Tunnetussa joululaulussa saattaa olla viisauden siemen: ”ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään”. Professori René Gothóni on todennut leikkimisen kyvyn olevan ikuisen nuoruuden salaisuus. Ihmisellä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta ja uppoutua tekemiseen, niin kuin usein leikkiessä käy. Se tuottaa meille mielihyvää.

pelikuva1Pelaaminen on leikkiä ja voi olla yksi tärkeiden mielihyvän elämysten lähde. Moni muistaa lapsuudesta ja nuoruudesta pelaamiseen liittyviä sosiaalisia, jännittäviä ja onnellisia hetkiä. Leikin ja pelien tunteisiin voi palata muistoissaan vielä vuosien jälkeen. Oma pelimuistoni lapsuudesta liittyy pelikonsoleihin, joita pelattiin yhdessä läheisten kanssa. Muistan vieläkin sen rinnassa kuplivan ilon, ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, kun tutut aikuiset osallistuivat pelaamiseen. Osallistumisen, sosiaalisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokeminen onkin merkittävä hyöty ja syy miksi pelejä pelataan.

Pelaamisesta kuulee usein puhuttavan uhkien kautta. Sitä kauhistellaan ja sen oletetaan olevan haitallista, ilman että tutustutaan pelimaailmaan ja ihmisen ajatuksiin pelaamisestaan. Parasta, mitä huolissaan oleva läheinen voi tehdä, on kiinnostua ja tutustua aiheeseen. Haitallisuus peleissä ja pelaamisessa syntyy samoista elementeistä, kuin terveyshaitat yleensäkin. Ongelmallisena pelaamista voidaan pitää silloin, kun se alkaa hallita ja haitata ihmistä, hänen hyvinvointiaan, arkeaan ja ihmissuhteitaan. Kokonaisuus ratkaisee, onko aihetta huoleen.

Ihmisille on tyypillistä ajatella, että kaikki näennäisesti hyödytön ajankulu on haitallista tai ainakin turhaa. Harrastusten ja ajankäytön pitäisi olla ”kehittäviä”. Pelaamista pidetään usein turhana ajankuluna. Onko peleistä sitten mitään todellista hyötyä? Viime vuosina tutkimustietoa pelien vaikutuksista ikääntymiseen on tullut lisää. Viimeisimmät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että erilaisilla digitaalisilla peleillä on positiivisia vaikutuksia ikääntyvän muistiin, toimintakykyyn, elämänlaatuun ja tarkkaavaisuuteen. Olisiko eläkkeellä hyvä aika löytää uudelleen leikit ja pelit?

Näyttää siltä, että pelaamisesta voi olla todellista hyötyä ihmisille. Toisaalta tarvitseeko aivan kaikesta etsiä hyötynäkökulmaa ja tutkimustietoa? Ehkäpä ihmisen oma arvio siitä, mikä tuottaa minulle iloa ja hyötyä, riittää. Itseltään voi kysyä, onko jotain tarpeita, joita voisin tyydyttää pelaamisen kautta. Haluanko kuluttaa pitkiä ja joskus yksinäisiä päiviä pelaamisen parissa? Haluanko kuulua johonkin peliyhteisöön? Haluanko haastetta ja ajateltavaa aivoille? Kaipaanko virkistystä muistille? Haluanko oppia pelaamaan lastenlasten kanssa? Psykoanalyytikko Turo Reenkola on muistuttanut, että iIottomat päivät eivät yllä pidä sen enempää aivojen toimintaa kuin hyvää elämää. Voisivatko pelit tuoda kaivattua iloa lisää arkipäivään?

 

Marja Pakarinen

Kirjoittaja on LähiVerkko-projektin projektipäällikkö

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Vanhustyö -lehdessä 6/2015.

LähiVerkossa suunnitellaan ensi vuoden syksyyn peliseminaaria, joka on suunnattu erityisesti ikäihmisille. Seminaarissa kerrotaan pelaamisesta, erityisesti ikääntymisen näkökulmasta. Seminaarissa pääsee myös tutustumaan ja pelaamaan erityyppisiä pelejä. Pelitapahtumia järjestetään toki pitkin vuotta muutenkin ja tiedotamme niistä muun muassa nettisivuilla.

3 kommenttia - Keskustele aiheesta