pikaviestinnässäkin annetaan tukea toinen toisillemme ja ilon pillereitä lentelee pohjoisesta etelään ja idästä länteen.

Olen käynyt puhumassa omassa yhdistyksessä apunen-toiminnan palaverissa ko. projekteista ja laitteista, mutta sain kylmiä pyyhkeitä asiassa koska asenne oli vielä kieroutunut, mutta en anna periksi. Jaksan puhua ja näyttää useammankin kerran. Sitä vain ihmettelin, miten luullaan tietävämme miten se mökin mamma tai pappa ei muka opi käyttämään näitä vempaimia. Minä olen toista mieltä, koska nykylaitteet esim. iPad ovat todella helppokäyttöisiä: sen kuin vain näyttöä hipaisee. Asennemuutosta ja tiedottamista vain pitää rummuttaa ja rummuttaa, kyllä se siitä etenee. Itse näen nämä laitteet mitä parhaimpana välineenä yksinäisten, kotona olevien ihmisten ulkomaailman kontakteihin. Näen sieluni silmin yksinäisen mamman puhuvan kauas, kauas vaikka toiselle puolelle maailmaa lapsenlapsensa kanssa, miten Suomessa on lunta ja siellä, vaikka Afrikassa on kuumaa ja hellettä. Ja mikä kieltää näyttämästä ikkunasta Suomen luontoa toiselle puolelle maailmaa.

Suosittelen ja haluan opettaa kaikille Skypen käyttöä ja olla tukena kaikissa nykytekniikkaan liittyvissä asioissa. Tämä on jo tätä päivää, mutta ennen kaikkea tulevaisuutta. Olen itse saanut todella paljon näistä projekteista ja jatkan matkasaarnaajana tätä ilosanomaa eteenpäin.

 

Kaija Kilpeläinen

Kirjoittaja on kahdessa apunen-toiminnan ja LähiVerkon pilotissa mukana oleva apunen-vapaaehtoinen

 

Naisia naurattaa Vertaistukea Skypellä -koulutuksessa

Kaija (oikeassa reunassa) oli mukana Lehmirannassa Vertaistukea Skypellä -pilotin koulutuksessa.

 

 

Ei kommentteja - Keskustele aiheesta